"Toimittajan työ tekee elämästä rikasta" – Anniina Virtanen sukeltaa jatkossa Porvoon ja Loviisan tapahtumiin ja uutisiin

Anniina Virtanen tarttuu epäröimättä aiheeseen niin tutussa Porvoossa kuin vielä hiukan vieraammassa Loviisassakin. Inka Töyrylä

Inka Töyrylä

Uusimaan ja Loviisan Sanomien toimitukset vahvistuivat uudella, yhteisellä toimittajalla, kun Anniina Virtanen, 25, aloitti työt heti pääsiäisen jälkeen. Virtanen työskentelee jatkossa puolet kuukaudesta Porvoossa ja puolet Loviisassa.

– Porvoo on tuttu kaupunki, jossa viihdyn. Odotan, että pääsen tutustumaan myös loviisalaiseen sielunmaisemaan. Loviisa on vielä toistaiseksi minulle vieraampi, mutta se on Porvoon tavoin kaunis kaupunki ja on mukavaa päästä tekemään myös siellä töitä, Virtanen sanoo.

Moni porvoolainen saattaa muistaa Virtasen parin vuoden takaa, jolloin hän työskenteli Uusimaan kesätoimittajana.

– Viihdyin todella hyvin, joten tuntuu erityisen mukavalta palata takaisin, Virtanen hymyilee.

Nuori kesätoimittaja teki lähtemättömän vaikutuksen, minkä myötävaikutuksella työt jatkuivat syksyllä saman konsernin Länsiväylässä ja sittemmin Helsingin Uutisissa. Uusimaan pitkäaikaisen toimittajan Eija Quinlanin eläköityminen avasi oven takaisin itäiselle Uudellemaalle, nyt vakituiseksi toimittajaksi.

Virtanen on toimittajana kuunteleva ja haastateltaviaan kohtaan reilu.

Toimittajan työ tekee elämästä rikasta.

Anniina Virtanen

– Pyrin olemaan aina ystävällinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi olla napakka, kriittinen ja vaativakin. Haluan myös antaa tilaa haastateltavalle itselleen.

Omimmillaan Virtanen kokee olevansa kirjoittaessaan henkilöjuttuja tai juttuja eläimistä, mutta myös arkinen uutistyö laidasta laitaan on hänestä hyvin kiinnostavaa.

– Kulttuurijuttuja en ole vielä päässyt kovin paljoa tekemään, mutta uskon pärjääväni myös niissä kuvataidetaustani ansiosta. Monipuolisuus on tässä työssä ehkä kaikkein hienointa. Saan tavata kiinnostavia ihmisiä ja pääsen paikkoihin, joihin en normaalisti pääsisi. Jos joku asia herättää minussa hämmennystä tai kysymyksiä, voin ottaa siitä selvää. Opin joka päivä uutta. Toimittajan työ tekee elämästä rikasta, Virtanen pohtii.

Kouvolassa kasvanut Virtanen päätyi toimittajan uralle hiukan sattumalta.

– Ystäväni vanhemmat olivat toimittajia ja he omistivat Valkealan Sanomat. Tulin kerran sanoneeksi, että olisipa jännä päästä joskus seuraamaan heidän työskentelyään, Virtanen kertoo.

Pian toive toteutuikin. Lehteen kaivattiin apua asiakaspalveluun ja lukioikäinen Virtanen pääsi kokeilemaan pestiä.

– Minut lähetettiinkin saman tien juttukeikalle. Kävin katsomassa tanhuesitystä, enkä osannut kysyä haastateltaviltani mitään. Se oli kamalaa. Otin hädissäni ainakin sata kuvaa tanssista, koska oli kovat paineet saada onnistunut kuva lehteen, Virtanen muistelee.

– Mutta sain kuin sainkin jutun tehtyä, ja sen tekemiseen meni ainakin viikko, vaikka kyse oli pienestä alalaidan jutusta. Tuntui kuitenkin hienolta nähdä oma nimi lehdessä jutun yläkulmassa, hän jatkaa.

Kipinä – ja halu oppia lisää – oli syttynyt.

Juttukeikkoja riitti koko lukioajaksi ja myöhemmin sekä kesätyönä että freelance-avustajana. Virtanen oppi myös taittamaan sanomalehteä. Hän opiskeli lukion jälkeen kuva-artesaaniksi, mutta toimittajan työ alkoi kuitenkin hiljalleen tuntua omimmalta.

– Allergia esti haaveet eläintenhoitajan työstä. Olisin voinut suuntautua kuvataiteilijaksi, mutta halusin ammatin alalta, jossa olisi varmasti töitä. Niinpä lähdin Turkuun opiskelemaan journalismia, koko ikänsä piirtämistä ja maalaamista harrastanut Virtanen kertoo.

Ensimmäinen oppitunti Turun ammattikorkeakoulussa tipautti maan pinnalle.

– Opettaja aloitti tunnin sanomalla meille, että tämä on sitten ala, mistä todennäköisesti ette tule töitä saamaan. Hetken mietin, että no niin Anniina, tämähän meni sitten hyvin. Onneksi opettajan ennustus ei lopulta toteutunut.

Niin kivaa kuin toimittajan työ onkin, vaatii sekin vastapainonsa.

– Parhaiten irtaannun arjesta metsälenkeillä shiba-rotuisen Pihka-koirani kanssa, Ilolan kylässä puolisonsa kanssa asuva Virtanen kertoo.

Hän unelmoi pilke silmäkulmassa punaisesta talosta, jossa olisi iso piha, järvimaisema ja kymmenen shibaa.

– Eläisin siellä niin omavaraisesti, kuin mahdollista. Toisaalta voisin lähteä kiertämään maailmaa pakettiautolla. Silloin koiria pitäisi kyllä olla vähemmän.

Unelma on tällä hetkellä puolitiessä.

– On pieni piha ja jokimaisema. Puutarhastamme saamme kesällä vähän satoakin: chilejä, tomaatteja, yrttejä, pensasmustikoita ja karviaisia.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut