Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Voiko kirjalliset muodot kokea asentoina?” – Runeberg-palkintoehdokas Suvi Vallin esseekokoelma tasapainoilee hallitun ja hallitsemattoman välillä

Suvi Vallin esseeteos Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja alkaa yksinkertaiseksi ja itsestään selväksi koetun kävelyn – hallitun kaatumisen – ihmettelyllä.

– Harvoin tulee ajatelleeksi, että vietämme ison osan ajastamme toinen jalka ilmassa, astumaisillamme, siis että tasapainottelemme maan kaatumaan kutsuvan vetovoiman ja oman pystyssä pitävän lihasvoimamme välissä. Tietynlainen hallitun ja hallitsemattoman tasapaino kuvaa myös esseitteni asento-aiheen raameissa pysyttelevää ryöppyilyä ja rönsyilyä, Valli toteaa.

Alkusysäyksen kirjaan antoivat romanttisten taiteilija- ja säveltäjämiesten muotokuvat, joissa heidät esitetään jylhinä, yksinäisinä vaeltajina.

– Lempisäveltäjäni Beethoven esitetään muotokuvissa lähes naurettavan usein kädet selän takana, syvissä mietteissä kulkevana hahmona. Beethovenin ihailemat naiset sen sijaan nypläsivät pitsiä, kuorruttivat kakkuja, soittivat sonatiineja ja muita sormiharjoituksia. Aloin miettiä, mitä kaikkea asennot ihmisestä kertovat. Ihmiset laativat sääntöjä siitä, mikä on kulloinkin sopivaa, ja kenelle: sopiminen on mahtumista, Valli selvittää.

Ruumiin kielen lisäksi esseisti pohtii kielen ruumiillisuutta, kielellisen ja fyysisen suhdetta.

– Salainen toiveeni on hahmottaa lauseenjäsenet ruumiin jäseninä, mutta en tiedä onnistuuko se. Voiko kirjalliset muodot kokea asentoina?

Kirjoittaminen vaatii nimenomaan hanskojen pudottamista: sitä että jättää kaiken muun, heittäytyy joutilaaksi ja keskittyy nykyhetkeen.

Valli kirjoitti ensimmäisen yksittäisen esseen luonnoksen viitisen vuotta sitten. Välissä ehti ilmestyä yksi runokokoelma ja yksi käännös.

– Alun perin ei ollut tarkoitus kirjoittaa kokonaista esseekokoelmaa, mutta selän taakse jätetyt kädet alkoivat pikkuhiljaa kerätä ympärilleen muita asentoja. Huomasin, että minulla oli sanottavaa pyllistyksestä, kyykystä, pystystä keskisormesta ja korviin nousevista hartioista. Kirjoittaminen oli todella hauskaa.

Kokoelma pursuu lainauksia maailmankirjallisuuden tunnetuista ja vähemmän tunnetuista merkkiteoksista. Valli käsittelee muun muassa Thomas Bernhardin, Thomas Mannin ja Pentti Saarikosken kirjoja niin herkullisesti, että niitä haluaisi etsiä käsiinsä.

– Itse asiassa mieleeni ei ole tullut, että joku voisi innostua lukemaan näitä minun kirjani innoittamana. Se on oikeastaan vähän hassua, onhan keskustelu toisten teosten kanssa niin olennainen osa omaa teostani. Toki ilahdun, jos joku tarttuu joko näihin innostukseni aiheisiin, tai sitten Marja-Liisa Vartioon, Marguerite Durasiin, Jane Austeniin, Maylis de Kerangaliin ja muihin kirjassa käsiteltyihin merkkinaisiin. Erityisesti halusin nostaa esille Vartion, joka on minusta jäänyt viime vuosikymmeninä vähän unohduksiin varsinkin lyyrikkona.

Kumpaa kirjallisuus vaatii sinulta enemmän? Ruumiillista työtä vai flaneerausta?

– En tiedä, vaatiiko kirjallisuus ruumiillista työtä, ellei istumalihasten rasittaminen kuulu määritelmän piiriin. Kunnioitan ruumiillisen työn tekijöitä, mutta usein tuntuu siltä, että kirjoittaminen vaatii nimenomaan hanskojen pudottamista: sitä että jättää kaiken muun, heittäytyy joutilaaksi ja keskittyy nykyhetkeen. Se on välillä aika vaikeaa.

Suvi Valli kertoo kirjoittavansa kääntämisen ohella, sillä kääntäminen on se työ, jota hän tekee tällä hetkellä täysipäiväisesti. Hän suomentaa parhaillaan Judith Schalanskyn uusinta romaania Verzeichnis einiger Verluste (työnimellä Kadonneiden asioiden katalogi), joka pääsi viime vuonna Booker-ehdokkaiden pitkälle listalle.

– Osaajia on ja kääntäjän työtä arvostetaan, mutta se ei näy rahassa eikä julkisuudessa. Toisaalta: eipä kukaan rahan ja julkisuuden vuoksi kääntämään ryhdykään, vaan pikemminkin hulluudesta ja intohimosta.

Hänen seuraava oma teoksensa on jo vireillä.

– Jatkan kielellisen ja fyysisen maailman suhteen tutkimista, mutta en asentojen, vaan tällä kertaa tilan ja ympäristön kannalta. Kirjoitan muun muassa aukeamista, raunioista ja monumenteista, ja tekstin lomassa saattaa vilahdella leikekollaaseja. Haaveilen kirjallisen aukeaman ja fyysisen aukion sulaumasta.

Valli on julkaissut useita runokokoelmia, mutta hän arvioi ilmaisunsa taipuvan tällä hetkellä luontevammin esseisiin.

– Tosin tähän on lisättävä, että pyrin lajien risteyttämiseen. Assosiatiivinen, kielen ja mielen yhtymäkohtien välillä hyppelevä tapani kirjoittaa kumpuaa suoraan runojen kirjoittamisesta.

Mikä elämässäsi muuttuisi, jos voittaisit Runeberg-palkinnon?

– Ehdokkuus ja ylipäätään teoksen saama myönteinen vastaanotto ovat minulle palkinto jo sinänsä. Mutta ihan konkreettisesti: jos voittaisin, saisin todennäköisemmin laskut maksettua kuin siinä tapauksessa, että en voita.

Lue lisää: Runeberg-palkinnosta kilpailee kymmenen loistavaa kirjailijaa – erityistä kiitosta ehdokkailta saa kilpailun monipuolisuus: kaunokirjallisuuden eri lajit painivat rehdisti samassa liigassa

Äänestä omaa Runeberg-suosikkiasi tästä.