"Tämä on kuin vankilassa olisi, kun ei pääse liikkeelle" – 86-vuotias Tuomo J. Rytkölä odotti motissa omakotitalossaan, että talonmiespalvelu tulee tekemään lumityöt

Tuomo J. Rytkölä tarkastelee pihansa lumitilannetta. Hän odottaa apuvoimia, koska hän ei itse enää pysty lumitöitä tekemään terveydellisista syistä. Outi Paappanen

Eija Quinlan

Huhtisissa asuva eläkeläinen Tuomo J. Rytkölä, 86, odotteli keskiviikkona aamupäivällä lumenluojaa paritalonsa pihamaalla. Muutama vuosi sitten kolme aivoinfarktia läpikäynyt mies ei enää yritäkään itse tehdä raskaita lumitöitä.

– Olen ulkoistanut lumityöni paikalliselle talonmiespalvelulle, koska en jaksa enää tehdä lumitöitä. Työntekijä ei ole vielä päässyt tulemaan, kun hänen pitää ensin luoda lumet omasta kotipihastaan, että pääsee lähtemään, Rytkölä selittää hankien keskellä.

– Tämä palvelu on toiminut erittäin hyvin. Suosittelen tällaista palvelua ikäihmisille, jos vain on varallisuutta, hän lisää.

Tietkin olivat vielä auraamattomat, joten vaikka hän olisi päässyt omasta pihastaan, pöpperöisille ja liukkaille teille ei olisi kannattanut lähteä.

Kaupungin teiden aurausta mies on viime päivinä seurannut kriittisellä silmällä.

– Viime talven jälkeen, joka ei ollut talvi ollenkaan, on ilmeisesti tapahtunut kaluston suhteen muutoksia. Epäilen, että tehot ovat pienentyneet, ja saatavuudessa on ongelmia myös, koska näin kauan kestää teiden auraus. En voi tietää, mutta epäilen näin. Kaupunkihan tekee aina varauksia seuraavalle vuodelle. Jotain muutosta on tapahtunut kaluston tehokkuudessa, Rytkölä pohtii.

Me elämme nyt poikkeuksellisissa olosuhteissa

Tämä lumikaaos tuo Rytkölälle mieleen oman evakkolapsuuden. Silloin on pärjätty, ja sama pärjääminen on jatkunut läpi elämän. Pienistä ei valiteta.

– Olen asunut koko ikäni maalla. Silloin Rymättylässä talvisin tiet olivat auraamattomat, piti hiihtämällä pärjätä. Tein jo 9-vuotiaana hinaushommia, hinaajan päällikkönä. Isälläni oli pieni moottorivene, ja isäni oli sodassa, joten minä hinasin nuottaveneitä, hän kertoo.

Näin korona-aikana on ikäihmisillä ollut pakkoeristystä, ja nyt lumimyräkkä vielä lisää eristyneisyyden tunnetta.

– Tällainen lumikaaos rajoittaa liikkumista, ja kaiken elämän ylläpitäminen on liikkuminen. Tämä on kuin vankilassa olisi, kun ei pääse liikkeelle. Minulla on onneksi vielä 4,5 vuotta voimassa oleva ajokortti. Sitä tarvitaan kauppareissuille, koska matka on muuten liian pitkä, hän selittää.

– En myöskään nyt pääse harrastustoimintaan, mutta olen toki tottunut kaikenlaiseen. Työssäni olin aina tavattavissa. Uusimaan toimittaja kirjoitti minusta kun täytin 80 vuotta: ”Mistä tietää, että Rytkölä on kesälomalla? Hän on työhuoneessaan verkkarit päällä,” Rytkölä kertoo nauraen.

Nesteen turvallisuuspäällikkönä elämäntyönsä tehnyt Rytkölä, Suomen öljyvahinkojen torjunnan Gran Old Man -tittelillä kunnioitettu mies tunnetaan myös siitä, että hän oli Alzheimerin tautiin sairastuneen, nyt jo edesmenneen vaimonsa Salomen omaishoitajana 13 vuotta.

– Se tauti alkoi muistisairaudesta. Lopulta hän oli pyörätuolissa, Rytkölä sanoo.

K oronapandemian aiheuttamista poikkeusoloista on Rytkölän mukaan syntynyt jotain positiivistakin.

– Me elämme nyt poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun pandemia on päällä. Se asettaa meidän erikoiseen valmiustilaan. Ne jotka pystyvät, auttavat toisia. Auttaminen on ehdottoman tärkeää ja ihmisten välinen kanssakäyminen. Muuten tulee mielenterveyden ongelmia yksinäisyydestä

Rytkölän ohjeet korona-ajasta selviämiseen ovat seuraavanlaiset:

– Kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, anteeksiantoa ja auttamista siinä, missä voidaan auttaa, hän kiteyttää.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut