Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Robottiruohonleikkureista ei löytynyt testeissä turvallisuuspuutteita – leikkuri voi olla siilille surmanloukku

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) testautti neljä omakotitalon pihanhoitoon soveltuvaa robottiruohonleikkuria SGS Fimkossa. Niissä ei havaittu teknisiä turvallisuuspuutteita.

Tukes kutenkin muistuttaa tiedotteessaan, että ruohonleikkuri saattaa itsekseen ajellessaan aiheuttaa varaa pienille eläimille kuten siileille ja oravanpoikasille. Tämän vuoksi on turvallisempaa, ettei ruohonleikkuria jätettäisi ajelemaan yksinään varsinkaan ilta- ja yöaikaan. Tuohon aikaan etenkin siilit liikuskelevat pihapiirissä.

Robottiruohonleikkureista testattiin sähköturvallisuutta, laitteiden veden- ja pölynsuojausta sekä mekaanista rakennetta, leikkuuterän mekaanista suojausta ja turvasensoreiden toimintaa. Näistä ominaisuuksista ei löytynyt testeissä turvallisuutta vaarantavia puutteita.

– Robottiruohonleikkureiden turvallisuus on suunniteltu siten, että leikkuri ei vahingoita pihalla oleskelevia ihmisiä. Leikkuri on myös suunniteltu kiertämään pihan ihmiset ja esteet käyttämällä hyväkseen ympäristöstä saamaansa anturitietoa, sanoo tiedotteessa Tukesin ylitarkastaja Kimmo Hakala.

– Leikkureiden turvallisuussuunnittelussa ei kuitenkaan ole erityisesti vaatimuksia pihapiirin eläinten turvallisuudelle. Leikkurin tavatessa siilin, oravanpoikasen tai jonkin muun eläimen, anturitieto ei välttämättä tunnista kohdetta. Riippuen robottileikkurissa käytettyjen antureiden ja tiedonkäsittelyohjelmiston ominaisuuksista, pahimmassa tapauksessa leikkuri ei osaa väistää kohdetta. Tällöin on vaara, että eläin jää robottiruohonleikkurin alle, Hakala jatkaa.

Hänen mukaansa laitevalmistajat ovat alkaneet viime aikoina pohtia tuotteidensa tätä puolta ja kehittää tuotteitaan villieläinystävällisemmiksi.

Yksi keino ongelman hallinnassa on suunnitella puutarha siten, että sinne jätetään alueita, jotka tarjoavat suojaa esimerkiksi siileille. Tällä alueella voisivat kasvaa luonnonvaraiset kasvit. Osa pihasta jätettäisiin siis leikkaamatta ja se kasvaisi villiniittynä.

Siilien lisäksi myös perhoset, kimalaiset ja muut pölyttäjät viihtyvät pihalla ja luonnon monimuotoisuus kukoistaa.

Ruohonleikkuria valittaessa kannattaa ottaa huomioon myös pihatyyppi.

Robottiruohonleikkureissa on leikkurin kaltevuutta tarkkaileva anturi. Kun rinteen kaltevuus kasvaa liikaa, leikkuri keikahtaa painovoiman vaikutuksesta kumoon, jolloin anturin signaalin perusteella laite sammuttaa leikkurin.

– Tämä kannattaa huomioida sopivaa leikkurityyppiä valittaessa. Jos oma piha on kovin kalteva, voi olla, että robottileikkuri ei pysty keskeytyksittä hoitamaan pihaa halutulla tavalla. Tällöin esimerkiksi käsityöntöinen mekaaninen kelaleikkuri on huomattavasti varmempi ja myös turvallisempi rinteen hoidossa, Hakala sanoo.

– Nykyisellään polttomoottorikäyttöisiä työnnettäviä ruohonleikkureita on runsaasti. Niiden käyttö jyrkissä rinteissä on riskialttiimpaa kuin kelaleikkureiden. Kaatuessaan polttomoottorileikkurin terä on hetken vapaasti pyörimässä, vaikka turvakaaresta irrottaminen leikkurin pysäyttääkin, Hakala varoittaa.