Klaus Haikkola rakensi vaarinsa Opel Kadettista palkitun kaunottaren, joka kätkee sisäänsä kolmanneksen Saabia

Klaus Haikkola autotallissaan Porvoossa. Opelin katolla on rekvisiittana BMX-pyörä. Tallia koristavat kuvat, kunniakirjat ja pokaalit, joita Haikkola on saanut Opelista ja rakentamistaan moottoripyöristä. Outi Paappanen

Jyrki Hämäläinen

Porvoolainen autoharrastaja Klaus ”Kassu” Haikkola on rakentanut Opel Kadettin, joka on ainutlaatuinen Suomessa ja herättänyt median kautta kiinnostusta Euroopassa asti.

Päällisin puolin se näyttää kuin juuri Rüsselsheimin tuotantolinjalta rullanneelta vuoden 1990 Opel Kadett E:ltä, mutta todellisuudessa se on 69-prosenttisesti Opel ja 31-prosenttisesti Saab.

Saabia autossa ovat esimerkiksi kuvaannollisesti kenkälusikalla paikalleen sovitetut turbomoottori tiettyine apulaitteineen, jarrut, etu- ja takavakaajat, akselit ja vanteet sekä auton sisällä ohjausakseli viiksineen, mittaristo ja osa keskikonsolista.

Sisätilat näyttävät alkuperäisiltä, vaikka mukana on Saabin osia. Osa äänentoistojärjestelmästä on piilotettu tuhkakupin luukun taakse. Penkit ja oviverhoilu ovat Kadettin erikoismalleista. Outi Paappanen

Haikkolan auto on mahdollisesti maailman ainoa Opel, jonka virtalukko on Saabin tapaan penkkien välissä vaihdekepin takana. Hän muokkasi itse Saabin pakkilukon Opelin vaihdelaatikkoon.

Auto on muutoskatsastettu ja katulaillinen. Haikkola ottaa sen kesäautokseen ja sopivien tilaisuuksien tullen esittelee sitä näyttelyissä. Kolmessa näyttelyssä Opel eri valmiusasteisena on jo ollutkin, ja jokaisesta niistä tuliaisina on ollut palkintopytty.

Ostin vanhan MIGin ja opettelin hitsaamaan.

Klaus Haikkola
Auto kuvattuna käytössä viime kesänä. Tom Broman

Juuri nyt Opelia on hieman purettu, sillä Haikkola sovittelee siihen alkuperäisiä etulokasuojia. Alkuperäisosia on vaikea löytää. Haikkola on haalinut niitä ympäri Eurooppaa. Suuri määrä osia on valmistunut siten, että Haikkola on piirtänyt osan tietokoneella, jonka jälkeen se on 3D-tulostettu muovista tai jyrsitty alumiinista.

Autosta näkee kaikkialta, että se on viimeistelty viimeistä piirtoa myöten. Sisätilatkin näyttävät alkuperäisiltä. Istuimet ja oviverhoilut ovat Kadett Frisco- ja GT-malleista. Äänentoiston ohjain on rakennettu tuhkakupin kannen taakse, turvakaaret on asennettu verhoilua rikkomatta ja takaluukun pohjan alle on rakennettu lokerikko sähköpääkeskuksineen. Takaluokasuojia on hienoisesti peltilevitetty.

Parhaillaan työn alla on alkuperäisten etulokasuojien sovittaminen. Maski on osittain 3D-tulostettu. Outi Paappanen

Klaus Haikkola myöntää, että pedanttius kuuluu luonteenpiirteisiin.

– Se on välillä kirous. Vien viimeistelyn yksityiskohtiin asti, kunnes asiat ovat mielestäni siten kuin niiden pitää olla, vaikka ne eivät näkyisi ulospäin.

Saabin turbomoottoreista saa ulos yli 500 hevosvoimaa. Haikkolalla on käytössä kaksi softaa, joista tehokkaampi tarjoaa noin 250 pollea.

– Auto on riittävän vilkas, mutta vielä mukava ajettava.

Opel on alun perin Klaus Haikkolan vaarin auto. Hän osti sen itselleen vuonna 2000. Sitten hän myi ja osti auton takaisin kahdesti.

Ennen rakentamisen aloittamista auto oli pahasti ruosteessa.

– En osannut silloin hitsata. Ostin vanhan MIGin ja opettelin homman, Haikkola kertoo.

Hän on koulutukseltaan automaatiosähköasentaja, jota työtä ei tosin ole tehnyt päivääkään. Nykyisin Haikkola työskentelee Porvoon Mega-Autossa korikorjaamon työnjohtajana.

Tavaratilan sisäkannen alta löytyvät akku, sähköpääkeskus ja säilytyslokeroita. Outi Paappanen

Hän on rakentanut auton pääosin itse, ja kiittelee apuna ollutta porvoolaista autoharrastajaa Yogia. Erikoistyöt, kuten maalauksen ja osan verhoilusta, Haikkola on teettänyt lähityönä paikallisissa yrityksissä.

Klaus Haikkolalla on ollut kymmenkunta autoa, joista jokaista hän on muokannut vähintään alustaa ja vanteita tuunaamalla.

Ennen Opelia Haikkola rakensi kaksi katumoottoripyörää, jotka nekin saivat näyttelypalkintoja.

Ensimmänen oli Honda Hornet. Sellaista ei koskaan valmistettu katteilla, joten Haikkola rakensi ne. Toinen pyörä oli hänen isälleen kunnianosoituksena tekemä Kawasaki VN 800. Sen erikoisuus oli ilmajousitus, jonka Haikkola rakensi Corvetten ilmaiskareista ja kompressoriohjaimesta.

Turvakaaret on kätketty niin siististi, ettei niitä heti edes huomaa. Arkisto/Outi Paappanen

Molemmat pyörät menivät kaupaksi odotettua nopeammin eli viikossa. Jotain kahdella pyörällä kulkevaa piti saada tilalle, joten Haikkola osti Vespan. Sekään ei ole säilynyt täysin alkuperäisenä.

Klaus Haikkola luonnehtii itseään tekniikan pellepelottomaksi, jolle rakentelu on elämäntapa.

Hän arveli aluksi, että Opelin rakentaminen veisi pari vuotta. Nyt on menossa viides vuosi, ja takana on 3 700 työtuntia. Öitä on nukuttu jopa Opelin takapenkillä.

Klaus Haikkola aikoo vielä ehostaa moottoritilaa. Outi Paappanen

– Se oli wow-hetki, kun auto käynnistyi ensimmäisen kerran neljän vuoden työn jälkeen.

Haikkola epäilee, ettei voi sanoa autoa täysin valmiiksi koskaan. Ja vaikka se valmistuisi, auto ei ainakaan koskaan ole myytävänä.

– Kaiken muun ympärillä voin myydä, mutta tämä ei lähde minnekään.

Lisätietoa ja kuvia Klaus Haikkolan rakentamista moottoripyöristä ja Opel Kadett E 2.0 16V Turbosta: Facebookissa Built by Klaus ja Instragramissa @BBK­_Kadett

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut