Talot kertovat: Pappilanmäen käräjätalolla jaettiin oikeutta 200 vuotta

Inka Töyrylä

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Aika usein tien nimellä on vissi tarina. Pappilanmäellä kuljeskellessa tulee miettineeksi, millaisia tynnyreitä täällä tehtiinkään, asuiko rovasti täällä ja kuka mahtoi olla Julin, jolla on oma kuja? Kappalainenkin täällä kulki.

Näihinkin tarinoihin tässä sarjassa saatetaan joskus palata, mutta nyt pysähdytään Käräjätalontien varrelle. Täällä on ratkottu riitoja ja tuomittu Porvoon pitäjän väkeä rikoksista lähes kahdensadan vuoden ajan.

Nykyisin Vanhan Käräjätalon omistaa ja siellä toimistoaan pitää Borgåbygdens ungdomsförbund (Buf). Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kent Lang asuu vieressä rakennuksessa, jossa aikanaan oli käräjätalon väentupa sekä kaksi selliä.

– Tässä lähellä sijainnut vanha käräjätalo oli palanut 1700-luvulla. Uusi rakennettiin tähän 1764, Lang kertoo.

Uusi käräjätalo päätettiin sijoittaa hiukan kauemmas naapureista, jotta vaara ei olisi niin suuri, jos käräjätalo jostain syystä roihahtaisi uudelleen.

Oiva paikka löytyi hiekkakumpareelta Pappilan pellolta, Myrskylän talvitien varrelta. Käräjätaloon tehtiin sali, kolme kamaria, eteinen ja keittiö.

– Kaupungin raja kulki tässä ihan lähellä, Pappilanmäen reunamilla. Tämä oli Porvoon pitäjän puolella. Täällä pidettiin kuitenkin vain itäisen Porvoon käräjät, läntisen Porvoon käräjät puitiin Saksalassa ja Monninkylässä. Porvoon kaupungin käräjät järjestettiin raatihuoneella, Lang kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Vanha käräjätalo kuvattuna Linnamäen suunnasta noin vuonna 1900. Naapurustoa ei tuolloin vielä ollut. Väentuvan lisäksi pihapiirissä oli myös muita rakennuksia kuten talli ja vaunuvaja. Porvoon museo

Entisaikaan tuomiot olivat usein toista luokkaa kuin tänä päivänä.

– Pahimmillaan täältä lähdettiin käräjien jälkeen hirttomäelle, Lang sanoo.

Vanhoista pöytäkirjoista selviää, että 1700-luvun puolivälin ja 1800-luvun alun välisenä aikana Porvoon pitäjässä teloitettiin kuusi ihmistä.

– Useimmat tapaukset olivat ryöstömurhia. Porvoon pitäjän itäosa käytti kaupungin teloituspaikkoja, joista viimeisin sijaitsi Galgbackantien varrella. Pitäjän länsipuolella oli omat paikkansa, kertoo museolehtori Hannele Tenhovuori.

Jos rikos oli hyvin vakava, saatettiin tuomittu teloituksen lisäksi myös teilata.

– Näin kävi viimeiselle Porvoon pitäjän puolella teloitetulle henkilölle. Mies oli vihapäissään iskenyt vaimonsa kirnunmännällä kuoliaaksi, joten hänet tuomittiin menettämään oikea kätensä, mestattavaksi ja teilattavaksi, Tenhovuori kertoo.

Teloitus tapahtui Suuren valtatien varrella Vekkoskella, parisataa metriä Bollan sillasta länteen 4. kesäkuuta 1823. Göran Selenin Porvoon pitäjä kautta aikojen -kirja kertoo tapahtuneen olleen kuin hirveä näytelmä ja silminnäkijöiden kertoneen siitä vielä 1800-luvun lopulla.

– Galgbackassa Huhtisissa oli pidetty viimeiset hirttäjäiset 1819. Kuolemanrangaistuksia jaettiin kyllä vielä myöhemminkin, mutta ne muutettiin menolipuksi Siperiaan, Tenhovuori kertoo.

Suurin osa käräjätalolla ruodituista tapauksista koski kuitenkin arkisempia tapahtumia.

– Juopottelua ja rähjäämistä sekä kunnianloukkauksia. Entisajan ihmisellä ei ollut varaa maineen menettämiseen, Tenhovuori sanoo.

Pahimmillaan täältä lähdettiin käräjien jälkeen hirttomäelle.

Kent Lang

Sadassa vuodessa Käräjätalo ränsistyi pahoin.

– Tämä nykyinen talo rakennettiin 1854 uudelleen vanhan kivijalan päälle. Se on edelleen melko pitkälti alkuperäisessä asussaan. Talon ulkopuoli on suojeltu, sisällä on tehty hiukan muutoksia, Lang kertoo.

Tuolloin taloon tehtiin myös siihen aikaan moderni pärekatto. Se on yhä olemassa nykyisen peltikaton alla.

Vielä 1950-käräjätalon eteläpuolella oli sivurakennus, jonka kellarissa oli pommisuoja. Sivurakennus on purettu, mutta pommisuoja on yhä olemassa.

– Siellä oli jonkinlainen Porvoon maalaiskunnan edustussauna. Siellä oli sähkökiuas ja juokseva vesi, vaikka itse käräjätaloon juokseva vesi saatiin vasta 1990-luvulla, Lang kertoo.

– Kun yhdistys osti tämän paikan maalaiskunnalta vuonna 1989, oli pommisuojan ovi kiinni, eikä kukaan ollut käynyt täällä 15 vuoteen. Puuosat olivat mädäntyneet ja joka paikassa kasvoi sieniä. Puulämmitteisen padan viereltä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1976, ehkä ne olivat sytykkeitä.

Enää saunaa ei ole, vaan pommisuoja toimii varastona.

Varastona käräjätalokin oli vuosikymmeniä.

– Tässä oli yksi asunto, mutta suuri osa talosta oli ehkä 30 vuotta tyhjillään ennen kuin Buf osti tämän. Huoneista ja vintiltä kannettiin tavaraa ulos viikkoja, Lang kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Vanha käräjätalo Suomenkyläntieltä kuvattuna. Outi Paappanen

Käräjätalolla oli 1800-luvulla hiljaista, sillä lakimääräiset käräjät järjestettiin vain kolmesti vuodessa. Pikkuhiljaa rakennukselle alettiin pohtia muutakin käyttöä.

– 1870-luvulla ehdotettiin, että käräjätalolle laitettaisiin pitäjän ensimmäinen kansakoulu. Sitä vastustettiin kovasti, sillä pelättiin, että maaseudulta tulevat lapset joutuisivat kaupungin iloissa turmioon, Lang nauraa.

Koulua ei tullut, mutta talossa alettiin järjestämään 1890-luvun lopusta alkaen kuntakokouksia ja kun Porvoon maalaiskunnan kunnanvaltuusto ryhtyi kokoontumaan 1908, löytyi käräjätalolle vihdoin luontevaa käyttöä.

Maalaiskunnan valtuustonkokoukset pidettiin käräjätalolla vuoteen 1923 asti, jolloin maalaiskunta viimein perusti kunnantoimiston ja vuokrasi sitä varten tilat Porvoon kaupungilta. – Käräjiä täällä pidettiin vielä vuonna 1938, minkä jälkeen maalaiskunnan tuomioistuin siirtyi kaupunkiin palokunnantalolle, Lang kertoo.

Borgåbygdens ungdomförbundilla on ollut talossa muun muassa teatterikoulu, joka liian suureksi kasvettuaan muutti kulttuuritalo Grandiin.

– Täällä on ollut joskus kansalaisopiston kangaspuut ja Folkhälsanin avoin päiväkoti oli tässä 25 vuotta vuokralla. Nykyisin täällä pitää kokouksiaan 15 eri yhdistystä ja järjestetään eri toimijoiden kursseja ja työpajoja lapsille, Lang kertoo.

Lisäksi käräjätalon toisessa päädyssä sijaitseva asunto on vuokrattu paikallisen taitelijan ateljeeksi.

Moni vanhempi ihminen muistaa yhä 1950-luvulla talossa olleen suomenkielisen apukoulun. Tuolloin tontti muotoiltiin koululaisten välituntipihaksi ja talon viereen laitettiin pieni urheilukenttä.

– Moni muistelee apukoulua ja sen opettajia, mutta suurin osa kävijöistä ei tiedä, että tämä on ollut käräjätalo. Se tulee useimmille yllätyksenä. Sitten he keksivät, että ai siksi tässä kulkee Käräjätalontie!

Lang kiinnostui talon historiasta muutettuaan viereiseen väentupaan ja ryhdyttyään remontoimaan sitä. Väentupa oli kokenut vuosikymmenten saatossa monenlaista, toiminut bändien treenikämppänäkin.

– Tuntuu erikoiselta, että tästä paikasta löytyy hyvin vähän tietoa, vaikka tällä on näin pitkä historia. Oikeastaan Göran Selenin kirjoittama Porvoon pitäjä kautta aikojen – osa 1 vaikuttaa olevan ainoa kirja, jossa kerrotaan tästä edes parin sivun verran, Lang kertoo.

Väentuvasta Selenin kirjassa mainitaan sen verran, että siinä oli yksi iso huone ja kaksi selliä.

– Meidän keittiö ja makuuhuone ovat vanhoja putkatiloja. Olohuone on väentuvassa, josta luulen rahvaan lähteneen käräjätalon puolelle monta kertaa hyvin nöyränä ja pää painuksissa, Lang kertoo.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut