Runeberg-palkinto: Maria Peuraa kiehtoo ihmisen hauraus ja vahvuus, romaanin henkilöillä on rankkoja taakkoja kannettavanaan

Maria Peura on toinen kahdesta porvoolaisesta Runeberg-palkintoehdokkaasta. Outi Paappanen

Inka Töyrylä

Porvoolainen kirjailija Maria Peura käsittelee tummasävyisissä kirjoissaan usein selviytymistä. Niin myös Kantajat-romaanissaan, joka toi kirjailijalle Runeberg-palkintoehdokkuuden.

– Käsittelen paljon asioita, jotka liittyvät vallankäyttöön ja erilaisiin rajoihin, siihen, miten hauras ihminen on ja kuinka herkästi ihmisen voi murtaa. Minua hämmästyttää se, miten ihminen voi selvitä miltei mistä vain. Ja minua kiinnostaa, mitä siihen tarvitaan, että todella ankarista olosuhteista – materiaalisista tai henkisistä – voi selvitä. Asia on minulla ilmeisesti edelleen ratkaisematta, koska tällaista prosessia on niin kiehtova käsitellä, Peura pohtii.

Romaanissa kuvataan pohjoisen kyläyhteisön elämää viikon ajan loppukeväällä 1959. Moniäänisen teoksen päähenkilö on salakuljettajan, taposta tuomitun Viktorin tytär Sofia, joka kantaa huolta sairaasta hevosestaan ja siitä, saako sen pelastettua. Salakuljetus ja ankara uskonnollisuus leimaavat kyläyhteisöä. On sorrettuja ja valtaansa väärin käyttäviä ja on painavia salaisuuksia, joista yhtä kantaa Sylvia, Sofian äiti.

– Olen kotoisin Pellosta Ruotsin rajalta. Salakuljetukseen ja tietynlaiseen kollektiiviseen laittomuuden hyväksyntään kietoutuu koko Tornionjokilaakson ilmapiiri. Siellä ollaan rajalla, kahden maailman välissä. Se on aihe, joka assosioi vaikka mitä, Peura sanoo.

Myös suljetut kyläyhteisöt kiehtovat Peuraa.

– Vaikka olen syntynyt Pellossa, olin tietyllä tavalla ulkopuolinen. Vanhempani olivat muuttaneet sinne muualta, eikä minulla ollut sukua siellä. Suvut ovat siellä voimakkaita. Kuulin tarinoita, mutta ehkä hiukan hitaammin kuin muut. On kiinnostavaa tarkastella suljetun yhteisön sisällä esimerkiksi perheitä, mikä voi olla jollekin hyvin vaarallinen muodostelma.

Kirjoitusprosessin viimeinen puolivuotinen oli hirveän rankka, suorastaan kiduttava.

Peura lähti Pellosta etelään heti lukion jälkeen 19-vuotiaana.

– Odotin koko lukioajan, että pääsen pois, vain kaivatakseni sinne takaisin. Olen kuitenkin valinnut asua kaukana juuriltani. En kyllästy tutkimaan, mikä on tuon paikan vetovoima ja lumo.

Läheisesti meänkieltä muistuttava Tornionjokilaakson murre on kulkenut Peuran mukana koko elämän ja sillä kirjoittaminen on hänelle tärkeää. Murre väkevöittääkin kohtauksia myös Kantajissa.

Porvooseen Peura tuli 20 vuotta sitten.

– Olen viihtynyt hyvin, mutta syksyllä tuli suuri tarve lähteä pois. Päätin muuttaa Helsinkiin, olin melkein sanomassa äärettömän rakkaan työhuoneenikin irti. Onneksi tämä impulssi meni ohi. En ollut ymmärtänyt, että minun piti vain pitää lomaa romaanin loppusuorasta. Kirjoitusprosessin viimeinen puolivuotinen oli hirveän rankka, suorastaan kiduttava. Tein romaaniin viime hetkillä isoja muutoksia.

Kantajat oli kirjoitustyönä täysin erilainen, mitä Peura on ennen tehnyt.

– Se sai alkunsa tilaustyöstä, elokuvakäsikirjoituksesta. Tein sitä ensin pari vuotta, kunnes tuli suuri tarve kirjoittaa tämä myös romaaniksi. Elokuva odottaa vielä aikaansa.

Tarinan vaiheet ja rakenteet olivat siis valmiina, kun Peura alkoi muokkaamaan sitä kirjamuotoon.

– Pysyin niissä tarkasti. Se oli jännä tapa työskennellä. Yleensä en malta tehdä taustatyötä niin tarkasti, vaan työskentelen limittäin, usein alan kirjoittaa taustatyön ollessa vielä kesken, Peura kertoo.

Tällä kertaa myös yksi kirjan aiheista, salakuljetus, tuli ulkoa päin.

– En tiedä, olisinko tarttunut siihen tästä näkökulmasta ilman tilausta. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tämän aiheen myötä pääsen käsiksi juuri niihin teemoihin, mitkä minua ovat kiinnostaneet.

Runeberg-palkintoehdokkuus on Peuralle ihana, ilahduttava asia.

– On tärkeää, että on kirjallisuuspalkintoja. Toivon niiden vahvistavan kaunokirjallisuuden arvoa ja muistuttavan ihmisiä lukemisen tärkeydestä.

Peura toteaa, että hänen omaan kirjoittamiseen tai kirjailijuuteen ehdokkuus ei vaikuta.

– En tee työtä siksi, että tavoittelisin palkintoja. Mutta haluan, että kaikki, mitä julkaisen, on ehdottoman valmista. Siksi työstän ja työstän romaanejani loppuvaiheessa, en halua julkaista keskeneräistä. Se riittäköön. Ehdokkuus on ylimääräistä ihanaa.

Kun kyse on nimenomaan Runeberg-kirjallisuuspalkinnosta, ei Peura malta olla nostamatta esiin tasa-arvokysymystä.

– En missään nimessä väheksy J.L. Runebergin kirjallista arvoa, mutta kirjailija Fredrika Runeberg pitäisi vihdoin nostaa miehensä rinnalle, Peura sanoo.

Häntä ärsyttää, että J.L. Runebergista puhutaan paljon, mutta Fredrika tulee esille ehkä torttukeskusteluissa. Asetelma on Peuran mukaan nurja.

– Fredrikan tuotanto oli niin merkittävää, että pitäisi puhua Runebergin kirjailijapariskunnasta. Fredrika oli naiskirjailija, joka ei päässyt edes oman esikoisromaaninsa julkaisutilaisuuteen, vaan hänen miehensä juhli sitä. Hänen samanlainen sivuuttaminen jatkuu yhä tänä päivänä räikeästi, Peura ihmettelee.

Kuka?

Maria Peura

Syntynyt 2.6. 1970 Pellossa. Asunut viimeiset 20 vuotta Porvoossa.

Kirjailija ja dramaturgi.

Esikoisteos On rakkautes ääretön (2001) oli Finlandia-palkintoehdokkaana.

Muita romaaneja ovat Valon reunalla (2005), Vedenaliset (2008) sekä Ja taivaan tähdet putoavat (2014). Lisäksi Peura on julkaissut muun muassa lastenrunokirjan, omaa kirjoittajuuttaan käsittelevän teoksen sekä novellikokoelman.

Raadin perustelut

Kantajat

Tummasävyisessä romaanissa kuvataan pohjoisen kyläyhteisön elämää loppukeväällä 1959. Maria Peura kuvaa pohjoisen ihmisiä ja aikakautta väkevästi ja koskettavasti. Tarina tempaa lukijan mukaansa ja pitää otteessaan aina dramaattiseen loppuun saakka. Tornionjokilaakson murre tuo kerrontaan oman, elämänmakuisen lisänsä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut