Talot kertovat: Kivinen kaupunki oli Porvoon pormestari Gabriel Hagertin suuri unelma

Hagertintalo kuvattuna sotien jälkeen vuonna 1947. Rakennus oli alun perin raatihuonetta matalampi. Sitä korotettiin 1920-luvulla muotivirtausten innoittamana. C. J. Gardberg, Porvoon museo

Inka Töyrylä

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Raatihuoneentorin laidalla osoitteessa Jokikatu 20 sijaitseva keltainen kivitalo tunnetaan Hagertin talona. Mutta kuka oli tuo Hagert?

Fryysarin taloksikin rakennusta on kutsuttu, sillä kiinteistön omisti yli 50 vuoden ajan jo edesmennyt Harry "Fryysari" Gustafsson, joka tuli tunnetuksi erityisesti Kirkkokadulla sijainneesta nakkikioskistaan ja valtakunnallisestikin kuuluisasta Keisarinsinapistaan.

Talon alakerrassa nykyisin sijaitseva ravintola Gabriel 1763 muistuttaa nimellään kulkijoita kaupungin historiasta päivittäin.

Komean talon on nimittäin rakennuttanut kodikseen 1700-luvun Porvoon merkittävin pormestari Gabriel Hagert (1706–1774).

Aikaansaava mies oli valittu pormestariksi yksimielisellä äänivyöryllä jo vuonna 1741. Kaupunkilaiset luottivat, että Hagert hoitaa homman kuin homman.

Ja niin Hagert hoitikin. Hän sai elvytettyä muun muassa kaupungin pahoin kärsineen elinkeinoelämän Venäjää vastaan 1741–1743 käydyn "hattujen sodan" jälkeen. Todelliseen tulikokeeseen hän joutui kesäkuussa 1760, jolloin kaupunkia kohtasi totaalinen hävitys.

– Pienestä keittiölieden kipinästä syttyi suuri tulipalo, joka tuhosi kahdessa tunnissa yli 200 taloa. Kerrotaan, että osa kaupunkilaisista pakeni joen toiselle puolelle ja katseli sieltä kaupungin tuhoutumista. Tiettävästi vain kaksi ihmistä menehtyi, mikä oli pieni ihme, kertoo Porvoon museon museolehtori Hannele Tenhovuori.

Jokikatu 20:ssa sijaitseva Hagertintalo tunnetaan myös Fryysarintalona pitkäaikaisen, sinapistaan kuuluisan omistajan mukaan. Outi Paappanen

Edellinenkin palo oli vielä mielessä. Venäläiset olivat hävittäneet kaupungin 1708. Hetkeäkään ei epäilty, etteikö kaupunki tälläkin kertaa nousisi tuhkasta.

– Kuningas suositteli nyt vahvasti kivirakentamista. Kivitalojen rakentaminen oli niin kallista, että harvalla oli siihen varaa, mutta niihin sai valtiollista tukea ja verohelpotuksia. Niinpä pormestari Hagert alkoi nähdä paljon vaivaa sen eteen, että uusi Porvoo rakennettaisiin kivestä. Kivinen kaupunki oli hänen unelmansa, Tenhovuori kertoo.

Hagert onnistui saamaan syksyn valtiopäiviltä runsaan valtiollisen avustuksen, porvaristolle myönnettävän rakennuslainan sekä oikeuden kerätä kolehtia muissa kaupungeissa. Lisäksi Hagert onnistui puhumaan verohelpotuksia tulipalossa kotinsa menettäneille kaupunkilaisille. Uudenmaan jalkaväkirykmentistä Hagert sai sata miestä avuksi kaupungin jälleenrakennustöihin.

– Hagertin rooli oli erittäin merkittävä siinä, että kaupunki saatiin nopeasti jaloilleen. Töihin ryhdyttiin välittömästi, Tenhovuori kertoo.

Kaupunginarkkitehdiksi palkattiin linnoitusarkkitehtinakin mainetta saanut Gotthard Flensborg.

– Gabriel Hagert toi Tukholmasta mukanaan mallipiirustuksia uutta raatihuonetta ja muita taloja varten. Flensborg sitten muokkasi niistä Porvooseen sopivat versiot, Tenhovuori kertoo.

– Tässä kohtaa tapahtui kaupunkikuvan kannalta merkittävä muutos. Raatihuoneen paikka päätettiin siirtää torin pohjoislaidalta sen eteläreunaan, missä se nykyisin on. Tällä haluttiin ilmeisesti korostaa kaupungin raadin ja pormestarin mahtia. Vanhalta sillalta katsoessa raatihuone näyttäytyi tulijalle nyt ihan toisella tavalla, kuin aikaisemmin.

Gabriel Hagertin talo valmistui 1763, Vanha raatihuone vuotta myöhemmin. Hagert toimi kummassakin rakennuttajana. Näiden rakennusten lisäksi Flensborgin käsialaa ovat Jokikatu 12:ssa sijaitseva punainen "Linna", Raatihuoneentorin laidalla sijaitsevat Holmin talo sekä Kappalaisen talo. Itselleen hän rakennutti rinteeseen lähelle kirkkoa talon, joka nykyisin tunnetaan Runoilijakotina.

– Hagert halusi omasta talostaan suoran näkyvyyden työpaikalleen. Niinpä kaupungin raadin uuteen saliin näki suoraan Hagertin talon ikkunoista, Tenhovuori kertoo.

Talosta tuli kaikkinensa komea. Pormestari Hagertin talossa oli muun muassa harvinainen kuparipeltikatto. Perheettömällä sinkkumiehellä oli tilaa oleskella, mutta toki talossa kävi myös komeita vieraita. Gabriel Hagert edusti Porvoota seitsemillä valtiopäivillä ja toimi kaupungin pormestarina kuolemaansa asti.

Pormestarin halusi talonsa aivan raatihuoneen viereen. Näin hänellä oli ikkunastaan suora näkyvyys raadin saliin. Outi Paappanen

Rakennustöistä vastannut Flensborg oli ehtiväinen mies, eikä hän ilmeisesti keskittynyt kaikkiin toimiinsa aivan asioiden vaatimalla vakavuudella.

– Olen hiukan vitsinä kertonut, että hyvät työmiehet ja laadukkaat rakennustarvikkeet menivät pormestarin rakennustyömaalle, huono tavara ja huonot miehet raatihuoneen työmaalle. Raatihuone nimittäin joutui perusteelliseen remonttiin vain seitsemän vuotta valmistumisensa jälkeen. Katto vuoti, perustukset pettivät, rakennus oli aivan katastrofi. Sen sijaan Hagertin talo on vahva ja vankka yhä tänäkin päivänä, Hagertin talosta vuonna 2011 rakennushistoriallisen selvityksen tehnyt arkkitehti Lauri Rissanen kertoo.

Hagert ehti kuolla juuri ennen kuin kaupungissa tapahtui muitakin merkittäviä uudistuksia. Porvoon museon julkaisussa Holmin perhe ja aikalaisia kerrotaan, kuinka puutaloistakin ensimmäiset saivat ylleen punamultamaalipinnan keväällä 1775, kun kuningas Kustaa III:ta odotettiin vierailulle kaupunkiin. Tuohon asti puutalot olivat tavallisesti maalaamattomia.

Kaikkinensa Porvoon yleisilme alkoi muuttua värikkäämmäksi ja uudenaikaisemmaksi. Pikkuhiljaa Hagertin talokin alkoi kokea muutoksia, jotka eivät aina kuitenkaan olleet eduksi.

Pari vuotta Hagertin kuoleman jälkeen talossa riehui tulipalo ja 1784 se muutettiin sokeritehtaaksi, missä käytössä se olikin yli kolme vuosikymmentä. Sen jälkeen rakennuksen uskotaan olleen jälleen asuinkäytössä.

1820-luvulla muoti toi uusia tuulia Porvooseenkin. Ihmisillä alkoi olla rahaa rakennusten muodinmukaistamiseen ja esimerkiksi vanhojen kivitalojen kauniit mansardikatot muutettiin loiviksi harjakatoiksi uuden empiretyylin vaatimusten mukaisesti. Mansardikattonsa lisäksi Hagertin talo menetti katujulkisivun poikkipäädyn, kolmion, joka yhä koristaa muun muassa Jokikatu 12:n "Linnaa".

Vain vanha raatihuone säästyi muotivillityksiltä.

– Tässä vaiheessa Hagertin taloa korotettiin niin, että sen räystäs nousi raatihuoneen räystästä korkeammalle. Se on kaupunkikuvallisesti ristiriitaista. Räystään kuuluisi tietenkin olla alempana, kun on kyse julkisen rakennuksen ja yksityistalon suhteesta, Rissanen sanoo.

Korotuksen myötä talo sai ullakolleen matalat haukkaikkunat. Myöhäisempien piirustusten mukaan talon ensimmäiseen kerrokseen suunniteltiin 1919 kuusi hellahuonetta. Samalla sisätiloista purettiin tiiliseiniä. Arvellaan, että tuon ajan muutokset liittyvät sisällissodan jälkeiseen asuntopulaan.

Hagertin taloa on korotettu 1920-luvulla. Silloin mansardikatto muutettiin harjakatoksi ja ullakolle tehtiin kapeat haukkaikkunat. Outi Paappanen

Hagertin talolla saattaa olla myös merkityksensä myös suomalaisen huonekalumuotoilun historiassa. Uskotaan, että Kaivokadulla sijainneelta Iris-tehtaalta lähtenyt kreivi Louis Sparre sijoitti puusepänliikkeensä eli huonekalutehtaansa Hagertin taloon vuonna 1902.

Tuon ajan Sparre-huonekaluja kutsutaan vielä Iris-huonekaluiksi.

– Tehdas on ehkä ollut talon toisessa kerroksessa tai ullakolla. Sinne on johtanut käsikäyttöinen hissi, jolla on saatu puutavaraa ylös ja valmiita tuotteita alas. Muutospiirustuksissa koko toinen kerros on muutettu 1930 verstaaksi. Pian tuon jälkeen rouhaistiin suoraan pormestarin salin läpi betoniporras ja valtava keskuslämmityssavupiippu. Ne pilasivat toisen kerroksen juhlasalin ja muokkasivat muutenkin taloa aika voimakkaasti, Rissanen sanoo.

Katutasossa saattoi olla Sparren huonekalujen myymälä tai näyttelytila.

– Sparren tehtaasta on siis viitteitä, mutta todellista aineistoa siitä ei ole löytynyt, Rissanen toteaa.

Hän kertoo kuitenkin löytäneensä kiinteistöön kuuluvan piharakennuksen välipohjasta lukuisia Sparren piirustuksia ja luonnoksia.

– Tuntuu siltä, kuin tehtaan mahdollinen sijainti olisi ollut asia, minkä talo ikään kuin halusi kertoa tehdessäni rakennushistoriallista selvitystä, Rissanen sanoo.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut