"Sormi oli liipaisimella koko ajan" – porvoolaiset poliisimiehet tarttuivat tilaisuuksiinsa päästä ulos Ölstensin ansasta

Esitutkintamateriaalin kuva tapahtumayöltä osoittaa, millaiselta alueelta Richard Granholmin ampumat Coltin hylsyt (sinisellä ympyröillä merkityt) ja Raymond Granholmin ampumat Glockin hylsyt (vihreillä ympyröillä merkityt) löytyivät. Keskusrikospoliisi
Samu Karvala

Samu Karvala

Kahta haavoittunutta porvoolaispoliisia kuultiin Ölstensin öisistä tapahtumista maanantaina Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

Partio saatiin paikalle Koneistajantie 1:een 25.8.2019 kello 0.22 soitetun hätäpuhelun avulla.

– Saimme tiedon, että kaksi veljestä on ottanut kiinni rosvon, joka on murtautunut heidän autoonsa. Mikään ei ennakoinut sitä, mitä tulisi tapahtumaan, 25 vuotta poliisina työskennellyt ylikonstaapeli kertoi oikeudessa.

Käräjäoikeudessa katsottiin tapahtumista rakennettuja videorekonstruktioita, jotka on kuitenkin määrätty yleisöltä salassapidettäväksi. Ölstensissä ammuttujen poliisien kohdalla huomattava osa tutkintamateriaalista on ei-julkista.

Ylikonstaapeli muistaa todenneensa huumorilla parilleen, että kaksi mustiin pukeutunutta miestä näyttävät siltä, että heidän kanssaan ei haluaisi alkaa painia. Vain hetki tämän jälkeen Richard Granholm uhkasi aseella vuorotellen häntä ja hänen pariaan.

– Kun parini jäi asemiehen ja minun väliin, en keksinyt muita mahdollisuuksia kuin vetää oma aseeni esiin ja alkaa pikkuhiljaa perääntyä. Yritin vaatia kaveria luopumaan aseestaan, mutta sain vastaani vain tappouhkauksia, ylikonstaapeli kertoi.

Tilanteen vakavuus selvisi 1–2 sekunnissa.

– Montakin asiaa oli mielessä. Piti pitää ase suunnattuna, avata radio ja perääntyä hitaasti poispäin.

Ylikonstaapeli oli jo melko kaukana asemiehestä, kun tämä alkoi ampua.

– Siinä ei mielestäni tapahtunut mitään, mikä selittäisi ampumisen.

Yksi kolmesta luodista osui häntä käteen.

–  Käsi putosi samantien kuin olisi lekalla lyönyt. Tilanne oli kuitenkin niin kuuma, ettei kipua siinä enempää huomannut.

Hän oli menettänyt näköyhteyden asemieheen ja pariinsa. Pian kuului useamman laukauksen sarja.

 – Huoli partioparista oli suuri, lähdin takaisinpäin, mutta sitten selvisi, että hänkin oli päässyt pakoon tilanteesta. Laitoin verta vuotavaan käteen kiristyssiteen, sellainen on mukana varustuksessamme.

Raymond Granholmin asianajaja Maria Lundström kysyi ylikonstaapelilta, kumpi veljeksistä oli käskyttänyt tai ollut aktiivinen tilanteessa.

– Tällaisessa tilanteessa keskityin vain aseella uhanneeseen ja pariini. Aseella uhannut oli äänessä. Minulla ei ole havaintoja, mitä toinen teki, ylikonstaapeli kertoi.

Panttivangiksi joutunut ja tilanteesta paetessaan kaksi luotia selkäänsä ja kylkeensä saanut vanhempi konstaapeli muisteli oikeudessa, että poliisien tietoon oli tullut muutaman tunnin takainen hiekkakuoppahälytys. Hälytyksiä ei pystynyt ennakoimaan poliisille tehdyksi ansaksi.

– Ölstensin tapahtumiin ei todellakaan osannut varautua, vanhempi konstaapeli totesi.

Heti kun poliisi astui ulos autosta, häntä osoitettiin aseella. Coltilla uhkasi Richard Granholm.

– Kuulin jotain, että liikkumatta ja kädet ylös. En millään olisi ehtinyt vetää itse asetta esiin, joten päätin odottaa ja katsoa mitä seuraavaksi tapahtuu. Yritin alussa mennä kyyryyn, mutta asemies repi minut ylös.

Pistooli osoitti häntä päähän koko ajan – välillä takaraivoon, välillä ohimoon.

– Sekä asemies että parini käskyttivät toisiaan luopumaan aseistaan. Asemies sanoi, että tappaa minut, sormi oli liipaisimella koko ajan.

Ensimmäiset laukaukset peräytyvää ylikonstaapelia päin ammuttiin aivan vanhemman konstaapelin pään vierestä.

– Korvissa piippasi vain. Sitten kun miehet alkoivat yrittää saada autosta aseita, aloin kuulla jotakin.

Kun Raymond Granholm otti häneltä Glock-virka-aseen, hän mietti, että nyt molemmilla on aseet ja loppu lähenee. Toisen tutkiessa autoa Richardin asekäsi laski hetkeksi ja poliisimies tajusi karkaamismahdollisuuden tulleen.

– Ehdin juosta ehkä 3-4 metriä, ohi poliisiauton perän, kun laukaukset alkoivat. Ne osuivat vasemmalle puolelle selkään ja oikealle kylkeen. Juoksin etukenossa, ja kun luodit potkaisivat, niin kaaduin, mutta nousin heti jatkamaan.

– En katsellut taaksepäin, juoksin hiukan mutkitellen, varmaan 500 metriä. Adrenaliini vaimensi kipua, mutta oli se valtava.

Tilanteen rauettua poliisiauto vei ammutut poliisit huoltamon pihalla odottavaan ambulanssiin. Matka jatkui pelastuslaitoksen kautta Töölön tapaturma-asemalle.

Kumpikaan poliisi ei ennen ollut kokenut urallaan yhtä vakavaa vaaratilannetta. Heidän mukaansa tilanteen kireys vain paheni sen edetessä.

Richard Granholmin asianajajan viimeviikkoisen selityksen mukaan veljesten tarkoitus oli vain saada poliisien aseet. Ylikonstaapelin vastarinta johti tarinan mukaan ampumisiin, joita ei ollut suunniteltu.

Veljesten autosta ja Ölstensistä löytyi välineistöä, jotka olisivat hyvin soveltuneet vaikkapa poliisien vapaudenriistoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.