Talot kertovat: Kaupungin rikkain mies jäi nuoren sahapohatan varjoon

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Kauppaneuvos August Eklöf osti talon Sneckenströmin perikunnalta. Hän remontoi julkisivun uusrenesanssityyliseksi. Nykyisin talossa on asuntoja sekä Porvoon Silmätalo. Outi Paappanen

Inka Töyrylä

Jokirannassa komeileva kaksikerroksinen rakennus tunnetaan tänä päivänä Eklöfin talona. Talon rakennuttaja ja ensimmäinen asukas oli kuitenkin Porvoon mittakaavassa suorastaan upporikas Fredrik Sneckenström.

On lähes kummallista, että Porvoossa ei ole Sneckenströminkatua, puistoa tai edes aukiota. Häntä ei muisteta edes talostaan.

– Sneckenström oli suurmies, joka on unohtunut. Kuitenkin joka kerta, kun avaan kirjan tutkiakseni Porvoon merenkulkua tai elinkeinoelämää tai miltei mitä tahansa hänen aikakautensa Porvooseen liittyvää, niin Sneckenströmin nimi nousee esille. Hän oli mukana kaikessa, mitä kaupungissa tapahtui, kertoo Porvoon museon tutkija Lillemor Jordas.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Natalia Linsén kuvasi Sneckenströmin talon 1890-luvulla. Nykyisin rakennus tunnetaan Eklöfin talona. Talo sijaitsee osoitteessa Jokikatu 27. Porvoon museo

Tiedetään, että vuonna 1797 syntyneen Fredrik Sneckenströmin isä oli ruotsalaissyntyinen upseeri, eli rikkaudet eivät olleet perittyjä eikä menestyskään kulkenut suvussa.

Nuori Fredrik lähti 15-vuotiaana merille ja nousi 27-vuotiaana kapteeniksi.

– Porvoo sai 1830 tapulioikeudet, mikä tarkoitti, että laivoja ei enää tarvinnut rekisteröidä Helsinkiin, vaan täältä voitiin purjehtia maailmalle suoraan. Sneckenström osti tuolloin ensimmäisen oman laivansa, Josephinan. Lopulta hänellä oli kokonainen kauppalaivasto, Jordas kertoo.

Sneckenström itse jäi pian maihin hoitamaan bisneksiään. Laivat seilasivat maailmalla ja toivat eksoottisia tuotteita vanhassa kaupungissa sijainneeseen kauppaan.

Siinä ohessa hän toimi kaupungin uudelleenrakennustoimikunnassa ja istutuskomiteassa, ajoi kaupunkiin rautatietä, sai aikaan merkittäviä parannuksia Hamarin satamassa, toimi Ruotsin ja Norjan varakonsulina, oli mukana luomassa valtakunnallista merivakuutusyhdistystä ja puuhasi Porvooseen Seurahuonetta.

– Vaikuttaa siltä, että Sneckenströmillä oli hiukan enemmän tunteja vuorokaudessaan, kuin tavallisilla ihmisillä, Jordas naurahtaa.

Sneckenströmin perhe asui pitkään vanhassa kaupungissa, Jokikadun punaisessa "Linnassa".

– Perhe järjesti kotonaan konsertteja ja tanssiaisia, joihin osallistui usein kaksisataakin vierasta. Talossa oli kuuma ja ilma loppui, mutta tunnelma oli aikalaisten kirjoitusten mukaan aina korkealla ja tarjoilut loisteliaita, Jordas kertoo.

Juhlista tuttuja herkkuja Sneckenström myi tietysti kaupassaan, josta sai lähes kaikkea mahdollista.

– Siellä oli kaikkea tavallista kuten mattoja, huopia hevosille ja kattomaalia, mutta myös saksalaisia hedelmiä, erikoisuuksia etelästä, sahramia ja rusinoita, viiniä ja paljon muuta, Jordas kertoo.

Jordas kuvailee Sneckenströmiä pieneksi ja eläväiseksi mieheksi, joka oli aina hyvin ystävällinen kaikille.

– Kerrotaan, että hän tunsi kaikki vanhemman polven porvoolaiset etunimeltä, kuten kunnon kauppiaan kuuluikin.

Yhdestä asiasta Sneckenströmin kerrotaan olleen aivan erityisen ylpeä. Se oli Krone essens, ihmelääke, jota hän toi ensimmäisenä Suomeen.

– Krone essensiä myytiin pienissä lasipulloissa. Vaikuttavina ainesosina oli erilaisia yrttejä ja lääkekasveja ja tällä aineella uskottiin hoituvan miltei kaikki mahdolliset vaivat, Jordas kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Talossa oli valmistuessaan 23 huonetta. Inventointitietojen mukaan rakennukseen on tehty 1913 väliseinä- ja tulisijamuutoksia. On mahdollista, että se on silloin jaettu useammaksi asunnoksi. Outi Paappanen

Pelkkää menestystä ei Sneckenströmin elämä kuitenkaan ollut. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli, kun perheen lapsista pienin oli vain kaksivuotias.

– Hän meni muutaman vuoden kuluttua uudelleen naimisiin ja lapsia syntyi lisää. Linna alkoi jäädä suurperheelle pieneksi. Oli aika alkaa suunnitella uutta kotia.

Porvoon kaupunkia oli alettu uudistaa. 1840-luvulla uuden kaupungin puolelle nousi taloja kuin sieniä sateella. Empiren ihanteiden mukaisesti kaupunkiin haluttiin paljon puistoja ja aukioita, joiden tarkoitus oli suojella kaupunkia tulipalojen leviämiseltä. Samasta syystä taloja ei saanut enää rakentaa vieri viereen.

Uutta taloaan varten Sneckenström hankki tontin joen rannasta. Taiteilija Albert Edelfeltin isä, arkkitehti Carl Albert Edelfelt suunnitteli vuonna 1849 paikalle palatsimaisen talon, jonka kahteen kerrokseen tuli 23 huonetta.

– Sneckenströmin uusi talo oli uuden kaupungin ainoa kaksikerroksinen asuintalo. Paloturvallisuussyistä kaupunkiin ei saanut rakentaa kaksikerroksisia puutaloja, joten Sneckenström kiersi tätä sääntöä rakennuttamalla talon alakerran kivestä, Jordas kertoo.

Jordaksen mukaan ei tiedetä varmuudella, minä vuonna talo valmistui.

– Sneckenströmin toinen vaimo kuoli 1855. Meillä ei ole täyttä varmuutta, ehtikö hän asua uudessa talossa lainkaan. Joka tapauksessa Sneckenström eli siellä melko pitkään lastensa kanssa leskenä, ennen kuin meni kolmannen kerran naimisiin.

Sneckenström oli luopunut kauppaliikkeestään ja keskittyi nyt tukkukauppaan. Laivat seilasivat yhä maailmalla, vienti- ja tuontikauppa piti miehen kiireisenä. Uudesta kodista oli näköyhteys luultavasti joen toisella puolella sijainneille tavaramakasiineille.

Pieniä hankaluuksiakin talon näyttävä sijainti joen rannalla aiheutti. Borgåbladetin lehtileikkeissä vuosilta 1862 ja 1868 kerrotaan kevät- ja syystulvista, jolloin vesi nousi niin korkealle, että kaupunki lähes eristäytyi muusta maailmasta.

– Jokikadun sanottiin muistuttaneen Venetsian kanaaleja, Sneckenströmin etuovelle pääsi veneellä, Jordas kertoo.

Fredrik Sneckenström oli kasvattanut omaisuuttaan määrätietoisesti koko uransa ajan. Uuden talonsa valmistumisen aikoihin hän oli verotietojen mukaan ylivoimaisesti Porvoon rikkain mies. Laivanvarustamon, vienti- ja tuontikaupan lisäksi hän oli panostanut myös omaan sahaan.

1850-luvun loppu oli kaupungissa vilkasta kasvun aikaa. Puutavarakauppa ja sahatoiminta kiihtyivät. Sneckenström sai kilpailijan nuoresta August Eklöfistä, joka oli perustanut Porvoon Höyrysahan ja alkoi rikastua. Lehdistössä kerrottiin hänen hyväntekeväisyyshankkeistaan. Kun Eklöf lahjoitti Venäjän köyhille sata markkaa, Sneckenström nokitti ja lahjoitti tuhat markkaa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

August Eklöf teetti taloon julkisivuremontin 1889, jolloin rakennukseen lisättiin uusrenesanssityylisiä koristeaiheita. Talon nykyinen ilme on peräisin tältä ajalta. Outi Paappanen

Vielä kerran Fredrik Sneckenström löysi uuden rakkauden.

– Ruotsalainen Vilhelmina Ottilia Teodora Rosalie Åkerhielm af Margrethelund oli kauppaneuvosta peräti 44 vuotta nuorempi. Se ei ehkä siihen aikaan ollut samanlainen skandaali, mitä se olisi tänä päivänä ollut, Jordas sanoo.

Hieman erikoista oli ehkä se, että Sneckenströmin vanhin tytär Zulima oli mennyt vuotta aikaisemmin naimisiin uuden äitipuolensa veljen kanssa.

– Eikä tämä tähän loppunut. Sneckenströmin Augusta-tytär meni pian naimisiin äitipuolensa toisen veljen kanssa. Tänä päivänä tällainen olisi ehkä päässyt lehtiotsikoihin, mutta ei silloin.

Yltäkylläiset juhlat jatkuivat nuorten naisten talossa. Astetta komeampaa oli ehkä 1874, jolloin Sneckenströmiä juhlittiin hänen oltua 50 vuotta porvarina.

– Virallisia onnittelijoita riitti jonoksi asti, Jordas kertoo.

Merkkipäivänsä kunniaksi Sneckenström lahjoitti varattomille säätyläisnaisille tuhat markkaa, kuuromykkien ja köyhien tyttöjen kouluille sekä köyhäinkeittiölle 500 markkaa kullekin. Tästä raportoitiin kaikissa maan suurissa lehdissä.

Miehen tarina päättyi odottamatta 1877.

– Hän olisi täyttänyt samana vuonna 80 vuotta, mutta hän oli yhä hyvin aktiivinen. Nytkin hän oli liikematkalla Helsingissä, Jordas kertoo.

Kauppaneuvos yöpyi Seurahuoneella, kuten aina pääkaupungissa käydessään.

– Siellä oli kaasuvalaistus. Tuona iltana huoneessa oli jäänyt kaasu päälle. Sneckenström ei herännyt enää aamulla, Jordas kertoo.

Kauppaneuvoksen pojista elossa oli vain nuorin, kymmenvuotias Fredrik, joka oli liian nuori ottamaan isänsä perintöä hoitaakseen.

– Nuori vaimo muutti pian takaisin Ruotsiin. Tyttäret miehineen yrittivät hoitaa omaisuutta. Sitä oli niin valtavasti, että meni yli kymmenen vuotta, ennen kuin lopullinen perunkirjoitus saatiin tehtyä, Jordas kertoo.

Sneckenströmin imperiumi pilkottiin pala palalta ja myytiin muille liikemiehille.

Kaupungin rikkaimman miehen tittelistä kilpaillut August Eklöf astui jälleen kuvioihin. Hän osti talon perikunnalta 1890-luvun alkupuolella.

Eklöf oli aikaansaava liikemies, sahapohatta ja suuri työllistäjä. Hän jätti Sneckenströmin muiston nopeasti varjoonsa.

– Taloa alettiin kutsua hyvin nopeasti Eklöfin taloksi, Jordas sanoo.

Eklöfin lautataapelit valtasivat länsirannan. Hänen perustamansa yrityksen aikaansaannoksia on muun muassa nykyinen Taidetehdas, joka rakennettiin alun perin vaneritehtaaksi.

Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut