Porvoolainen sankarikoira löysi Don-hevosen viime hetkellä – aamuun mennessä hevonen olisi kuollut

Karkuteille lähtenyt Don-hevonen löytyi viime hetkillä lauantaina. Loviisan palokunta ja vpk saivat nostettua sen paloletkujen avulla leveästä ojasta. Sonja Huttunen

Inka Töyrylä

Loviisan Kuninkaankylässä asuva Sonja Huttunen voi vihdoin huokaista helpotuksesta. Hänen 12-vuotias lämminveriori Don on tallissa ja kunnossa. Läheltä piti, ettei käynyt toisin.

– Don pääsi perjantai-iltana karkuun tarhasta. Olin käymässä Savonlinnassa, kun kotimiehemme ilmoitti, että näin oli käynyt. Don ei ole ennen karannut, mutta kaikkea voi tapahtua, Huttunen huokaa.

Huttunen lähti ajamaan kotiin ja hälytti tuttuja etsintöihin. Lopulta mukana oli koko kylä.

– Sellaisiakin, keitä en tuntenut. Valtava yhteishenki, olen liikuttunut siitä, miten ihmiset lähtivät mukaan.

Hevosen jälkiä löytyi perjantai-iltana noin kilometrin päästä kotoa. Sitten ne hävisivät.

– Hämmästytti, että yhtään silminnäkijähavaintoja ei saatu, vaikka on näin iso eläin kyseessä.

Paikalle ei ollut asiaa minkäänlaisella autolla.

Etsintöjä jatkettiin lauantaina vaikeakulkuisessa maastossa järven rannoilla.

– Tähän liittyy hiukan henkilökohtainen tarina. Olin koiranpentuni kanssa ihan hirveässä rämeikössä ja epätoivoinen. Rukoilin siellä, että auta nyt minua, missä se hevonen voi olla.

Yhtäkkiä Huttunen näki höyheniä maassa. Niitä seuraamalla hän löysi tiensä aukiolle.

– Siellä minulle tuli sellainen olo, että hevosen täytyy olla lähellä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Kahlasin syvän ojan poikki. Myöhemmin sain tietää olleeni vain 30 metrin päässä hevosestani.

Kului kuitenkin vielä tunteja, ennen kuin Don löytyi.

Huttunen sai Facebookin kautta vinkin Etsijäkoiraliitosta,

– Soitin sinne heti ja koira tuli Porvoosta noin tunnin kuluessa. Minulla oli ihan väärä kuva etsijäkoirista. Ajattelin, että en voi ottaa tähän vierasta koiraa, että se ajaisi hevosen vain kauemmas. Olin väärässä.

Normaalin kaavan mukaan porvoolainen Kristiina Arokari olisi lähtenyt Rufus-koiransa kanssa paikalle vasta sunnuntaiaamuna.

– Puhelun aikana selvisi, miten pahasta maastosta oli kyse. Järven rannalla on suuria ojia ja lisäksi kaurapeltoja, joissa hevonen olisi voinut syödä itsensä ähkyyn. Päätin siinä, että pistetään vaatteet päälle ja lähdetään heti. Onneksi lähdimme. Hevonen ei olisi kestänyt enää seuraavaan aamuun asti, Arokari kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Porvoolainen etsijäkoira Rufus löysi Don-hevosen viime hetkellä. Sonja Huttunen

Rufus sai hajun Donin harjasta ja lähti töihin.

– Tehtävä ei ollut helppo, mutta Rufus suoriutui siitä määrätietoisesti ja suoraviivaisesti. Noin 50 minuutin etsinnän jälkeen näin leveässä ojassa hevosen pään, Arokari kertoo.

Arokari ja Huttunen pelästyivät ensin hevosen menehtyneen.

– Mutta sitten sen pää liikahti! Donin pää oli vielä ojan töyräällä, menin pitelemään sitä ja soitin 112. Palomiehet Loviisasta ja Elimäeltä tulivat kahdella autolla nopeasti apuun, Huttunen kertoo.

Haasteet eivät kuitenkaan loppuneet vieläkään. Paikalle ei ollut asiaa minkäänlaisella autolla. Palomiehet raahasivat paloletkuja miesvoimin ensin savisen kynnöspellon yli, sitten kainaloihin asti ulottuvan kasvuston keskellä näkymättömissä olevan ojan luo.

– Tässä oli ehkä etsinnän suurin jännitysmomentti, miten iso eläin saadaan ojasta ylös. Palomiehet tekivät upeaa työtä nostaessaan hevosen letkujen avulla ylös, Arokari kertoo.

Hevonen löytyi iltahämärissä oltuaan lähes vuorokauden kateissa.

– Aurinko ei ollut vielä täysin laskenut. Don oli ollut ojassa ehkä yöstä asti. Se nousi nopeasti jaloilleen, mutta sen jalat tärisivät kovasti. Se oli todella väsynyt. Uskon, että se löytyi viime hetkellä. Kovin kauaa se ei olisi enää jaksanut, Huttunen kertoo.

Puoli kymmenen aikaan illalla Huttunen lähti taluttamaan hevostaan kotiin. Matkaa oli noin kilometri.

– Se kaatui ja pelästyin, että se antaa periksi. Sitten Don kuitenkin nousi ja sillä voimalla jaksoi kävellä kotiin asti.

Tallissa Don peiteltiin loimin. Huttunen valvoi sen vierellä myöhään yöhön.

– Se selvisi kuin ihmeen kaupalla. Se on levännyt, syönyt ja on kunnossa, Huttunen kertoi sunnuntaina päivällä.

– Ilman kultaista Rufusta Don ei olisi ehkä enää elossa. On myös uskomatonta, miten suurella sydämellä kaikki ihmiset olivat mukana etsinnöissä, naapurit, tuntemattomat ja palomiehet kahlasivat ojissa. Olen siitä aivan sanaton.

Yön yli levättyään Don vaikuttaa olevan täysin kunnossa. Savi ja muta on pesty silmistä ja korvista ja ruoka maistuu. Sonja Huttunen

Etsijäkoiraliitto

Etsijäkoirat etsivät karanneita lemmikkieläimiä. Päivystystä tehdään vapaaehtoistyönä.

Neuvontanumero 040 724 8614.

Lisätietoja www.etsijakoiraliitto.fi/

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut