Uusi tutkimus: Porvoon ja Loviisan edustoilta löytyy merialueet, joille tuulivoimapuisto soveltuisi – Puolustusvoimat on eri mieltä

Merituulivoimalle soveltuvia alueita on kartoitettu uudessa kuuden suomalaisen organisaation tutkimuksessa, joka kiinnostaa tuulivoimayrityksiä ja maankäytön suunnitteljoita.

Tutkimus tunnisti merialueita, missä tuulivoimaa voidaan rakentaa kannattavasti ja ilman muille elinkeinoille, ihmisille tai meriluonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia suuria haittoja.

– Kartoista on jo tullut paljon kyselyitä. Kaikille Suomen merialueille voi sijoittaa suuriakin tuulipuistoja kustannustehokkaasti, ilman merkittävää haittaa rannikon asukkaille ja elinkeinoille, vieläpä niin, että vaikutukset meriluonnolle jäävät vähäiseksi, toteaa tutkimuksen päätekijä FT Elina Virtanen Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

Laajimmat tuulivoimatuotantoon sopivat alueet löytyvät kaukana asutuksesta Perämereltä, Merenkurkun eteläpuolelta sekä Selkämeren keski- ja eteläosista.

Pienempiä on myös Suomenlahdella, jossa kartta osoittaa tumman sinisellä tuulivoimapuistolle soveltuvaksi alueeksi koko Emäsaloa ympäröivän laajan avomerialueen Sipoon Söderkullan edustalta aina Porvoon Vessöölandetiin ja Suur-Pellinkiin saakka.

Lähes yhtä suuri alue on sinisenä Loviisan edustalla, lähempänä eteläistä aluevesirajaa.

– Olisi järkevää sijoittaa uusiutuvan energian muotoja lähelle tarvitsijoita, kuten pääkaupunkiseudun tuntumaan. Puolustusvoimat on ymmärrettävästi suhtautunut kielteisesti tuulipuistojen rakentamiseen Suomen eteläisille merialueille aluevalvontaan liittyvien syiden takia, Virtanen jatkaa.

Suomen sitoutuminen hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä edellyttää kestävien energiamuotojen lisäämistä. Yritykset tähyvät merelle, koska suurten tuulivoimapuistojen perustaminen on haasteellista. Merelle rakentaminen voi kuitenkin olla ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden turvaamista koskevan sitoutumisen kanssa.

Tuulivoiman tuottamista avomerellä puoltavat hyvät tuuliolosuhteet ja vähäinen haitta asutukselle. Rakentaminen on kuitenkin kallista ja hidasta merioloissa. Lisäksi lupaprosessi on hidas osin luontoarvioinnin vuoksi.

Tutkimuksessa arvioitiin merituulivoimapuiston kannattavuus sen koko elinkaaren ajalta: rakentamisesta tuotantoon ja lopulta rakennelmien purkuun asti.

Ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin määrittämällä, kuinka moneen asumukseen tuulipuisto näkyisi.

Lisäksi etsittiin alueet joilla olisi mahdollisimman vähäinen haitta muille elinkeinoille, kuten kalankasvatukselle. Rakentaminen katsottiin mahdolliseksi, jos alueella on teollisuutta lähialueella, koska tutkimuksessa nähtiin maisema-arvo silloin vähäisenä.

Tuulivoiman rakentamisen seurauksia meriluonnolle arvioitiin tiedotteen mukaan havaintoaineiston pohjalta, mikä on kerätty vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelmassa. Arvioinnissa huomioitiin tunnetut kalojen lisääntymisalueet, lintujen muuttoreitit ja pesimäalueet.

Tutkimus huomioi luonnon, ihmisen ja talouden samanaikaisesti, mihin Zonation-ohjelman kehittäjä ja tutkimuksen ohjaaja Atte Moilanen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta on tyytyväinen.

Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia, ympäristöministeriö ja Koneen Säätiö.

Mainos: Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut