Punainen huone vie lukijansa halun ja masokismin lähteille – Kaj Korkea-ahon omanäköinen romaani ei elä muiden ehdoilla

Punainen huone alkaa, kun nuori mies etsii asuntoa Helsingistä ja laittaa sanomalehteen ilmoituksen missä hän lupaa kirjoittaa kirjan sille, joka myy hänelle asuntoa Helsingistä hyvään hintaan.

Romaani on Kaj Korkea-ahon ensimmäinen minä-muodossa kirjoittama kirja. Muoto mahdollisti sen, että kirjailija pääsi lähelle kirjoittamaansa hahmoa.

– Laitoin itse, sana sanalta, saman ilmoituksen Hufvudstadsbladetiin tammikuussa 2012. En saanut tarpeeksi isoa asuntolainaa ja olin jostain lukenut että Tove Jansson aikoinaan maksoi laskunsa hammaslääkärille öljymaalauksilla. Idea tuntui nerokkaalta. Olin ehkä myös juonut vähän viiniä. Mutta sinne se ilmoitus lähti, ja julkaistiin kanssa!

Korkea-ahon harmiksi kukaan tosin ei vastannut ilmoitukseen, mutta hän on tyytyväinen kun sai kirjalleen alkukohtauksen.

– Sanoisin, että tämä on selvästi kehittynein ja kypsin romaani minkä olen kirjoittanut, kerronnaltaan, aiheeltaan, psykologisesti ja teknisesti. Näin se kuuluu olla, haluanhan kehittyä työssäni.

Korkea-ahon mukaan joillakin teoksen hahmoilla on esikuvansa todellisessa elämässä ja toisilla ei, mutta lähes jokainen hahmo sisältää osan häntä itseään.

Olen itse ollut aikoinaan ahdasmielinen uskovainen, olen edelleen homoseksuaali ja änkytän täyspäiväisesti.

Romaanin keskeinen miljöö on aikuisten leikkihuone, jossa ihmiset toteuttavat sadomasokistisia fantasioitaan. Niitä paikkoja löytyy todellisuudessakin ympäri Suomea, samoin suomalaisia kinkyjärjestöjä, -kerhoja ja -festivaaleja. Korkea-aho muistuttaa, että kinkyys on normaali ja joillekin hyvin iso osa seksuaalisuutta.

– Joillekin se on pelkkä kiinnostus, toisille fetisismi ja sadomasokismi taas ovat pääasiallinen seksuaalinen suuntautuminen. Jotkut ei koe sellaista kiinnostusta, ja sekin on ihan normaalia.

Vaikka aiheesta ei juuri puhuta,Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan 48 prosenttia nuorista suomalaisista haaveilee jollain tavalla sadomasokistisesta seksistä.

THL:n sairausrekisteristä sadomasokismi ja fetisismi poistettiin kuitenkin vasta vuonna 2011.

– Eli myös näihin täysin normaaleihin ja hyvin yleisiin seksuaalisiin tunteisiin ja haluihin on kohdistettu paljon ja aivan turhaa vainoa ja ne on pidetty häpeällisinä.

Korkea-aho on kirjoittanut kolumneissaan usein ahdasmielisestä uskonnollisuudesta, homoseksuaalisuudesta ja änkytyksestä. Teemat näkyvät hänen romaaneissaan.

– Tiedän näistä aika paljon. Olen itse ollut aikoinaan ahdasmielinen uskovainen, olen edelleen homoseksuaali ja änkytän täyspäiväisesti.

Korkea-aho luki romaania varten paljon siinä käsiteltävistä aiheista, mutta myös haastatteli muusikoita. Minäkertoja toimii fiktiivisen orkesterin oboistina. Kirjailija muutti vuonna 2009 Helsinkiin ja on saanut vuosien mittaan paljon uusia, rakkaita ystäviä, joiden todella kiinnostavista tarinoista hän on vaikuttunut.

– Olen pitkään miettinyt, että tästä on pakko tehdä joskus kirja.

Punaisen huoneen kirjoittaminen kesti noin viisi vuotta, jona aikana Korkea-aho meni naimisiin ja kirjoitti esimerkiksi näytelmän, jossa hän myös näytteli, ja kolmeosaisen Zoo-nuortenkirjasarjan. Hän teki myös 300 podcast-jaksoa Ylelle.

– Punaisen huoneen kirjoitusprosessi oli haastava. En ollut varma saisinko kirjaa ikinä valmiiksi. Yleensä en kuitenkaan luovuta. Ehkä se on mun valttikortti.

Korkea-aho halusi romaaninsa minäkertojan löytävän voimat itsessään luoda ja toteuttaa omia haaveita, eikä jatkavan samaa mallia ja elämää muiden toiveiden kautta. Vapaus näyttäytyikin hyvin ristiriitaisena ja epämääräisenä käsitteenä.

– Kirjan minäkertojalla on hyvin heikko luottamus itseensä. Aika lailla hän seuraa muiden toiveita, laittaen omat toiveet ja haaveet sivuun. Uskon että aika moni elää näin – muiden ehdoilla.

Viides romaani on jo tekeillä. Korkea-aho on kirjoittanut sitä Madeiralla, josta hän palasi alkuviikosta. Mies kertoo päivien täyttyneen kirjoittamisesta, ja päälle maistui kylmä olut.

– Tilaan ne pienestä saksalaisesta firmasta, sanoi ruotsalainen koomikko Hasse Alfredson kun häneltä kysyttiin mistä hän saa ideansa, ja se on mainio vastaus!

Kirjailijan mukaan ideat yleensä kumpuavat jostain kokemuksesta, havainnosta tai kiinnostuksesta. Tulevasta hän ei enempää kerro. Kirjoitusprosessissa oma elämä sekoittuu keksittyihin asioihin siitä, mitä hän lukee, kuulee, elokuviin, teatteriesityksiin ja näkemäänsä.

Korkea-aholle kirjoittaminen on eräänlaista arkeologiaa, jossa hän antautuu suunnittelematta kirjoittamiselle ja jatkuvalle ajattelulle, syvästi paneutuen.

– Välillä tuntuu, että kerrottava tarina on oikeasti olemassa, mutta piilossa. Kirjailijan työ on etsiä, löytää ja sitten varovasti kaivaa tarina maasta rikkomatta sitä. Kirjoittaminen on myös tunteiden tutkimusta: Kaikki tunteet mitä Punaisessa huoneessa löytyy olen käynyt perusteellisesti läpi. Se on kirjailijan työ, Korkea-aho sanoo.

Punaisen huoneen suomensi Laura Beck, kuten aiemmatkin Korkea-ahon romaanit vuodesta 2009.

– Laura on mainio kääntäjä ja hyvin tarkka! Olen tästä hyvin kiitollinen ja onnellinen. Hän yleensä löytää tekstistäni ne viimeiset virheet.

Kaj Korkea-aho

Ähtävällä Pedersören kunnassa syntynyt suomenruotsalainen kirjailija ja kolumnisti, joka asuu Helsingissä.

Opiskeli ruotsin kieltä ja kirjallisuustiedettä Åbo Akademissa, on Hufvudstadsbladetin kolumnisti.

Julkaissut koomikkoparinsa Ted Forsströmin kanssa nuortenromaanisarjan, josta on tehty ruotsinkielinen televisiosarja Viraalit nerot. Ted Forsströmin kanssa vuodesta 2015 viikottain julkaistu podcast Ted & Kaj on alusta asti ollut Suomen kuunnelluin ruotsinkielinen podcast.

Neljä suomennettua romaania: Katso minuun pienehen (2009 Teos), Tummempaa tuolla puolen (2012 Teos), Paha kirja (2015 Otava) ja Punainen huone (2021 Otava).

Raadin perustelut

Kaj Korkea-ahon nykyromaani Punainen huone on psykologisesti taitava ja sykkii tarmolla ja vahvalla vetovoimalla. Se kuvaa maailmaa, joka on useimmille lukijoille vieras ja suljettu. Romaani on rakennettu eräänlaiseksi film noiriksi homokulttuurista, äärifetisseistä, jossa lukijaa haastetaan jatkuvasti vuorotteluun fiktion ja todellisuuden välillä. Punainen huone on samalla värikäs ja tumma kuvaus.

Salaperäisyydessään se paukauttaa lukijalle oven auki epämukavalta tuntuviin ilmiöihin, mutta teksti on vetovoimaista, se kiehtoo ja tekee kirjasta kelvollisen.

Teksti käsittelee halun, vallan dynamiikan, narsismin, seksuaalisen ja taiteellisen itsensä uhrautumisen aiheita ja antaa samalla näkyvyyttä erilaisille vähemmistökulttuureille. Esimerkillisen hyvä kirja hyvästä tarinankerronnasta. Kaikki tämä, musikaalisuus, huumori, tanssi, masokismi... ne ovat raaka-aineemme, hienoimpia ominaisuuksiamme!

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut