Vapaaehtoistyö tarjoaa vastapainoa arkeen – Saparomäen turvakodissa eläinten hyvinvointi on ensimmäisellä sijalla

Muistatteko vielä Saparomäen Paavon? Pikkuisen possuressun, joka pääsi joulupöytään omalle paikalleen ja sai lautaselleen kaikkia ihania kasvisherkkuja, mitä muutkin?

– Paavo on kolminkertaistanut painonsa joulusta ja muuttanut sisältä talosta eläinsuojaan asumaan, tuotantoeläinten turvakoti Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist kertoo.

Vieläkin Paavo on pikkuinen ja suloinen, mutta ehta sika jo.

– Se on niin touhukas, että saa sisällä aikamoista tuhoa aikaiseksi hyvin lyhyessä ajassa, Lundqvist nauraa.

Paavo ja Paavon kaverit ovat onnellisessa asemassa, sillä Porvoon Saksalassa sijaitsevassa Saparomäessä niillä ei tylsää päivää ole. Nytkin Sini Makkonen pilkkoo hedelmiä, joita Paavo ja iso musta Onni-sika saavat hetken päästä etsiä olkien joukosta.

Seuraavaksi Makkosen huomion saavat lampaat ja kanat.

Sika on valtavan älykäs ja puuhakas eläin.

– Vapaaehtoiset ovat meille kullan arvoisia, kun yritämme tehdä eläinten elämästä mahdollisimman mielekästä. Etenkin talvella on ollut äärettömän tärkeää keksiä eläimille virikkeitä, kun ulkona ei oikein ole voinut puuhailla. Lundqvist kertoo.

Saparomäessä käy tällä hetkellä viitisentoista vapaaehtoista hoitelemassa eläimiä.

– Ruokimme, keksimme eläimille erilaisia virikkeitä, siivoamme karsinoita ja ulkotarhoja, teemme monenlaisia hommia, mitä eläinten hoitoon liittyy. Lisäksi Paavon kanssa käydään lenkillä, kun se ei vielä voi ulkoilla itsekseen. Minä käyn täällä vähintään kerran kuussa, usein kaksikin, Makkonen kertoo.

Vapaaehtoistyö on Makkoselle tapa irrottautua arjesta ja rentoutua.

– Vuorovaikutus eläinten kanssa on tosi läsnäolevaa. Täällä huomaa keskittyvänsä juuri kuluvaan hetkeen, tässä ei voi samalla ajatella mitään muita juttuja. Se on tosi rentouttavaa, Makkonen sanoo.

Paavo ja Onni viuhtovat kärsät tötteröllä ympäri olkipetejään etsimässä hedelmälohkoja. Löytäminen on aina yhtä riemukasta ja herkkupala massutetaan suurella tyytyväisyydellä.

Sitten ulkoillaan. Valtavan Onnin kanssa on turvallisempaa operoida aidan toiselta puolen. Paavo kuitenkin saa ylleen valjaat metsälenkkiä varten. Se tohottaa sinne tänne ja loikkii lumikasoissa, joita on vielä siellä täällä. Välillä se käy kyselemässä Makkoselta, olisiko niitä hedelmänpaloja vielä.

Makkonen päätyi vapaaehtoiseksi puolivahingossa.

– Olen aina pitänyt kovasti eläimistä. Porvooseen muutettuani kuulin tästä paikasta. Ensimmäisellä kerralla minua jännitti, osallistuin kaverini kanssa täällä talkoisiin. Jää murtui heti ja sen jälkeen on ollut tosi luontevaa tulla tänne. Tämä on välillä aika fyysistäkin tekemistä, mutta nautin tästä kovasti, Makkonen kertoo.

Kaikki Saparomäen vapaaehtoistyöntekijät saava tehtäviinsä lyhyen koulutuksen pienryhmissä ja turvavälein. Koulutuksen jälkeen he käyvät hoitamassa eläimiä itsenäisesti.

– Saparomäkihän on yhdistys. Tämä ei ole vain minun projekti, vaikka päävastuu eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista minulla onkin. Pyrimme saamaan toiminnasta koko ajan yhteisöllisempää, tavoite on, että hoidamme tätä paikkaa kaikki yhdessä, Lundqvist sanoo.

Vapaaehtoistyöllä tähdätään nimenomaan eläinten hyvinvointiin.

– Ei riitä, että niillä on paljon tilaa, vaan niillä pitää olla myös lajin mukaista tekemistä ja tarpeeksi virikkeitä, Lundqvist sanoo.

– Esimeriksi sika on valtavan älykäs ja puuhakas eläin. Se turhautuu, ellei sillä ole tekemistä. Tuotantotiloilla possuilla voi olla betonilattia ja katosta roikkuva metalliketju, millä ne voivat leikkiä. Paavo kyllästyisi sellaiseen vartissa. Sitten se tarvitsee jo uudenlaista tekemistä.

Vapaaehtoisten lisäksi Saparomäessä käy Borgå Folkakademin eläintenhoitajaopiskelijoita, jotka harjoittelevat Saparomäen eläinten kanssa naksutinkoulutusta.

– Paavo ja Onni opettelevat käytöstapoja, jotta niiden ruokkiminen sujuisi mukavasti ja turvallisesti, eikä 400-kiloinen Onni tulisi syliin. Paavo on niin innokas, että sille on opetettu vähän temppujakin. Se osaa jo esimerkiksi melkein pyörähtää pyynnöstä ympäri ja istua, Lundqvist kertoo. Seuraavana projektina on opettaa se käymään makuulle, jotta sorkkien hoito onnistuisi helpommin.

Lampaat opiskelevat alustalle nousemista ja siinä rentona seisoskelua. Siitä on hyötyä, kun näinä päivinä on keritsemisen aika.

Saparomäki

Porvoon Saksalassa toimiva Saparomäki on turvallinen loppuelämän koti entisille tuotantoeläimille. Se ei ole kotieläinpiha, vaan paikka, jossa ihmiset voivat tutustua eläimiin niiden omilla ehdoilla. Yksi turvakodin keskeisimmistä tehtävistä onkin panostaa nimen omaan koulutus- ja tiedotustyöhön, jotta tietoisuus eläinten oikeuksista, tunteista ja tarpeista saavuttaisi useamman ihmisen.

Tietoa Saparomäestä ja vapaaehtoistyöstä www.saparomaki.fi.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut