Ann-Luise Bertell on ehdolla Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi teoksellaan Heiman. Henri Pasanen

Elof pelkää ja juo, mutta kotitila ja vaimo pelastavat – Runeberg-palkintoehdokas Heiman on ruotsinkielisyydestään huolimatta äärimmäisen suomalainen tarina

Samu Karvala

Ann-Luise Bertellin Heimanin päähenkilö Elof jää kymmenvuotiaana orvoksi. Keuhkotauti vie Ruben-isän, vain vuosi äidin kuoleman jälkeen.

Isä on viimeisillä voimillaan kertonut Elofille ja pikkuveli Ivarille, että keittiön kaapin päällä on tötteröllinen sokeriherkkua, jonka he saavat syödä hänen kuoltuaan.

”Se oli parasta mitä he olivat koskaan syöneet. Elof toivoi, ettei sokeri loppuisi koskaan. Kun niin kävisi, hän alkaisi itkeä, eikä hän halunnut sitä.”

1930-luvun Pohjanmaalta alkava Elofin tarina tempaa liikuttuneen lukijan mukaansa. Ann-Luise Bertellin mielestä romaanin alkusivut ratkaisevat, kuinka moni haluaa lukea kirjan.

Heiman ammentaa Bertellin kuulemista sukutarinoista, mutta se on teoksena fiktiivinen.

– Lisa-Greta, joka käveli Pohjanmaalta Helsinkiin, Vanha-Hannes, jonka pojasta tuli Tikkakosken asetehtaan johtaja. Osa on sankaritarinoita, mutta suurempi osa vaiettuja tarinoita. Yritin kirjoittaa hiljaisuudesta ja alunperin orpoudesta. Halusin tutkia, kuinka rakkaus ja traumat periytyvät ja miten erilaisilla tavoilla ne näyttäytyvät, Bertell kertoo.

Minulla oli tarve kirjoittaa alkoholista.

Heiman on ruotsinkielisyydestään huolimatta äärimmäisen suomalainen tarina. Lähes jokaisessa suvussa on mies, joka hukutti tuskansa sodan jälkeen viinaan. Elof tekee myös niin.

– Minulla oli tarve kirjoittaa alkoholista. Siitä mitä tekee ihmisille ja mitä se meille merkitsi ja merkitsee.

Elofin pelastus on Olga – vaimo, joka on joka suhteessa häntä vahvempi. Ilman häntä kaikki pirstoutuisi ja pelko voittaisi.

– Voimme oppia paljon omasta historiastamme ja juuri se on kirjani tarkoitus, Bertell toteaa.

Heiman muistuttaa kuinka lähellä Suomessa on aika, jolloin kaikesta oli pulaa ja elämä vaikeaa. Nyt eletään keskellä materiaalista yltäkylläisyyttä ja kaikilla on digitaaliset viestintävälineet, mutta silti julkisuudessa puhutaan onnettomista ja uupuneista lapsista ja nuorista.

– Olen kuitenkin optimisti, ennen ei ollut paremmin.

Elofin ja Olgan tarina päättyy lähelle nykyaikaa, mutta lasten ja lastenlasten elämästä kirja ei kerro kovin paljon.

– Suunnittelen suvun tarinan jatkamista. Siinä käsittelisin enemmän 1960-luvun jälkeisiä tapahtumia, Bertell miettii.

Teos on yltänyt harvinaiseen saavutukseen. Bertellin romaani tuli nimetyksi sekä Finlandia- että Runeberg-palkintoehdokkaaksi.

Kirjan ansioista kertoo lisäksi se, että suomentamaton romaani pääsi viimeksi Finlandia-ehdokkaaksi 13 vuotta sitten.

Bertell kirjoitti Heimanin noin 2,5 vuodessa. Se oli valtava harppaus verrattuna esikoisromaaniin Vänd om min längtan, jonka kirjoitusprosessi kesti kymmenisen vuotta.

– Olin todella tyytyväinen Heimaniin kun sain sen valmiiksi. Nyt toki kirjoittaisin siitä vielä paremman.

Vappu Orlov suomentaa Heimania parhaillaan ja julkaisuajankohdaksi on arvioitu toukokuuta.

– On todella hienoa, että saan sitten kirjani kaikkien suomalaisten luettavaksi.

Suomennos ei ole kirjan ensimmäinen käännös, sillä Heiman on jo luettavissa georgiaksi.

Ann-Luise Bertell palasi elokuussa Wasa Teaterin taiteelliseksi johtajaksi – tehtävä, jota hän oli hoitanut aiemmin 2010–15.

Tällä kertaa teatterikausi on ollut kaikkea muuta kuin tavallinen – kehittämisen ja luomisen sijaan esitysten perumista ja selviytymistaistelua.

Bertell luonnehtii itseään sisimmässään kirjailijaksi, joka on kouluttautunut teatterialan ammattilaiseksi.

– Olen taiteilija, jolla on valtava tarve olla luova ja ilmaista itseäni.

Bertellin seuraava, jo tekeillä oleva romaani on itsenäinen jatko-osa vuoden 2016 esikoisromaanille.

Kuka?

Ann-Luise Bertell

Syntynyt 1971 Oravaisissa.

Teatteritaiteen maisteri teatterikorkeakoulusta 1995.

Kirjailija ja Wasa Teaterin johtaja.

Perhe: mies ja kolme melkein aikuista lasta.

Tuotanto: kaksi runokokoelmaa, novellikokoelma, lastenkirja, kaksi romaania, 10 näytelmää.

Motto: ”Oman pienen valoni pitää saada loistaa kirkkaasti".

Runeberg-raadin perustelut

Heiman

Ann-Luise Bertellin romaanissa Heiman sana ja oma maa ovat olemassaolon keskipiste.

Taustana on 1900-luku, jossa sodat luovat pitkiä varjoja, mutta katse on tukevasti yksilössä, perheessä, suvussa ja yhteydessä ja niissä kertomuksissa, jotka kiinnittävät heidät omaan paikkaan, heidän pohjanmaalaiseen kotitilaansa, heiman.

Keskeltä, kuin myrskyn silmästä, paljastuu kaikkein suurin ja vaikein asia: kun oppii tuntemaan itseään enemmän kuin haluaa ja kykenee käsittelemään, sanat loppuvat.

Ann-Luise Bertell on kirjoittanut suuren romaanin pienestä ihmisestä, jossa on kielellinen omaleimaisuus ja narratiivinen rytmi.

Etusivulla nyt