Paavo-possu pääsee joulupöytään ja saa maistaa laatikoita ja muita herkkuja – paketinkin se saa, mutta Paavon paras lahja on silti elämä

Pikkuisen Paavo-possun lempipaikka on omalla pehmeällä pedillä takan edessä. Peittojen seasta kuuluva vieno tyytyväinen tuhina lakkaa kuitenkin sekunnin sadasosassa, kun vedenkeitin naksahtaa keittiössä päälle.

– Paavo rakastaa kauramaitoa, tuotantoeläinten turvakoti Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist naurahtaa.

Paavo ei meinaa pysyä nahoissaan. Se kierii ja hyörii ja röhkii, kunnes Lundqvist ojentaa sille tuttipullon. Onnellinen lussutus täyttää keittiön.

Paavo ei tiedä mitään lähes puolen miljoonan lajitoverinsa jouluisesta kohtalosta. Sille katetaan jouluaattona keittiöön oma paikka – lattialle kuitenkin – ja tuopa joulupukki pikkupossulle oman paketinkin. Paavon saamista lahjoista paras on kuitenkin elämä.

– Paavo syntyi tuotantotilalla. Se oli niin sanottu rääpälepossu, eli se ei kasvanut samaan tahtiin sisarustensa kanssa. Se painoi vain kolme kiloa, kun sisarukset painoivat jo parikymmentä kiloa. Yleensä rääpälepossut tapetaan heti, Lundqvist kertoo.

Paavo kierii ja hyörii ja röhkii. Sitten onnellinen lussutus täyttää keittiön.

Syitä kokoeroon voi olla monia. Joskus se johtuu vain yksinkertaisesti liian suuresta pahnueesta. Jos porsaita on liikaa, eivät kaikki pääse nisälle tarpeeksi usein.

Saparomäkeen päästyään Paavo on alkanut kasvaa hyvin. Siitä voi hyvin kasvaa ihan tavallinen sika. Siitä esimerkkinä Saparomäen eläinsuojassa röhkii 300-kiloinen komea Onni.

– Onni oli pikkupossuna samanlainen rääpälepossu.

Porvoon Saksalassa toimiva Saparomäki on turvallinen loppuelämän koti entisille tuotantoeläimille. Se ei ole kotieläinpiha, vaan paikka, jossa ihmiset voivat tutustua eläimiin niiden omilla ehdoilla. Yksi turvakodin keskeisimmistä tehtävistä onkin eläinten pelastamisen lisäksi panostaa nimen omaan koulutus- ja tiedotustyöhön, jotta tietoisuus eläinten oikeuksista, tunteista ja tarpeista saavuttaisi useamman ihmisen.

– 13 eläimen pelastaminen ei itsessään auta muita eläimiä. Siksi vaikuttamistyö onkin kaikkein tärkeintä. Nämä eläimet edustavat lajitovereitaan. Paavo edustaa niitä kahta miljoonaa tuotantosikaa, jotka Suomessa tapetaan vuosittain. Niiden joukkoon kuuluvat pian Paavon sisaruksetkin, Lundqvist sanoo.

Paavon tehtävä on näyttää ihmisille, miten persoonallinen, toimelias ja älykäs eläin sika on.

– Tuotantosikalassa sika ei voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Sialla on loputon tarve esimerkiksi tonkia kärsällään, Lundqvist kertoo.

Paavo on lussuttanut maitonsa ja riehaantuu villiin vetoleikkiin verhon kanssa. Sitten se intoutuu matosta.

– Sillä on oma matto. Sattuneesta syystä muut matot on otettu pois lattioilta, Lundqvist sanoo.

Vaikka Paavo on söpö kuin sika pienenä, mikään lemmikki se ei ole.

– Paavo harjoittelee ison sian elämää ja on joka päivä mukana eläinsuojassa isojen sikojen luona. Maton tonkiminen ei pitemmän päälle riitä sille. Sen pitää saada tonkia maata ja pehkuja. Myös oikea sikaseura on sille tärkeää.

Vielä Paavo on kuitenkin pieni ja pääsee syliinkin. Lundqvistin 7-vuotias lapsi toivoisi, että Paavo saisi olla sisällä aina.

– Lapseni pelkäsi aluksi vähän Paavoa. Nukuimme aluksi alakerrassa sen seurana ja yhtenä yönä Paavo oli jotenkin onnistunut kiipeämään sohvalle ja nukahtanut lapseni viereen. Sen jälkeen heistä tuli ystävät.

Ulos lähtiessä Paavolle puetaan takki ja valjaat. Maltti ei ole Paavon valtti, joten se kiljuu kuin sika. Pitäisi mennä jo.

Lenkkikaveriksi Paavosta ei ole, sillä se määrää tahdin. Sialla ei ole samanlaista miellyttämisenhalua kuin vaikkapa koiralla.

Eläinsuojan lämmössä Paavo tervehtii tuotantotiloilta pelastettuja lampaita Elviä, Tildaa, Sohvia, Rosaa ja Hilmaa. Hetken aikaa jutellaan, eikä Paavoa kiinnosta, ovatko keskustelukumppanit samaa vai eri lajia sen kanssa. Kavereita yhtä kaikki.

Sikalan puolella se on kuitenkin omiensa luona, vaikka aita vielä sitä isoista sioista kokoeron vuoksi erottaakin. Mummoikäinen Lumme ei tänään välitä nousta päivänokosiltaan pikkupossun vuoksi. Komea Onni tulee vastaan. Luppakorvainen Prinsessakin röhkäisee tervetulotoivotuksen.

Prinsessa tuli taloon pari kuukautta sitten samalta tuotantotilalta kuin Paavokin. Se pääsi ensimmäistä kertaa elämässään ulos ja huumaantui kahden hehtaarin laajuisesta metsätarhastaan. Aluksi sen jalat olivat heikot ja se vaappui kävellessään. Nyt Prinsessa tonkii tiluksiaan päivittäin tuntikausia ja kävelee kävelemistään.

Joulu tulee isoille sioillekin. Ne saavat herkkuja ja uusia virikeleluja. Lampaille on luvassa kerppuja ja kanoille kauralyhde. Mutta entäs Paavo?

– Paavo pääsee joulupöytään – elävänä. Kaikkiruokaisena sikana se saa maistaa vähän laatikoita ja ehkäpä vegaanista seitankinkkuakin, kuitenkin vain sen verran, ettei maha mene sekaisin Lundqvist kertoo.

Arkena Paavo syö possunrehua ja sen höysteeksi hiukan hedelmiä. Sen ehdoton lempiruoka on maidon ohella puuro.

Paavoa alkaa väsyttää. Se painaa päätään Lundqvistin jalkaa vasten ja pyytää syliin.

Peti lämpimän takan edessä kutsuu jo pientä porsasta. Vielä se ei tiedä, mitä joulu tarkoittaa. Eikä sen tarvitse koskaan oppia tietämään, ettei joulu tavallisesti ole sioille mikään juhlapäivä.

Katso vielä video Paavon puuhista!