Lihallisia hybridikasveja, minimalistista leikittelyä – Porvoon Taidehallin ja Galleria Fikkan näyttelyissä on paljon pohdittavaa

Taidehallin marraskuun näyttelyssä hehkuvat vetiset värit. Katsoja ei aina tiedä, ollaanko veden pinnan alla vai päällä vai kenties pisaran sisällä.

Kuvataiteilija Henna Julan Kasvikeho-näyttelyssä on öljymaalauksia kankaalle ja pyöreille levyille sekä suuria tussimaalauksia paperille.

– Kasvikeho on ajatus, joka on ohjannut minua näyttelyä tehdessä. Se on hybridimäinen ajatus kasvinomaisesta kehosta tai kehollisesta kasvista. Lisäksi näissä yhdistyvät erilaiset asiat, kuten kasvit ja vedenalaisuus, Jula kuvailee.

Kun Jula puhuu kehosta, hän ei suinkaan tarkoita vain ihmiskehoa.

– Se voi olla jonkinlainen lihallinen orgaaninen entiteetti, jotain paljon laajempaa kuin vain ihmiskeho.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Leikkiä todellisuuden ja mielikuvituksen rajapinnalla.

Julan töissä yhdistyvät pienen ja suuren skaalan tapahtumat. Maalauksissa on viitteitä kehollisten kasvien lisäksi erilaisista eliöistä ja tutun oloisesta anatomiasta.

– Pohdin esimerkiksi, miten erilaiset rakenteet – esimerkiksi luonnossa – toistuvat monessa mittakaavassa mikroskooppisesta makroskooppiseen, niin kehojen sisällä kuin ulkopuolella, Jula kertoo.

Osa maalauksista on muodoltaan pyöreitä. Jula kertoo niiden pohjautuvan eräänlaiseen mikroskooppi-makroskooppiajatukseen, ikään kuin teosta katsottaisiin linssin läpi.

– Sitä voi ajatella myös niin, että etsin tapoja kuvata asioita jonkun muun kuin ihmisen maailmasta. Se voi olla vaikkapa hyönteisperspektiivi. Miten maailma näyttäytyy jollekin muulle, Jula pohtii.

Jula nostaa töistään suurehkon Maailman liha -nimisen teoksen esimerkiksi taiteen klassikkoajatuksesta siitä, miten kaikki on yhteydessä toisiinsa.

– Tässä voisi olla vaikkapa sydänlihas tai jokin kasvi, joka on samaan aikaan hyvin lihallinen. Tämä on sitä samaa maailmaa, missä tapahtuu kaikki kiertokulku, lahoamisen ja kukoistamisen kierteet seuraavat toisiaan jatkuvassa syklissä, Jula sanoo.

– Sisällämme ja ulkopuolellamme entiteetit syntyvät ja vanhenevat, muodostelmat kehittyvät, kiinnittyvät toisiinsa, jakautuvat ja järjestäytyvät uudelleen. Näitä reaktioita syntyy myös maalausaineiden kohdatessa kankaalla.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Näyttelyn töissä on taiteilijan itsensä sanoin paljon nestemäisyyttä sekä vedenalaisia näkymiä monessa mittakaavassa.

– Kun aiheet ovat nestemäisiä, on maalausprosessinikin tosi nestemäinen. Maalaan runsailla, läpikuultavilla ja valuvilla öljyväreillä ja käytän sitä hyväkseni, miten asiat leviävät ja miten ne hylkivät toisiaan kuten tärpätti ja öljy, Jula kertoo.

Maalauksilla on aina jokin tietty lähtökohta, mutta sitä Jula ei aloittaessaan tiedä, millainen lopputuloksesta tulee.

– Materiaalilla on jollain tavalla oma tekijyytensä. Se ohjaa ja käyttäytyy itsepäisesti oman päänsä mukaan ja se kasvaa työn edetessä. Joku kasvi saattaa muuttua joksikin muuksi toiston ja maalaamisen kautta, siitä tulee asioiden välillä värähtelevä asia. Tähän liittyy aina tietty hallitsemattomuus, mikä näkyy etenkin, kun kyse on nesteistä.

Taidehallin takaosassa sijaitsevassa Galleria Fikkassa sukelletaan täysin toisenlaiseen maailmaan. Sampo Malinin tilateos Hahmotelma tilasta ja valosta on ajatusleikki liikkeestä, joka pistää katsojan pysähtymään.

– Mitä tapahtuu tilassa, mitä me emme näe? Tämä on leikkiä todellisuuden ja mielikuvituksen rajapinnalla. Jos otetaan seinästä viipale pois, niin mitä siellä tapahtuu, Malin selittää.

Malinin teoksessa valo virtaa kuutioina seinän sisällä, eikä se välitä materiasta vaan etenee tarvitsemallaan tavalla.

– Asiat tapahtuvat meistä välittämättä ja meidän huomaamatta.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Malinin teos täyttää koko Fikkan.

– Tämä on täysin tilasidonnainen teos, joka puretaan näyttelyn jälkeen ja käytetään sitten uusiomateriaalina, Malin kertoo.

Malin on halunnut luoda toisenlaisen katsomiskokemuksen nostamalla katsomistilaa ja laskemalla katsomistilan kattoa.

– Samalla pistetään katsoja fyysisesti vähän erilaiseen asentoon katsomaan teosta.

Taiteilija kuvailee teoksen taustalla olevan lapsenomaisen mielenkiinnon ja kokeilun ilon.

– Tykkään minimalistisesta muotokielestä, koska siinä ei ole yksityiskohtia, mihin katsojan huomio keskittyisi, vaan huomio keskittyy kokonaisuuteen ja kokonaisajatukseen. Pidän siitä, että teos ei huuda eikä käy katsojan kimppuun, vaan katsoja joutuu pysähtymään, miettimään ja perehtymään.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Taidehallin vieressä Kulmassa on esillä paikallisten, Taidetehtaan ateljeekäytävällä työskentelevien taitelijoiden töitä, joiden myötä vierailija pääsee näkemään, mitä talossa tapahtuu.

Ateljeekäytävän 17 työhuoneessa työskentelee laaja kirjo kulttuurialan ammattilaisia kuten kuvataiteilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä, elokuva-alantoimijoita, valokuvaaja, keraamikoita ja kuvanveistäjiä. Marraskuun aikana Kulmassa keskitytään kuvataiteilijoihin. Esillä on Suvi Härkösen, Kirsi Kaulasen, Nelli Nion, Jenni Tuomisen, Milja Viidan, Sari Vuorenpään ja Tiina Walliuksen teoksia.

Näyttelyt ovat avoinna yleisölle 22.11. asti ti–pe kello 10–18 ja la–su kello 11–16.