”Rakkaus on sama, mutta eri painotuksin” – Runeberg-palkintoehdokas Kaija Rantakarin mielestä lukijan kokemus on aina oikea

Runeberg-palkintoehdokkaaksi valittu runoilija Kaija Rantakari, 37, tahtoisi laskea sitä kynnystä, jota monet ihmiset tuntevat runoja kohtaan. Hänen runoteoksensa Salit on yksi tämänvuotisista palkintoehdokkaista.

– Runouteen liittyy ihan tarpeettomasti sellaista pelkoa, ettei sitä ymmärretä jotenkin oikein. En usko siihen, että on oikeita tapoja lukea runoja. Mielestäni joku oikean ratkaisun runoanalyysi on ihan mahdoton, mielestäni lukijan kokemus on aina oikein. Kyllä minä välillä kuulen hyvinkin yllättäviä tulkintoja omista teksteistäni, mutta mitä siitä sitten. Silloinhan olen herättänyt lukijassa jonkun tunteen ja mielikuvan, ja olen siitä iloinen, Rantakari sanoo.

Hän haluaisi olla helposti lähestyttävä runoilija.

– Sekä ihmisenä että tekniikaltani. Yritän kirjoittaa sillä tavalla selkeästi, että tekstit olisi helppo vastaanottaa. Teksti saattaa olla välillä sirpaleistakin, mutta siinä on konkretiaakin ja tunnistettavia tunteita, jotka ankkuroivat sen. En ajattele, että pitää olla joku tietty kirjallisuuden tuntemisen taso, jotta uskaltaa lukea runojani. Ihan tavalliset ihmiset voivat kokea taidetta tekstieni äärellä.

Rantakari kirjoitti runoteostaan Salit parisen vuotta. Hän aloitti teoksen kirjoittamisen sen jälkeen, kun hänen edellinen teoksensa Koko meren laajuus julkaistiin elokuussa 2018.

Kun Rantakari aloitti kirjoittamisen, hän ei alun perin tiennyt, millaista kokonaisuutta hän oli tekemässä. Myöhemmässä vaiheessa hän kuitenkin ryhmitteli yhteen sopivat runot samaan saliin.

Runoilijuuteen liittyy aika paljon erilaisia ennakkoluuloja.

– Puolen vuoden kohdalla sain ajatuksen, että minua kiinnostaa kirjoittaa kuvataiteista. Tiesin myös, että haluan kirjoittaa rakkausrunoja. Päätin, että saan yhdistää nämä minulle rakkaat maalaukset ja rakkausrunojen kirjoittamisen.

Runokirjassa on intensiivinen tunnelma. Se vie mukanaan, ja tunteen intensiteetti kasvaa kirjan edetessä.

– Halusin, että siitä tulisi sellainen olo, että lukija kulkisi tiettyjen huoneiden läpi. Olen varmaan runoilijana huomattavasti kokoelmallisempi kuin moni muu. Ajattelen, että kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksittäiset runot.

Miksi kirjoitat runoja, etkä esimerkiksi proosaa?

– Runoilijalta aina kysytään tämä kysymys. Tuo on hassu kysymys, ikään kuin proosa olisi se ideaali, hän huomauttaa.

– Kirjoitan runoja ensinnäkin siksi, että olen siinä parempi kuin proosassa. Mielestäni runous osallistaa lukijan eri tavalla kuin proosa. Nautin siitä, että kieli saa olla sellaista aukkoista ja fragmentaarista. Lukijan omat kokemukset ja kielikuvat punoutuvat yhteen minun tekstini kanssa.

Koetko runoilijuuteen liittyvän stereotypioita tai ennakkoluuloja?

– Runoilijuuteen liittyy aika paljon erilaisia ennakkoluuloja, käsitys runoilijasta on aika vahva. Minusta tuntuu, että en vastaa sitä käsitystä. Olen ehdottomasti melankolikko, mutta hymyilen tosi paljon ja olen todella käytännönläheinen ihminen, Rantakari sanoo.

Runeberg-palkinnon voittaja ratkeaa helmikuussa. Tuntuuko odotus pitkältä?

– Minä olen ihan hyvä odottamaan. Ehdokkuus tuntuu ihanalta, ja minulle tällainen ehdokkuus on jo huikea asia. Arvostan Runeberg-palkintoa, mutta en uskalla ajatella, että voittaisin.

– Kirjailijan ja varsinkin runoilijan arki on taloudellisesti aika epävarmaa, joten kyllähän palkintosumma arkea muuttaisi näin maanläheisesti ajateltuna. Aikaisemmista palkinnoista ja ehdokkuuksista olen myös saanut itseluottamusta omaan tekemiseen.

Lue lisää: Tamperelainen Saamenmaan uhattua sisintä etsimässä – Runeberg-ehdokas Niillas Holmbergin esikoisromaanin tutkimusmatkailijaa kuljettaa intohimo ymmärtää

Lue lisää: Runeberg-palkinto: ”Joskus tunsin itseni kirurgiksi, välillä arkeologiksi” – Martina Moliis-Mellbergin riisutusta runoteoksesta tuli niin kaunis, että itkettää

Lue lisää: Varjo-Runeberg -äänestys on avattu – Lukijoiden suosikki valitaan jo 17. kerran

L ue lisää: Runeberg-palkinnosta kilpailee kymmenen loistavaa kirjailijaa – erityistä kiitosta ehdokkailta saa kilpailun monipuolisuus: kaunokirjallisuuden eri lajit painivat rehdisti samassa liigassa

Kuka?

Kaija Rantakari

Syntynyt 1984

Helsinkiläinen runoilija, kollaasitaiteilija ja kirjansitoja

Teokset: Salit (2021), Koko meren laajuus (2018), Mikado (2015)

Tieto

Raadin perustelut

Kaija Rantakarin runoteos Salit kuljettaa lukijan läpi seitsemän huoneen ja kietoo samalla vaivihkaa intiimiin ja nautinnolliseen tilaansa. Taidenäyttelyä muistuttava jäsennys tekee lukemisesta poikkeuksellisen visuaalista.

Salit ei ole silkkaa pehmeyttä ja upottavaa pintaa, vaan siihen kätkeytyy kovuutta ja väkivaltaa kuin Kullervon leipään: yön monoliitti / kukkien puutteessa poimit maasta kiviä.

Kirja liikkuu suvereenisti sisäisten tuntojen, ulkoisten havaintojen ja aforististen kiteytysten välisellä vyöhykkeellä. Samalla se tulee sanoneeksi asioita, joille ei aiemmin ole ollut sanoja: kuteen ja loimen turbulenssi – / halu on tila menneen ja mahdollisen välissä.

Tekijänsä edellisiin kahteen kirjaan verrattuna Salit on suorastaan säevyöryä, mutta jokainen sana ja lause on paikoillaan. Harkitun kirjan lukeminen on runouden luksusta, joka voi toteutua yhtä hyvin kylpyammeessa kuin ruuhkabussissa. Rakkausrunon monivuosituhantinen perinne elää kotimaisessa lyriikassa väkevästi Rantakarin ilmaisuvoimaisessa mutta täsmällisessä kielessä.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut