Entäs jos kävisikin näin? – Marisha Rasi-Koskisen Runeberg-ehdokas REC on moniääninen ja sirpalemainen romaani

Marisha Rasi-Koskinen harrastaa valokuvausta ja taidelaji on keskeisessä roolissa hänen uusimmassa, kiitellyssä romaanissaan REC. Neda Rasi-Koskinen

Mia Grönstrand

”Pökerryttävä lukukokemus”, ”Vuoden vaikuttavimpia romaaneja”, ”Tampereella asuu aikamme suurimpiin kuuluva kirjailijanero” – siinä muutamia sitaatteja Runeberg-kirjallisuuspalkintoehdokkaana olevasta romaanista REC ja kirjailijasta itsestään, Marisha Rasi-Koskisesta.

Menestys on tuntunut hämmentävältä. Mutta samalla kirjailija on luonnollisesti iloinen, että romaani on löytänyt juuri niitä lukijoita, joille kirjasta on tullut erityinen.

– Olen itse aina kiitollinen, kun löydän teoksen, joka ilahduttaa minua sekä kirjallisella, älyllisellä että taiteen tasolla. Nähtävästi REC on monillekin sellainen kirja ja enempää en voisi toivoa, Rasi-Koskinen sanoo.

REC on kertomus Lucaksesta, jonka elämä muuttuu hänen tutustuessaan Coleen sekä Nikiin. Väkevään ystävyyteen liittyy salaisuuksia, vallankäyttöä ja manipulaatiota, mutta ennen kaikkea REC on monta tarinaa, jotka syntyvät uudestaan riippuen siitä kenen näkökulmasta asioita tarkastellaan.

Valokuvilla ja valokuvaamisella on teoksessa keskeinen asema: Kuka kuvaa ja kuka katsoo, entä miten? Kuka näkyy taustalla? Ja ennen kaikkea – mitä on rajattu pois?

Marisha Rasi-Koskinen kertoo kirjoittaneensa RECiä viisi vuotta. Romaanilla on tarkka alkupiste vuoden 2015 alkupuolella.

Yritän luoda vastapainoa juonivetoiselle, ahmivalle lukutavalle.

– Olin matkalla ja aloin pohdiskella tyypilliseen tapaani ”entäs jos kävisi niin” -tilannetta. Siitä se lähti vyörymään. Olin kauan miettinyt valokuvia ja sattumaa, ja sitä miten ihmiset joutuvat vahingossa toistensa valokuvien taustalle. Millainen kuvitteellinen tarina syntyisi, jos saisi käsiinsä kaikki ne videot ja valokuvat, joiden taustalle on itse joutunut? Ja toisaalta ne, jotka ovat omien kuviemme taustalla, keitä he ovat ja mitä he kertoisivat?

Moniäänisyys ja sirpaleisuus taiteessa ja todellisuudessa kiehtovat itsekin valokuvausta harrastavaa Rasi-Koskista, samoin kuin se, kenellä on oikeus kertoa tarinansa ja keitä me yleensä kuuntelemme.

– Elämme tällä hetkellä jonkinlaista itsensä kuvaamisen ja tosielämästä kirjoittamisen aikakautta, ja se on kiinnostavaa, mutta siinä on myös eettisiä vaaranpaikkoja tai ainakin kohtia, joissa on hyvä pysähtyä miettimään, kenellä on mahdollisuus kertoa tarina.

Hän muistuttaa, että aina kun todellisuutta tarinallistetaan, pois jätetään myös asioita, jotka eivät sovi kertomukseen. Usein kyse on myös vallankäytöstä.

– Valta on kytköksissä myös toisen rajojen ylittämiseen esimerkiksi määrittelyn kautta ja tätä tapahtuu sekä ihmissuhteissa että laajemmin yhteiskunnassa ja yhteiskuntien välillä, myös taiteessa. Kirjassani rinnastin nämä teot.

Marisha Rasi-Koskinen on koulutukseltaan psykologi, mutta parin viimeisen vuoden aikana hän on keskittynyt päätyönään kirjoittamiseen. Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut mielen sisäisestä maailmasta ja alitajunnasta, todellisuuden subjektiivisesta ja fragmentaarisesta luonteesta ja asioiden toisista puolista.

REC ei ole lukijalle helppo kirja. Sen lukeminen vaatii keskittymistä, se haastaa lukijansa yhä uudelleen, eikä vähiten siksi, että totuttu syy ja seuraus -logiikka ei teoksessa toimi odotetusti.

– Minusta on kiinnostavaa tarkastella sitä, miten ennakko-oletukset ja -odotukset vaikuttavat tulkintaan. Havainto syntyy aina mielemme sisällä eikä sellaisenaan koskaan ole niin sanotusti puhdas, objektiivinen tieto maailmasta. Kirjoittamalla voi yrittää ymmärtää ja tehdä näkyväksi prosessin, jossa maailma toteutuu ja usein se tapahtuu juuri kyseenalaistamalla vallitsevia näkökulmia tai totuuksia, Rasi-Koskinen sanoo.

– Yritän luoda vastapainoa juonivetoiselle, ahmivalle lukutavalle. Pyrin luomaan maailmoja, joihin voisi palata myös ensimmäisen lukukerran jälkeen.

Hänestä olisi hauskaa, jos lukijat kirjoittaisivat RECin sivumarginaaleihin omia huomioitaan ja merkintöjä.

– Mielestäni taiteessa on tärkeää vuorovaikutteisuus, se mitä tapahtuu teoksen ja kokijan välillä, Marisha Rasi-Koskinen huomauttaa.

Hän ei halua saarnata tai välittää mielipiteitä. Hän sanoo jokaisella kirjallaan pyrkivänsä kohti jotain sellaista, mitä hän ei ole aikaisemmin tehnyt tai tavoittanut.

– Se motivoi minua.

Kuka?

Marisha Rasi-Koskinen

Syntynyt 1975

Asuu Tampereella.

REC on hänen kuudes kaunokirjallinen teoksensa.

Muu tuotanto: Auringon pimeä puoli (nuorten romaani, Finlandia-palkintovoittaja 2019),

Vaaleanpunainen meri (novellikokoelma, Runeberg-ehdokas 2014),

Valheet (2013), Eksymisen ja unohtamisen kirja (2017) sekä esikoisteos Katariina vuonna 2011.

Tieto

Runeberg-raadin perustelut

Marisha Rasi-Koskisen viides romaani REC on taidokas kaleidoskooppi, jossa perspektiivi liukuu ja säröilee. Kahden pojan, Lucaksen ja Colen, suhde liikkuu rakkauden ja riippuvuuden akselilla niin lapsuudessa ja aikuistuessa kuin aikuisena, ystävyyden jälkeen.

Pojat rakentavat oman maailmansa ja omat kertomuksensa, johon kuuluvat voimakkaasti kuvat ja kuvaaminen. Mutta mitä jää ruudun ulkopuolelle?

Lukijalle tarjotaan vaihtoehtokertomuksia, toisia otoksia, ja kokonaisuus muodostuu sekä vaivihkaa että vääjäämättä. Totuus riippuu kertojasta ja katseesta, ja Marisha Rasi-Koskinen valottaa niin tarinan moninaisuutta kuin itse kertomisen ehtoja varmalla kädellä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut