Suomenlinnan rantaan ajautuu yhä tolkuttomia määriä länsimetron työmaalla aikoinaan käytettyä muovia – Tavallinen kansa heittelee rannoille etenkin yhtä vaarallista roskaa

Muoviroskaa ja panoslankoja Helsingin Pihlajasaaressa. Pidä Saaristo Siistinä ry

Minna Harmaala

Vuosia sitten länsimetron työmaalta karanneet muovikuidut töhrivät edelleen merenrantaa ainakin Suomenlinnassa, selviää ympäristöjärjestö WWF:n tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksessa Suomenlinnan Patterilahdesta löytyi muovikuitua tolkuttomia määriä: sadalta neliömetriltä toukokuussa 1 800 kappaletta ja syyskuussa 1 100 kappaletta.

– Suomenlinnassa kivenkolot olivat aivan täynnä silppua. Ja muun muassa Suomenlinnan hoitotoimikunta on aktiivisesti siivonnut sitä sieltä vuosikausia eli se ei ole kertynyt sinne kaikkia näitä vuosia, kertoo WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo.

– Myös muita muoviroskia oli suhteellisen merkittävä määrä verrattuna muihin rantoihin, Hankoa lukuun ottamatta. Lukumäärä oli syyskuussa per sata neliötä Oulussa 27 ja Suomenlinnassa kaiken kaikkiaan 1 400.

Muovikuitu on Soirinsuon mukaan lähes varmasti peräisin länsimetron työmaalta vuosilta 2012–2014, jolloin muovikuitua käytettiin ruiskubetonin vahvikkeena. Muita vastaavia ruiskubetonityömaita ei ole lähivuosilta tiedossa pääkaupunkiseudulta. Sen sijaan on tiedossa, että länsimetron työmaalla muovikuidun leviämistä ei huomattu estää.

– Nyt asia on jatkossa huomioitu eikä tällaista pitäisi enää tapahtua, Soirinsuo sanoo.

Moni ei miellä tupakantumppeja muoviroskaksi.

Meriasiantuntija Anna Soirinsuo, WWF

Asiasta uutisoi jo vuonna 2016 ainakin Yle.

Tavallisimmin ruiskubetonin vahvikkeena käytetään metallikuitua, mutta länsimetrossa päädyttiin muoviin, koska se ei ole niin altis korroosiolle.

Rakennustyömaat näkyvät Suomenlinnan rannassa muutenkin etenkin louhinnasta jääneinä panoslankojen pätkinä.

Panoslankaa on löytynyt Helsingistä riesaksi asti jo vuosia myös ympäristöjärjestö Pidä Saaristo Siistinä ry:n (PSS) seurannassa. PSS on seurannut roskan määrää merenrannoilla vuodesta 2012, pääkaupunkiseudulta mukana on Helsingin Pihlajasaari.

– Rakennustyömaalta peräisin oleva roska on Helsingissä dominoinut vuosikaudet. Seurantarannaltamme määrä on vähentynyt, mutta toki sitä edelleen löytyy, kertoo projektikoordinaattori Atte Lindqvist PSS:stä.

Hänen mukaansa WWF:n mainitseman muovikuidun määrää ei ole laskettu PSS:n erikseen, mutta panoslangan määrää on.

– Parhaimmillaan on voitu puhua sadoista kappaleista (sadan metrin matkalla).

Ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen Rakennustuoteteollisuus RTT ry:stä kertoo, että varsin monella työmaalla joudutaan nykyisin louhimaan, kun tehdään esimerkiksi maanalaisia tiloja. Hänen mukaansa pieniä panoslangan pätkiä on hyvin vaikea poistaa louheen seasta.

– On olemassa muitakin menetelmiä, mutta on tapauskohtaista, pystytäänkö niitä käyttämään. Esimerkiksi niin sanotut räjähtävät tulilangat vaativat työturvallisuuden näkökulmasta erikoisjärjestelyitä.

Muoviongelmaan on rakennusteollisuudessa herätty. Esimerkiksi jätekuljetuksissa on alettu käyttää verkkoja, jotka pitävät roskaa paikoillaan kuljetuksen aikana. Viime vuonna alalle tuli myös vapaaehtoinen Rakentamisen muovien green deal -sopimus, joka keskittyy vähentämään pakkaus- ja suojamuoveja ja lisäämään niiden kierrätystä.

– Työmaan varmistettu ja toimiva jätehuolto on iso asia. Kyllä tämä on kaikilla tiedossa, Vuorinen toteaa.

Tupakantumpit ovat koko Suomen mittakaavassa yleisimpiä rantaroskia. Helsingissä korostuu rakennusjäte. Juhana Lappalainen/Arkisto

Muovia päätyy rannoille merkittäviä määriä myös suoraan tavallisten ihmisten käsistä. Rivikansalaisen jäljiltä rannoilta löytyy yhtä roskaa ylitse muiden: tupakantumppeja.

– Moni ei miellä tupakantumppeja muoviroskaksi. Tupakoiden filtterit tehdään kuitenkin selluloosa-asetaatista, joka on muovi. Tumpin hajoaminen luonnossa vie keskimäärin kahdesta viiteen vuotta, ja muun muassa kalat ja linnut luulevat niitä ruoaksi. Tämä voi johtaa jopa eläinten kuolemaan suolitukoksen tai tupakan sisältämistä haitta-aineista johtuvan myrkytyksen vuoksi, Soirinsuo sanoo tiedotteessa.

Tupakantumpit ovat vakiopahiksia myös Pidä Saaristo Siistinä ry:n seurannassa.

– Tupakantumpit ovat kaikissa tilastoissa aina ykkösenä, kertoo Atte Lindqvist.

WWF:n tutkimuksessa ei sen sijaan löytynyt tällä hetkellä ehkä puhutuinta muoviroskaa, kertakäyttöistä kasvomaskia.

– Voiko löytyä jatkossa? Kyllä vain. Esimerkiksi lumen joukossa voi olla kasvomaskeja ja Helsingin edustalla lunta kipataan suoraan mereen. Jos siellä verkot pettävät, maskeja voi ajelehtia vääriin paikkoihin, toteaa Soirinsuo.

Tutkimus

Mukana seitsemän rantaa

WWF:n tutkimuksessa selvitettiin sekä suurikokoisen rantaroskan että mikromuovin tilannetta keräämällä muoviroskia seitsemästä eri kohteesta: Oulun Nallikarista, Vaasan Ahvenniemestä, Porin Yyteristä, Eurajoen Laitakarista, Porvoon Sondbystä, Suomenlinnan Patterilahdesta ja Hangon Bellevuesta.

Roskaa kerättiin analyyseja varten rannan koosta riippuen 1–3 kohdasta yhtenäisesti määritellyiltä pinta-aloilta..

Suurikokoisen rantaroskan analyysissa WWF käytti Pidä Saaristo siistinä ry:n Siisti biitsi -hankkeen lomaketta. Siinä jaotellaan roskat 12 eri alaryhmään, joita ovat muun muassa muovi, lasi ja keramiikka, paperi ja pahvi, puuaines, tupakantumpit ja metalli.

Muovi oli keväällä yleisin roskatyyppi Oulun, Porin, Hangon ja Helsingin rannoilla.

Erikseen luokiteltu, mutta muovia sisältävä tupakantumppi piti kärkipaikkaa Vaasan ja Porvoon rannoilla.

Keramiikka ja lasi oli Eurajoella niukasti muovia yleisempi roskatyyppi.

Syksyn tulokset ovat hyvin samansuuntaiset kuin kevään.

Muoviroskien keruuseen osallistui paikallisia vapaaehtoisia koronatilanteen sallimissa rajoissa. Talkoot toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Pidä saaristo siistinä ry:n kanssa.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut