Talot kertovat: | Hellbergin talo on muisto menestyksestä: "Kilpailun voittaa ken itseensä luottaa"

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Mannerheiminkadulla rapistuva, lähes parikymmentä vuotta tyhjillään ollut vihreä funkkistalo odottaa yhä tulevaisuuttaan – tai tuhoaan. Hellbergin taloon on suunniteltu esimerkiksi asuntoja ja korttelin kaavasta on väännetty 2000-luvun alusta asti.

Talon ulkoseinät on suojeltu, mutta kiinteistönomistaja Bonava haluaisi purkaa suojeluvelvoitteen.

– Silloin vielä kun kaupungissa oli julkisivulautakunta, tällaisia valvottiin tarkasti. Nyt talo on saanut rapistua rauhassa. Lopulta se menee niin huonoon kuntoon, että se voidaan todeta paremmaksi purkaa, talossa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut entinen poliitikko ja kansanedustaja Klaus Hellberg sanoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Hellbergin isä, pyöräilylegenda Raul Hellberg rakennutti talon silloisen Nikolainkadun ja Rauhankadun kulmaan välirauhan aikana 1940.

– Rakennusmateriaaleista oli pulaa, mutta siitä huolimatta tämä arkkitehti Erik Lindroosin suunnittelema talo on rakennettu erittäin hyvin. Liiketilassa on tammiset ikkunankehykset. Nekin ovat periaatteessa vielä ihan kunnossa. Muistan, kun niitä aina lakattiin Tanskasta hankitulla erikoislakalla, Klaus Hellberg kertoo.

Kadunkulmassa oli rakennuksen kolmikerroksinen osa, jonka alakerran liiketilaan Raul Hellbergin vuonna 1926 perustama polkupyörä- ja urheilutarvikeliike siirtyi. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli asuntoja. Lisäksi Nikolainkadun varrella oli yksikerroksinen liikehuoneistosiipi.

– Isän urheiluliikkeen vieressä oli aluksi parturi ja muita liiketiloja. Minä synnyin 1945 ja me asuimme Rauhankadun puolella ensimmäisessä kerroksessa pienessä asunnossa. Isoäitini asui isän liiketilan yläpuolella toisessa kerroksessa. Kaikki muut asunnot oli vuokrattu pois, sillä sodan jälkeen oli kova asuntopula, Klaus Hellberg kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

7-vuotiaana pyöräilemään oppinut Raul Hellberg oli innostunut harjoittelusta tosissaan parikymppisenä ja sovelsi Paavo Nurmen valmennusmenetelmiä. Elämään on jäänyt muun muassa Hellbergin lausahdus "Kilpailun voittaa ken itseensä luottaa". Ja Hellberghän luotti.

Ennen täysipäiväisesti liike-elämään siirtymistään hän oli 1920- ja 30-luvuilla polkenut maailman maineeseen aikansa parhaana suomalaisena pyöräilijänä. Vuonna 1930 Hellberg voitti ensimmäisenä suomalaisena Pohjoismaiden mestaruuden pyöräilyn aika-ajossa. Suomenmestaruuksia kertyi 24, samoin Suomen ennätyksiä.

Yrityksensä ensimmäisenä toimintavuotena Hellberg voitti ensimmäiset Porvoon ajot. Yrityksen menestyksestä kertonee se, että kaikki tuon kilpailun parhaat pyöräilijät ajoivat Automoto-pyörällä, jota Hellberg myi ainoana suomalaisyrittäjänä.

Pikkuhiljaa Hellbergin liiketoiminta laajeni ja hän otti kaikki rakennuksensa liiketilat omaan käyttöönsä.

– Se oli ehkä 40-luvun loppua tai 50-luvun alkua. Samalla muutimme suurempaan asuntoon kolmanteen kerrokseen, kun perhe alkoi kasvaa. Minulla on viisi pikkuveljeä, Klaus Hellberg kertoo.

Hopean korttelia käsittelevässä kaavoitus- ja rakennushistoriallisessa tarkastelussa kerrotaan, kuinka asuinkerroksiin noustiin hyvin eleganttia porrasta pitkin. Pyöräliikkeen yläpuolella oli Klaus Hellbergin isoäidin asunto, jossa oli eteinen, halli, keittiö, palvelijanhuone, ruokasali, olohuone takkoineen ja parvekkeineen, kolme makuuhuonetta, kylpyhuone sekä työhuone erillisellä sisäänkäynnillä. Hallista johti sisäinen kierreporras suoraan alakerran myymälään.

– Muistan ne kierreportaat, ne olivat tosi jyrkät. Isän nuorimmat veljet asuivat isoäidin kanssa ja työskentelivät liikkeessä, Klaus Hellberg kertoo.

Toisessa kerroksessa oli myös pienempi asunto, jossa oli takka, mutta ei parveketta. Kolmas kerros oli vastaavanlainen.

Juttu jatkuu kuvan alla:

Kotitalossa oli hienoja leikkipaikkoja.

– Porraskäytävän kaidetta laskettiin alas, joskus aika kovaakin. Se oli hieno rappukäytävä. Tämähän on yksi Porvoon harvoja jäljellä olevia funkkistaloja, Klaus Hellberg kertoo.

Hellberg muistelee pikkupoikana katsoneensa kolmannen kerroksen ikkunoista, kun Porvoon yhteiskoulu – nykyinen Linnankosken lukio – paloi vuonna 1950.

– Ikkunoista näki kauas, sillä edessä ei ollut vielä muita korkeita rakennuksia. Muistaakseni nykyisen Säästöpankin talon paikalla oli matala puinen ruotsinkielinen kansakoulu.

Ympäristö oli muutenkin hyvin toisenlainen kuin nykyään, vaikka koti kaupungin keskeisellä paikalla sijaitsikin.

– Autoja oli vähän, joten laskimme hurjaa vauhtia kelkalla Rauhankatua alas. Pihalla oli neljännesympyrän muotoinen luiska, jota pitkin autot toivat tavaraa kellariin. Siihen aikaan kuorma-autot olivat aika pieniä. Tuo luiska oli hieno leikkipaikka. Sitä ei enää ole, paikka on täytetty kauan sitten. Ja tietysti olimme isän liikkeessä pikkunaskalista asti tekemässä milloin mitäkin, isompana töitäkin, Klaus Hellberg kertoo.

Lähes koko kellari oli varattu pyöräliikkeen varastolle. Hellbergin liiketalo oli laajentunut käsittämään rakennuksen koko katutason. Polkupyöräliikkeen ja pyörien kokoamon lisäksi katutasossa sijaitsi urheiluosasto ja yksikerroksisessa siivessä oli kangasosasto. Kangasosaston lattiaan oli avattu leveä avoporras kellarikerrokseen, missä oli lisää myymälätilaa raskaampia tavaroita varten.

– Televisio-osastokin oli. Isän liike oli melkein kuin tavaratalo siihen aikaan. Siellä oli kaikkea paitsi ruokaa, Klaus Hellberg kertoo.

Tässä vaiheessa kaikki alakerran väliseinät oli jo poistettu, samoin yläkerran asuntoon johtanut kierreporras.

Liikemiehenä mainetta niittänyt Raul Hellberg sai 1964 kauppaneuvoksen arvonimen.

– Isä möi talon 1971 Säästöpankille. Sen jälkeen hän osti liikettään varten Rihkamatorin laidalta talon – jossa nyt on esimerkiksi ravintola One – ja alkoi hiljalleen keskittyä yhä enemmän tukkupuolelle, Klaus Hellberg kertoo.

Pankki korotutti Mannerheiminkadun matalaa siipeä kahdella kerroksella. Korotetun osan 70-lukuinen ilme poikkeaa jyrkästi vanhan osan eleganssista. Uusiin tiloihin sijoitettiin kaupunginkirjaston aikuisten osasto. Lastenosastoa varten purettiin vanhan osan toisen kerroksen asuinhuoneistot kokonaan, vain tyylikkäät takat jätettiin jäljelle.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Uudisosan kolmanteen kerrokseen sijoittui lukusali ja kirjaston henkilökunnan työtiloja. Kirjavarasto laitettiin kellariin.

Kirjastolle tehtiin uusi porrashuone Mannerheiminkadulta. Porrashuoneen vasemmalle puolelle sijoittui kangaskauppa ja oikealle kirjakauppa.

Vanhan osan julkisivun ylempien kerrosten ikkunat sekä pienet parvekkeet ovat säilyneet Hellbergin ajalta. Samoin talolle ilmettä antava tiilikatto ja räystään persoonalliset metalliset kourunkannattajat. Nekin rapistuvat.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.