Talot kertovat: Tuomiokapitulin talossa lausuttiin Suomen syntysanat

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Tuomiokapituli kuvattuna 1900-luvun alussa. Se on Suomen vanhin virastotalo, joka on yhä alkuperäisessä käytössään. Porvoon museo

Inka Töyrylä

Tuomiokapitulin yllä on leijunut tänä syksynä synkeä pilvi. Kirkon keskusrahaston kiinteistöstrategiaesityksessä väläyteltiin historiallisesta rakennuksesta luopumista. Toistaiseksi Porvoon hiippakunta on saanut asiassa torjuntavoiton.

– Tämä on Suomen vanhin yhä alkuperäisessä käytössään oleva virastotalo. Olemme tästä hyvin ylpeitä, Porvoon hiippakunnan lakimiesasessori Lars-Eric Henricson kertoo.

Vireä, tekniikaltaan moderni, mutta vanhassa asussaan säilynyt talo on 14 ihmisen työpaikka.

– Harva mieltää tätä virastotaloksi. Sen sijaan turistit kolkuttelevat usein ovella, he luulevat taloa museoksi, notaari Linus Stråhlman naurahtaa.

Lukiokuja 2:ssa sijaitseva tuomiokapituli muodostaa arvokkaan kokonaisuuden piispantalon ja tuomiokirkon kanssa. Inka Töyrylä

Talon historia ulottuu vuoteen 1723, jolloin silloinen itäinen hiippakunta siirrettiin Viipurista Porvooseen Viipurin jäätyä jäi isonvihan melskeissä Venäjälle.

Aluksi tuomiokapitulille rakennettiin puutalo, mutta se ränsistyi pahoin jo parissakymmenessä vuodessa.

– Kuninkaalta anottiin lupaa kolehdin keräämiseen uutta rakennusta varten, mutta hän suhtautui ajatukseen nihkeästi, Henricson kertoo.

Myöhemmin kuningas kuitenkin tuli käyneeksi Porvoossa ja sai itse todeta, kuinka kelvottomaan kuntoon talo oli päässyt.

– Sen jälkeen saatiin lupa kolehdin keräämiselle koko valtakunnassa. Varoja kerättiin kaikkialla Ruotsi-Suomen alueella. Sillä tavalla saatiin rahat tämän talon rakentamiseksi, Henricson kertoo.

Kymnaasinakin tunnettu tuomiokapitulin talo valmistui 1759.

– Tämä on Porvoon vanhin kivitalo. Kivirakennuksista vain tuomiokirkko on vielä vanhempi.

Talon seinien sisällä on tapahtunut koko maan mittakaavassa varsin merkittäviä asioita. Keisari Aleksanteri I julisti vuoden 1809 valtiopäivät avatuiksi toisen kerroksen salissa. Täällä kuultiin merkittävä toteamus "Tämä kokous on oleva alkuna valtiolliselle olemassaolollenne".

– Tämä sali on nähnyt Suomen autonomian syntymän, Henricson sanoo.

Sali on kuuluisa myös valtiopäivien tanssiaisista. Keisari tanssitti täällä nuorta Ulla Möllersvärdiä, joka tiputti viuhkansa. Seurasi pieni skandaali ja kerrotaan, että Ullan ja keisarin välille syttyi romanssi.

– Romanssin todenperäisyydestä ei ole varmuutta, mutta se tiedetään, että täällä tanssittiin niin kovasti, että alakerrassa katto tärisi, Stråhlman sanoo.

Ulla Möllersvärdin elämä oli juorujen sävyttämä, lopulta kukaan ei tiedä, mikä oli totta

Historiallisesta tapahtumasta muistuttaa salin seinällä oleva kolme metriä leveä, koulujen historiankirjoista tuttu Emanuel Thelningin tummasävyinen maalaus valtiopäivien avajaisista.

– Jos täällä syttyisi tulipalo, niin ohjeiden mukaan maalaus leikataan irti kehyksistä ja kannetaan rullalla ulos. Ihmisten ohella tämä pelastetaan ensin, Stråhlman kertoo.

Valtiopäivämaalauksen lisäksi salin seiniä kiertävät kaikkien aikojen saatossa talossa työskennelleiden piispojen muotokuvat.

Henricson nostaa joukosta esille 1864 Porvoon piispaksi nimitetyn Frans Ludvig Schaumanin.

– Hän on nykyisen kirkkolakimme isä, Henricson sanoo.

Tässä talossa varsin edistyksellinen Schauman uudisti Suomen kirkkolain. Hänen ansiotaan on muun muassa uskonnonvapauden periaate.

Nykyisin keskellä salia on suuri pöytä, jonka ympärille kokoontuu kuukausittain piispan johtama tuomiokapitulin täysistunto.

– Nykypäivänä tuomiokapituli valvoo ja tukee hiippakunnan seurakuntia sekä hoitaa papiston henkilöstöasioita. Lisäksi tehtäviin kuuluu neuvontaa ja erilaisia tukitoimintoja seurakunnille, Stråhlman kertoo.

Taloon on kiinnitetty kylttejä, jotka kertovat sen historiasta. Inka Töyrylä

Alun perin tuomiokapitulin yhteydessä toimi myös lukio. Siksi talo muistetaan yhä vieläkin kymnaasina.

– Tuomiokapitulin jäsenet olivat päteviä opettajia. Lukio irtaantui tuomiokapitulista vasta 1800-luvulla.

Porvoo oli Turun jälkeen Suomen tärkein koulukaupunki. Ilkka Mäntylän kirjoittamassa Porvoon kaupungin historia 2:ssa kerrotaan koulupäivien alkaneen aamulla rukouksella kello kuusi ja jatkuneen iltaviiteen asti. Siitä huolimatta opiskelijoilla oli tarmoa myös kolttosiin. Mäntylä kertoo nuorukaisten aiheuttaneen erityisen paljon pahennusta ja kunnottomuutta 1763. Heitä ei kuitenkaan saatu kiinni, sillä opiskelijat olivat keksineet naamioitua.

Yksi kymnaasin tunnetuimpia opettajia oli 1800-luvulla J.L. Runeberg, josta myöhemmin tuli kansallisrunoilija.

– Runeberg oli jo nimitetty tuomiokapitulin jäseneksi, kun huomattiin, että hänhän ei olekaan pappi, mitä jäseniltä edellytettiin. Hänet vihittiin papiksi vaivihkaa vain kuukauden kuluttua. Se oli ehkä nopein aika, missä kukaan on koskaan Suomessa valmistunut papiksi, Ericson kertoo.

Runebergin tullessa taloon meno kymnaasissa oli lähes kaoottista. Oppilaat lintsasivat tunneilta, ryyppäsivät kaupungilla ja kuokkivat juhlissa tappeluja aiheuttaen. Kaupunkilaiset valittivat lukiolaisten öykkäröinnistä.

Tuomiokapitulin yhteydessä toimi alun perin myös lukio. Sen vuoksi taloa saatetaan kutsua yhä vieläkin kymnaasiksi. Inka Töyrylä

Runeberg tunnettiin tiukkana opettajana, joka halusi parantaa koulunsa kuria eikä kaihtanut ruumiillisiakaan rangaistuksia. Runoilija ottikin useita kertoja yhteen opiskelijoiden kanssa.

Vakavin tilanne syntyi 1848. Kolmelle pojalle tuomittiin 12 lyöntiä käsille ja kahdelle kuusi lyöntiä. Runeberg itse roimi poikia koivunvitsoista tehdyllä patukalla, eikä säästellyt voimiaan. Sen seurauksena 38 opiskelijaa erosi lukiosta kesken lukukauden.

Myöhemmin runoilija sai anteeksi ja opiskelijat alkoivat arvostaa ja ihailla häntä. He aloittivat perinteen, jonka mukaan opiskelijat tervehtivät laulaen Runebergia tämän syntymäpäivänä.

– Sama lukio on yhä toiminnassa. Se siirtyi pois tuomiokapitulin yhteydestä 1850 ja on nykyiseltä nimeltään Borgå Gymnasium, Henricson sanoo.

Rakennus ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut kovinkaan paljoa.

– Osa ikkunalaseistakin on alkuperäisiä. Joihinkin ruutuihin on kaiverrettu nimikirjaimia. Olisivatkohan lukion ajoilta, Stråhlman kertoo.

Vanhat kaakeliuunit on hävitetty 1955 tehdyssä remontissa, jolloin taloon laitettiin keskuslämmitys. Paljon on kuitenkin säästetty. Väliovet salpoineen ja lukkoineen ovat hyvin vanhoja, aulojen kivilattiat sekä portaat ovat alkuperäiset.

– Lattiassa on käytetty samaa ikivanhaa kiveä kuin tuomiokirkossa. Joissakin kivilaatoissa näkyy fossiileja.

Alakerran entinen luentosali on muutettu kirjastoksi.

– Kun tulin tähän taloon ensimmäistä kertaa vuonna 1985, oli rehtorin huone vielä paikoillaan. Sieltä johti ovi pimeään koppiin, johon niskuroivat oppilaat laitettiin vielä 1800-luvulla miettimään tekojaan, Henricson kertoo.

Henricson muistaa toisenkin erikoisuuden 80-luvulta.

– Vintillä roikkui frakki. Kukaan ei tiennyt, kenen se oli. Sanottiin, että se oli talossa kummittelevan opiskelijan frakki.

Sittemmin frakki on kadonnut ja vintille on rakennettu työhuoneita. Kummittelevaa opiskelijaakaan Henricson ei ole tavannut.

– Kerrotaan myös, että kun lähtee pois toisen kerroksen salista, saattaa kuulla takaansa valtiopäivätanssiaisiin osallistuneiden naisten hienojen helmojen kahinaa. Onhan tämä vanha talo. Kyllähän täällä voi kuulla kaikenlaista.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut