Todellisuus, jossa aikamuodottomuus on tosi – Runeberg-palkintoehdokas Meduusameri rikkoo arkilogiikkaa ja aikaa kehiin, spiraaleiksi ja häivyksiin

Kristiina Wallin kypsytteli Meduusameri-runokokoelmaansa nelisen vuotta. Outi Paappanen

Laura Heino

”valtameri / välimeri / reunameri / sisämeri // marginaaliin kirjoitettu meri ikään kuin se mahtuisi”

Läpikuultavat ja hauraat meduusat ovat kauan lumonneet Kristiina Wallinia. Ne ovat kuvia jostakin tiedostamattomasta ja öisin ne ”työntyvät oven alta huoneeseen” ja ”liimautuvat limakalvoja vasten”.

– Runo on kiehtova eksymisen ja löytämisen reitistö, joka haastaa näkemään kieltä ja todellisuutta uusilla tavoilla. Kun kirjoitan, kysyn ”mahdottomia kysymyksiä, jotta syntyisi vastauksen kaltaista puhetta, etäisyyden hälvenemistä”.

Meduusameri on kielellistämisen ja aistitodellisuuden risteyskohta. Kaiken alkupisteenä on meri.

– Konkreettinen luonnonelementti, haavoittuva meri, mutta myös tiedostamattoman alitajuinen meri, muistojen ja kuvitelmien meri.

Kieltä leimaa tajunnanvirta ja unenkaltainen todellisuus. Runomaailma rakentuu vaikkapa intertekstuaalisuudesta, onomatopoeettisuudesta, personifikaatioista ja metamorfooseista.

Suomen kieli on minulle jatkuva seikkailu ja syvyys.

– Rytmi on keskeisimpiä tekijöitä. Myös rakenne on tärkeä: kokoelmaan syntyvät sidokset, jännitteet, liikkeet ja suunnat.

Wallin venyttää suomen kielen sananmuodostuksen mahdollisuuksia.

– Suomen kieli on minulle jatkuva seikkailu ja syvyys. Sen mahdollisuudet ovat haaste, leikki ja intohimo. Meduusameren keskeisiä teemoja ovat kielen suhde todellisuuteen, kielen tiedostetut ja tiedostamattomat tasot.

”..meduusoilla on kaksi solukerrosta - - ja niiden välissä runsas hyytelömäinen mesoglea jossa on säikeitä ja jonkin verran soluja.” Wikipedian (31.12.2020) kuvaus meduusasta voisi hyvin olla kuvaus Meduusamerestä.

Teos on enemmän kuin runojensa summa.

– Runot asettuvat limittäin, kuultavat toistensa läpi ja rakentavat teoksen maailmaa ja kieltä koko ajan yhteydessä toisiinsa. Syntyy kokonaisuus, jossa tekstin teemat, kieli, rytmi ja rakenne ovat yhtä, vaikka jokainen runo on myös oma tiheä maailmansa.

Tutut kirjassa toistuvat elementit (meri, meduusat, voikukka, pikkusisko,…) kuljettavat teosta runo runolta eteenpäin kuin kertomusta. Wallinin tuotannossa esiintyvät usein muistamisen, ajan ja luonnon teemat. Meduusameressä kantaaottavana teemana on ekologisuus.

– Myös pakolaisuuden ja sodankin teemat ovat läsnä ja samalla ne puhuvat ihmisyydestä. Pidän tärkeänä ihmisen ja luonnon haurauden näyttämistä, myös hiljaisuus ja hitaus kiinnostavat. Haluan herätellä pohtimaan, miten elämme suhteessa muihin ihmisiin ja lajeihin – myös itseemme.

Wallin viljelee teoksessaan epäloogisia rektioita, kuten ”viivyn takaisin sinne, mistä olen jo lähtenyt”.

– Arkilogiikan rikkominen näyttää sen, ettei kokemuksellinen aika ole lineaarista, vaan kaikki ajat ovat meissä samanaikaisesti. Teoksessa liikutaan yksilön aikakokemuksen kehillä esimerkiksi lapsuuteen, mutta myös ajan taakse vaikkapa sukupuuttoon kuolleitten eläinten aikaan. Toivon, että Meduusameressä ajan kokemus avartuu lukijalle sekä eteen- että taaksepäin, mutta myös kierteiksi, kehiksi ja spiraaleiksi. Logiikan rikkominen kiehtoo minua myös suhteessa painovoimaan ja muihin lainalaisuuksiin, mikä synnyttää runoihin surrealistisia kuvia.

Kielestä voi havaita myös runoilijan intohimon luontoon ja botaniikkaan. Wallin liikkuu paljon luonnossa ja hoitaa puutarhaa.

– Luen luontokirjoja. On kiehtovaa tietää kasvien ja eläinten elämästä. Kiinnostuksen taustalla on myös huoli ilmastonmuutoksesta ja se, miten me ihmiset vaikutamme ympäristöömme.

Runous on tulkintojen valtameri. Myös Meduusameri on lastattu erilaisilla lukutavoilla ja mielleyhtymillä.

– Jokainen löytää oman reittinsä. Runoissa saa vaeltaa edestakaisin, eksyäkin – ja löytää.

Runous koetaan usein vaikeasti avautuvana. Parhaimmillaan runot kuitenkin antavat tilaa uusille ajatuksille ja laajentavat kieltä. Valitettavasti runo törmää silti myös kaupallisuuden vaatimuksiin.

– Koska runous koettelee kielen, mutta myös ajatuksen rajoja ja etsii niille uusia muotoja, olisi tärkeää, että runous saisi enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Romaanilla on ylikorostunut valta-asema suhteessa runouteen, novellistiikkaan ja esseistiikkaan. Uskon, että useampi olisi kiinnostunut runoudesta, jos sitä olisi helpompi löytää tai kirjakaupoissa voisi selailla pinoittain runoutta.

Meduusameren lukukokemus saattaa saada pontta vaikkapa Sibeliuksen sinfonioista. Myös runoilijalle itselleen syntyprosessia ovat auttaneet muut taiteenlajit.

– Erityisesti nykytanssin ja kuvataiteen kanssa asetun kirjoittaessani dialogiin. Kaikessa taiteessa on kyse samasta; tavoitamme jotakin jokapäiväisen arjen takaa ja voimme nähdä todellisuutta toisin, haastaa ajatteluamme.

Wallinilla on tällä hetkellä työpöydällään runoutta ja proosaa.

– Jokaisen runokokoelman alussa olen kirjoittajanakin alussa. Vasta kirjoittamalla löydän ne suunnat, jotka ovat välttämättömiä. En ajattele valmiiksi ja kirjoita sitten, vaan ajattelen kirjoittamalla ja samalla kurotan myös tiedostamattomaan, ajatusten taakse. Kuljen tavallaan kahteen suuntaan; ajatteluun ja pikkutarkkaan kielen hiomiseen sekä irti päästämiseen ja vapaaseen pudotukseen sinne, mitä en vielä tiedä ja tunne.

Katso virtuaalinen ehdokasjulkistustilaisuus joulukuulta: Vain yksi kerrallaan – Koronarajoitusten vuoksi kirjallisuuspalkintoehdokkaat tallensivat tervehdyksensä joko kotonaan tai Runebergin kotona

Äänestä omaa suosikkiteostasi: Varjo-Runeberg -äänestys on avattu – Mikä on oma suosikkisi?

Kuka?

Kristiina Wallin

Asuinpaikka: Ylöjärvi

Koulutus: Filosofian maisteri, kotimainen kirjallisuus

Ikä: 49

Ura: Runeberg-ehdokkuus teoksella Meduusameri (Tammi, 2020), Vuoden matkakirja 2020 -kunniamaininta teoksella Matkakirjeitä (kaunokirjallinen kirjeteos porvoolaisrunoilija Hannimari Heinon kanssa) (Atena, 2020), Einari Vuorela -runopalkintoehdokkuus ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto teoksella Valon paino (Tammi, 2016), Runeberg-ehdokkuus ja Einari Vuorela -runopalkintoehdokkuus teoksella Murtuneista luista (Tammi, 2007), Tanssiva Karhu -ehdokkuus teoksella Kengitetyn eläimen jäljet (Tammi, 2005)

Harrastukset: Metsäpoluilla samoilu, puutarhanhoito, pyöräily, taidemuseoissa viipyily, lukeminen

Runeberg-raadin perustelut

Meduusameri

Kristiina Wallinin kuudennessa runokokoelmassa Meduusameri muistot, kuvitelmat ja unet kietoutuvat yhteen kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Kokoelmassa tuoksuu meri ja lapsuus. Wallinin teksti on unen tai muistojen tavoin fragmentaarista: paikoin liikutaan nopeiden miellekuvien ja katkelmien virrassa, paikoin pysähdytään miltei käsinkosketeltavan todellisiin hetkiin. Maailma rakentuu lapsen tai unen logiikalla; joskus lausutuista sanoista voi tulla todellisuutta. Teksti tarjoaa lukijalle sekä tuttuuden että vierauden kokemuksia. Keskeinen osa on alati muuttuvalla luonnolla, joka ei ole alisteinen ihmiselle, mutta johon ihmisen toiminta vaikuttaa.

Elof pelkää ja juo, mutta kotitila ja vaimo pelastavat – Runeberg-palkintoehdokas Heiman on ruotsinkielisyydestään huolimatta äärimmäisen suomalainen tarina

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut