Jokikadun talossa on kattomaalaus, mikä on koko maan mittakaavassa ainutlaatuinen – ja pitää sisällään koko joukon salaisuuksia

Taloa vuokraava Maggie Lilja oli kuullut tarinan, että katto olisi tuotu taloon jostakin kartanosta. Asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin todennäköistä, että kattomaalaus on tehty paikan päällä. Outi Paappanen

Inka Töyrylä

Talot kertovat -sarjassa esiteltiin muutama viikko sitten Jokikatu 49:n talo, jossa on aikanaan asunut hetken aikaa Suomen suurimpiin kuvataitelijoihin lukeutuva Akseli Gallen-Kallela. Jutussa mainittiin salin suuri kattomaalaus ja pian selvisi, että talolla on entisen asukkaansa lisäksi ehkäpä vieläkin merkittävämpi kytkös Suomen taidehistoriaan.

– Maalaus on ainutlaatuinen, se on oikea Suomen taidehistorian makupala. Tietääkseni Suomessa ei ole tavallisessa asuintalossa toista vastaavaa. Sen sekä historiallinen että taidehistoriallinen arvo on Suomen oloissa ehdottomasti hyvin korkea, porvoolainen muotoilija ja sisustusarkkitehti Tauno Tarna sanoo.

Aluksi tummaan kattoon ei tule kiinnittäneeksi edes huomiota. Sitten kun maalauksen huomaa, ei sen lukuisia yksityiskohtia voi olla ihmettelemättä.

Kattomaalaukset ovat toki olleet entisaikaan taloissa yleisiä, mutta tavallisesti ne ovat olleet vaatimattomampia. Myöskään näin vanhoja maalauksia ei juurikaan ole säilynyt.

Tarna kertoo tutkiskelleensa Jokikatu 49:n kattomaalausta jonkin verran.

– Tämä pohjautuu ranskalaisen Jean Bérainin 1600-luvulla kehittämään ornamentiikkaan ja sen mallikirjoihin, jotka levisivät Euroopassa laajalle.

Salin kattoon kätketty salaisuus paljastui kerros kerrokselta.

Tarna kertoo löytäneensä vastaavan kattomaalauksen Tukholman vanhaa kaupunkia käsittelevästä inventoinnista sekä toisen venäläistä Narvan kaupunkia käsittelevästä kirjasta.

– Myös Charlottenburgin linnassa Berliinissä on aivan samanlainen kattomaalaus! Siellä on tietysti ollut korkeatasoiset, hienot maalarit, porvoolaistalon katto on provinssimaalarin käsialaa.

Kattomaalauksen jokaisessa kulmassa on eri vuodenaikaa kuvaava, taidokkaasti maalattu medaljonki. Outi Paappanen

Narvaan saattaa ulottua myös Jokikatu 49:n kattomaalauksen tarina.

Vuonna 1969 tehdyn rakennusinventoinnin mukaan Jokikatu 49:n talo olisi rakennettu 1779.

Tauno Tarna uskoo talon olevan vanhempi, mitä asiakirjat antavat ymmärtää. Kattomaalaus antaa tästä vahvoja viitteitä.

– Joskus alkuperäistä rakennusvuotta on mahdoton jäljittää tarkasti. Papereihin merkitty rakennusvuosi voi joskus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakennus on silloin uusittu tai laajennettu.

Vanhan kaupungin tonttien omistussuhteita käsittelevän Olav Paneliuksen Gårdar och gårdsägare i Borgå på 1600- och 1700-talen -kirjan mukaan tontti olisi säästynyt vuoden 1760 Porvoon palolta.

Kirjan mukaan talon omisti 1700-luvun alkupuolella Narvassa syntynyt kauppias Marqvardt Langhaar, joka kuoli vuonna 1754.

– Hän oli kaupungin kaikkein rikkain henkilö tuohon aikaan. Perunkirjoituksen mukaan hänen perintönsä oli valtavan hieno, paljon kultaa ja muuta. Minulla on sellainen tarinallinen olettamus, että kattomaalaus voisi olla hänen ajaltaan, Tarna kertoo.

Maalaus on ollut esillä kerran aikaisemminkin. Vanhan Porvoon asukasyhdistyksen julkaiseman Wanha Porvoo–Gamla Borgå -lehden entinen päätoimittaja Jukka Kullberg kiinnostui maalauksesta selvittäessään talon vaiheita ja kirjoitti siitä artikkelin.

– Tuttavani asui talossa tuolloin ja talo oli mukana Suomen kaunein koti -kilpailussa. Kattomaalaus kiinnitti huomioni, sitä oikein hämmästyi. Vielä hämmästyttävämpää oli, että kukaan ei tuntunut tietävän siitä oikein mitään.

Kullberg kuuli Tauno Tarnalta, että maalaus oli kunnostettu 1970-luvulla samalla, kun hyvin huonoon kuntoon päässyt talo oli peruskorjattu.

– Tarnan vihjeestä otin yhteyttä Museoviraston eläkkeellä olevaan rakennuskonservaattori Pentti Pietarilaan. Niin tämä tapaus alkoi selvitä.

Remontin alkaessa kattomaalaus ei ollut näkyvillä. Suuri sali oli jaettu kevyin väliseinin useiksi matkustajakodin vierashuoneiksi. Kun seinät purettiin, sali tuli esille, samoin kuin kattoon maalatut koristeet. Tässä vaiheessa Pietarila kutsuttiin katsomaan niitä.

– Muistan tapauksen hyvin. Aluksi ei olisi voinut kuvitellakaan, mitä katosta lopulta löytyy, Pietarila kertoo.

Salin kattoon kätketty salaisuus paljastui ikään kuin kerros kerrokselta. Näkyvillä ollut, uusrenesanssia edustanut kattomaalaus oli tehty pinkopahville, joka irrotettiin. Sen alta löytyi yllättäen vanhempi maalaus, joka ajoitettiin 1800-luvun puoliväliin. Pahoin vaurioitunut maalaus oli tehty liimaväreillä puupohjalle.

– Otimme liimamaalia kostuttamalla pois ja sen alta löytyi vielä vanhempi maalikerros! Oli todella mielenkiintoista päästä ottamaan esille näin vanhaa maalausta.

Liimamaalin alta alkoi paljastua ornamentteja ja taidokkaasti maalattuja henkilöhahmoja. Ne eivät kuitenkaan muodostaneet ehjää kokonaisuutta.

– Katto oli pitkään kysymysmerkki. Ajattelimme, että jostain on tuotu vanhoja lautoja, mitkä on naulattu kattoon. Mutta kun saimme kaikki kattolaudat kokonaan puhdistettua, osoittautui, että kattolaudat oli jossakin vaiheessa purettu ja kiinnitetty uudelleen. Osa niistä oli tuolloin laitettu jostain syystä väärään järjestykseen, Pietarila kertoo.

Kattomaalaus on paikoin haalistunut. Medaljonkien lisäksi kattoa kiertää ornamentteja lintuaiheineen sekä geometrisiä kuvioita. Katon keskiosa on jostain syystä tyhjä. Outi Paappanen

Pietarilan johdolla laudat irrotettiin ja palapeli koottiin uudelleen. Vanha kattomaalaus alkoi hahmottua. Uloimpana kulkee ornamentteja ja geometrisiä nauhakuvioita. Jokaisessa kulmassa on soikea medaljonki, joihin on maalattu eri vuodenaikoja ja ihmishahmoja. Keskellä kattoa on kahdeksankulmainen kuvioton alue, joka on Pietarilallekin mysteeri. Onko maalaus jäänyt jostain syystä kesken, vai miksi keskialue on tyhjä?

– Tämä öljyvärimaalaus oli paremmin säilynyt, kuin sen päälle tehty liimavärimaalaus. Mutta miksi upea lautakatto oli purettu ja koottu uudelleen väärin? Rakennusinventoinnin mukaan talon huonokuntoinen kivijalka on uusittu 1800-luvun puolivälissä, jolloin myös sisäkattoja korotettiin. Liittyisikö tämä tähän, Jukka Kullberg pohtii.

Salin kattolaudoista neljä on jostain syystä vaihdettu uusiin.

– Oliko tarkoitus laittaa maalaus paikoilleen, mutta koska osa oli vaurioitunut – ehkä korjaustöiden yhteydessä – päädyttiinkin peittämään se liimamaalilla tehdyillä koristeilla? Vai haluttiinko ehkä vain jotain muodikkaampaa?

Pietarila kertoo, että mitään vastaavaa ei tullut koko hänen uransa aikana toista kertaa vastaan. Hän tietää vain muutamia vastaavia kohteita, joista yksi on Rauman raatihuone. Myös esimerkiksi Kristiinankaupungissa sijaitsevan Lebellin kauppiaantalon katossa on komea barokkimaalaus.

– Näin vanhoja ja tämän tasoisia, näin hyvin säilyneitä kattomaalauksia ei tavallisissa asuintaloissa oikeastaan ole. Tämä on hyvin harvinainen, Pietarila sanoo.

Pietarila ei usko teoriaan, että katto olisi tuotu taloon jostain muualta.

– Tässä tapauksessa talo tai vähintään huone olisi pitänyt rakentaa katon mittojen ja muotojen mukaan, eikä mikään viittaa siihen, että näin olisi tehty. Uskon, että katto on maalattu paikan päällä, luultavasti ennen Porvoon paloa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut