Reissussa rähjääntynyt Kosti pääsi viimein kotiin – ”Ensin tuli itku”, sanoo 1,5 vuoden eron jälkeen lemmikkinsä takaisin saanut porvoolainen Nita Pyykkö
Kosti-kissa on viimein päässyt 1,5 vuoden vaelluksen jälkeen takaisin perheensä luo. Rähjäisenä, mutta kunnossa. Kissa oli karannut heinäkuun alussa 2019 Tolkkisissa, jonne perhe oli muuttanut kuukautta aiemmin Johannisbergistä.
Porvoolainen Nita Pyykkö ei enää uskonut, että yläkerran ikkunasta karkuun livahtanut Kosti-kissa voisi enää löytyä. Soitto Tolkkisten kissatalosta yllätti.
Pyyköllä ei ole mitään tietoa, missä kissa on ollut 1,5 vuotta.
– Eräästä talosta oli ilmoitettu kissatalolle, että täällä pyörii sellainen musta kissa pihoilla. Onneksi se jäi lauantaina loukkuun, kun oli ilmeisen kylmissään. Pakkasta oli –20 ja viime viikolla satoi paljon luntakin.
Pyykkö arvelee Kostin saaneen jostain syötävää, koska on selvinnyt noin pitkän ajan.
– Vaikuttaa siltä, että se on ollut ihmisen kanssa kontaktissa ja epäilen, että joku on antanut sille ruokaa, koska se ei ole täysin villiintynyt.
Puolipitkäkarvaisen Kostin turkki oli pahasti huopunut ja se ajeltiin loukuttamisen jälkeen kissatalossa pois muiden hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Kotiin karkulainen pääsi tämän viikon maanantaina.
Kosti viettää aikaansa eristyksissä Pyykköjen lämpimässä kylpyhuoneessa, koska huushollissa on kaksi muutakin kissaa. Toinen niistä on Kostille uusi.
Keskiviikkona se kävi eläinlääkärin tarkastuksessa.
– Eläinlääkäri totesi Kostin terveeksi, verikokeissa maksa, munuaiset – kaikki on kunnossa, verensokeri normaali, eikä anemiaa! Mahdollisten loisten vuoksi Kosti sai madotuksen ja uusin sen vielä parin viikon päästä, Pyykkö sanoo.
Karanteeni varmuuden vuoksi jatkuu kaksi viikkoa. Sen jälkeen alkaa totuttautuminen uuteen laumaan muutenkin kuin oven läpi naukuen.
– Täytyy nyt seurata, miten niiden ryhmädynamiikka lähtee käyntiin. Pidetään erillään myös siksi, ettei Kostille tule lisää stressitekijöitä, ja ettei tule muille, jos on jotain tarttuvaa sairautta.
Kosti n livahdettua karkuteille Nita Pyykkö ilmoitteli kissasta joka paikkaan ja kaikkiin mahdollisiin ryhmiin Facebookissa ja kysyi havaintoja. Entiset naapuritkin valjastettiin pitämään ympäristöä silmällä.
Lopulta toivo hiipui.
– Kostilla on mikrosiru. Ajattelin, ettei se enää voi tulla takaisin, koska aikaa oli mennyt niin kauan. Että varmaan joku on syönyt tai se on jäänyt jossain auton alle.
Soitto kissatalosta tuli vähän jälkeen viiden.
– Ensin tuli itku! Sitten ajattelin pysyä kasassa, enkä kertonut Kostin löytymisestä vielä lapsille. Halusin nähdä sen ensin itse, ettei tule tilannetta että siitä on luovuttava toistamiseen, jos se on niin huonossa kunnossa.
Tunnin kuluttua Pyykkö oli jo Kosti sylissään.
– Siellä se nukkui. Tunnistin Kostin heti äänestä, hän oli tosi väsynyt silloin, mutta tuli kiehnäämään. Se oli ihan mieletön tunne. Luulin, että toinen on kuollut ja siinä se oli!
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
