"Olen tiennyt jo aikoja sitten, minkä mekon laitan" – Peipon koulussa nautittiin tanssiaistunnelmasta omassa luokassa, kuten kaikki muutkin samaikäiset Porvoon kouluissa

Tanssin hurmaa Peipon koulun 3C-luokassa. Valtiopäivätanssiaiset on tavallisesti pyörähdetty urheiluhallilla noin 600 oppilaan joukolla, nyt juhlat vietettiin omissa luokissa. Tanja Kuisma

Tanja Kuisma

Porvoon kaikkien koulujen 3.-4.-luokkien oppilaat osallistuivat perjantaina digitaalisiin valtiopäivätanssiaisiin omissa luokissaan. Kaikkiaan tapahtumaan osallistui 1 300 oppilasta ja opettajaa.

Aiempina vuosina kaupungin johto on kutsunut kerralla satoja lapsia vastaanotolle urheiluhallille.

Peipon koulussa noutavat 3C-luokan oppilaat opettajansa Päivi Jussilan kehotuksesta aleksanterinleivoksen ja mehun pulpetille odottamaan.

Oppilaat ovat piirtäneet ja askarrelleet edellisinä päivinä viuhkoja, kunniamerkkejä ja kulta-hopealenksuja koristeiksi ikkunoihin juhlia varten.

Päivi Jussilan 3C-luokkalaiset hakivat jokainen vuorollaan aleksanterinleivoksen ja mehua. Tanja Kuisma

Luokissa näytetty tallenne on kuvattu pääasiassa Vanhalla Raatihuoneella. Kulttuuripalveluiden ja museon järjestämä ohjelma alkoi Jenny Törnroosin kertomuksella historiallisista valtiopäivistä vuonna 1809 ja kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujulan tervehdyksellä lapsille. Sen jälkeen nautittiin leivonnaista, jollaisia kuulema on valmistettu jo sata vuotta.

Sofia Leontovich ja Sara Siikamäki odottivat innolla, että pääsevät tanssimaan. Mekotkin oli valittu tätä päivää ajatellen. Tanja Kuisma

Lapsille tapahtuma tarjosi vaihtelua arkisiin koulupäiviin. Ruusutiaraan ja kukkamekkoon sonnustautunut Sofia Leontovich kertoi valmistautuneensa hyvin.

– Olen odottanut, että saan pukeutua ja tanssia. Olen tiennyt aikoja sitten, minkä mekon laitan, hän sanoi.

Sara Siikamäki odotteli myös historiapuheiden loppua, että pääsisi tanssimaan.

– Niitä oli kiva harjoitella.

Oona Pokela näyttää, miten viuhkaa kuuluu heiluttaa. Aron Hämäläistä ei oikein tanssiminen innosta.

– Kun en tykkää esiintymisestä.

Oona Pokela näytti kuinka viuhkaa kuuluu heiluttaa. Valtiopäivätanssiaisissa 1809 se ei pysynyt ihan kaikilla käsissä, kuten Ulla Möllensvärdillä, joka vahingossa tiputti viuhkansa keisari Aleksanteri I jalkoihin. Tanja Kuisma

Solitanderin piika Mari ( Maria Kovanen) vie tallenteessa lapsia historiallisiin tapahtumiin ja taloihin vanhassa Porvoossa. Kertojana on myös Hannele Tenhovuori museolta. Erja Askolin ja Esa Karppinen näyttävät mallia, kun musiikki vie tanssiin.

Poloneesin jälkeen viistetään jalkaa sivulle kehruuvalsiin tahdissa. Kikapoossa saivat kaikki lapset tanssia, vaikka se alkuaan onkin ollut sodasta palanneiden poikien tanssi.

1960-luvun alussa Yhdysvalloista tullut letkajenkka hypitään iloisesti ringissä ja valssin lapset keinuvat tuttun taipuisasti.

– Liikunnan tunnilla on harjoiteltu tansseja, mutta se on ollut paljon vähäisempää kuin mitä olisi varmaankin harjoiteltu, jos tapahtuma olisi ollut livenä, Päivi Jussila arvioi juhlatunnin jälkeen.

Aron Hämäläinen ei innostunut tansseista. – En hirveästi tykkää, kun en tykkää esiintymisestä. Enkä valmistautunut kauheasti, hän kommentoi. Tanja Kuisma
Poloneesi vai oliko se sittenkin valssi? Askeleet meinasi seota. Tanja Kuisma

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut