Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Talot kertovat: | Porvoo oli 1900-luvun alussa aktiivinen urheilukaupunki

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Porvoo oli jo 1900-luvun alussa aktiivinen urheilukaupunki. Urheilu oli tärkeä osa vapaapalokunnan, nuorisoseurojen ja raittiusseuran toimintaa. Näihin juontavat myös kaupungin vanhimpien yhä toiminnassa olevien urheiluseurojen juuret.

Porvoon työväenyhdistys perusti syyskuussa 1902 jäsenistönsä keskuuteen voimistelu- ja urheiluseuran, joka myöhemmin nimettiin Porvoon Weikoiksi. Kuukautta myöhemmin lokakuussa sai alkunsa ruotsinkielisen raittiusseuran urheilujaostona nykyinen Porvoon Akilles.

– Samana vuonna 1902 Porvoon kaupunki tasoitti kentän urheilua varten Myllymäelle siihen, missä nyt on kirjaston vieressä japanilainen puisto, kertoo Akilleen sihteeri Leif Rikberg.

Voimistelu ja urheilu olivat alkaneet saada yhä suurempaa jalansijaa 1800-luvun loppupuoliskolla. Oppikouluissa liikunta oli saatu poikien opetusohjelmaan jo vuonna 1843. Tytöille sitä ei kuitenkaan pidetty sopivana vielä useampaan vuosikymmeneen.

Liikuntakasvatus katsottiin osaksi säädyn mukaista koulutusta, kun alemmissa yhteiskuntaluokissa sitä saatettiin vielä vierastaa. Etenkin maaseudulla ajateltiin, että oppilaat saavat riittävästi liikuntaa koulumatkoillaan ja voimistelu nähtiin turhana leikkinä ruumiillisen työn rinnalla. Niinpä kansakouluihin määrättiin kaksi pakollista viikkotuntia voimistelua ja urheilua vasta vuonna 1881.

Pikkuhiljaa uusi aika ja moderni kulttuuri alkoivat ulottua myös vapaa-ajan viettoon. Voimistelu ja urheilu kasvoivat milteinpä kansanliikkeeksi 1890-luvulta lähtien, kun liikuntakulttuuri muuttui eliitin harrastuksesta suurempia väestöryhmiä kiinnostavaksi toiminnaksi.

Viereinen urheilukenttä oli seuralle suuri etu.

1900-luvun alussa suosittuja lajeja Porvoossa olivat yleisesti paini ja yleisurheilu. Akilles aloitti kilpapyöräilyn Suomessa ensimmäisten joukossa ja toi jalkapallon kaupunkiin 1907. Jääpalloa alettiin pelata 1920 ja nyrkkeily tuli Akilleen ohjelmaan ensimmäisenä seurana Suomessa vuonna 1923.

Yksi Akilleen perustajajäsenistä oli Adolf Lindfors, joka oli veljensä Karlin kanssa innostunut painista sirkuksen vierailtua kaupungissa vuosisadan vaihteessa. Kerrotaan, että Adolf ja Karl olivat päässeet esityksen jälkeen Jackson-nimisen sirkuspainijan pakeille, ja tämä oli näyttänyt heille painiotteita. Tämän seurauksena Akilleen ensimmäisenä puheenjohtajanakin toiminut Adolf Lindfors voitti painin Suomenmestaruuden 1905.

– Hän oli vuosikausia voittamaton, Leif Rikberg kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Akilles irtautui Raittiuden ystävistä jo 1906. Samalla seura muuttui kaksikieliseksi, ja sai heti runsaasti suomenkielisiä jäseniä. Toimintaa pyöritettiin eri vuokratiloissa, kunnes seuralle alettiin puuhata omaa taloa.

Weikot oli saanut harjoitustilaa 1912 Kaivokadun huipulle rakennetusta Työväentalosta, joka sekin on yhä olemassa. Rakennuksessa on nykyisin asuntoja. Akilles joutui vielä odottamaan.

– Seurat toimivat usein esimerkiksi nuorisoseurojen taloilla. Tietääkseni oli aika erityistä, että urheiluseuralle rakennettiin ihan oma talo, Leif Rikberg sanoo.

Akilles vuokrasi kaupungin tontin Vänrikinkadulta, aivan upouuden Keskuskentän vierestä. Kaupunki tuki seuran toimintaa edullisella vuokrahinnalla. Ensimmäinen vuokrasopimus tehtiin 50 vuodeksi ja vuosivuokraksi sovittiin viisi markkaa (1,63 euroa).

– Kaupunki asetti kuitenkin sellaisen ehdon, että Akilles ei saanut myydä taloa. Jos toiminta olisi loppunut, olisi talo pitänyt luovuttaa kaupungille, Rikberg kertoo.

Talon suunnitteli rakennusmestari Alfred Lönnqvist. Peruskivi muurattiin 27. heinäkuuta 1928 ja talo vihittiin käyttöön jo saman vuoden marraskuussa.

– Se oli siihen aikaan aika nopeaa toimintaa. Talo on kuitenkin melko suuri, Rikberg sanoo.

Viereinen urheilukenttä oli seuralle suuri etu. Uudelle kentälle oli saatu juoksuradat samana vuonna, kun Akilleen talo valmistui. Akilles järjestikin kentällä heti seuraavana vuonna 1929 suuret urheilujuhlat, joissa kilpailivat muun muassa Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Virallisesti kenttä vihittiin käyttöönsä vasta 1931.

Urheilukentän lisäksi kaupungissa urheiltiin kaikkialla, missä sopivaa tilaa sattui olemaan. Kaupunginpuistossa oli 364 metriä pitkä juoksurata, mutta harjoitteluun käytettiin yleisesti kaupungin katuja ja teitä. Joen jäälle aurattiin talvisin kenttä jääpalloa ja luistelua varten.

– Oman talon alakerrassa oli iso juhlasali, jossa järjestettiin harjoituksia. Siellä pidettiin myös juhlia ja vuosikokouksia, Rikberg kertoo.

Akilles niitti mainetta niin pyöräilyssä kuin jääpallossakin, mutta myös jääkiekkoa, hiihtoa ja laskettelua harrastettiin, painia, suunnistusta, käsipalloa ja monia muita lajeja unohtamatta. Mutta harrastettiinpa urheiluseurassa muutakin.

– Akilleella oli oma laulukuoro Sångarbröder, Rikberg kertoo.

Adolf Lindforsin johtamassa kuorossa lauloi muun muassa makeistehtailija Lennart Brunberg. 1930-luvulla Akilleen jäsenet harrastivat talossaan myös tanssia ja teatteria. Shakkikerhokin seuralla oli.

Tilojen ylläpito oli kuitenkin kallista.

– Vuonna 1940 talon juhlasali vuokrattiin elokuvateatteri Bio Luxille. Talossa oli elokuvanäytöksiä oli lähes joka ilta peräti 23 vuoden ajan, Rikberg kertoo.

– Tämän jälkeen alakerta on aina ollut vuokralla. Yläkerta on yhä Akilleen käytössä. Talo on siis siinäkin mielessä harvinainen, että se on edelleen urheiluseuran omistama.

Kun elokuvateatteri lopetti toimintansa, vuokrattiin juhlasali muutamaksi vuodeksi liikemiehille Albin Bomanille ja Carl-Henrik Lucanderille.

– Tämä oli mielenkiintoista aikaa, sillä Lucander laittoi saliin rullaluisteluradan! Hän piti siellä myös käärmenäyttelyn, Rikberg kertoo.

Sittemmin Porvoon maalaiskunta vuokrasi salin kuntosaliksi ja hetken aikaa yhdessä pienessä huoneessa toimi Porvoon katsastuskonttori. Kymmenen vuoden ajan talossa toimi Porvoon Invalidien bingohalli, sittemmin Porvoon musiikkiopisto. Grillikioskikin talossa on ollut.

Porvoon Teatteri tuli taloon vuonna 2010 ja toimii siinä edelleen.

– Yläkerrassa on Akilleen arkistot sekä kaksi kokoushuonetta, joita käytämme yhä. Yläkerrassa on myös palkintokokoelmamme 120 vuoden ajalta. Uskoisin, että se on harvinainen Suomessa. En usko, että monella seuralla on vastaavaa jo sen vuoksi, että tällaisia talojakaan ei oikein ole, Rikberg arvelee.

Palkinnoista vanhin on lahjoituksena saatu hiihtomitali vuodelta 1896. Seuran ylpeys ovat maastojuoksija Heikki Liimataisen olympiakultamitalit vuosilta 1920 ja 1924.

Akilleella on muutoinkin maineikas olympiahistoria. Vuosi 1920 oli aivan erityinen. Liimatainen oli juossut Antwerpenissa maastojuoksun joukkuekilpailussa kultaa yhdessä Paavo Nurmen ja Teudor Koskenniemen kanssa sekä pronssia henkilökohtaisessa kilpailussa. Adolf Lindfors paini samoissa kilpailuissa kultaa ja Arthur Lindfors toi kotiin painin olympiahopeaa. Kun olympiasankarit tulivat kotiin, marssi koko Akilles Suomen lipun kanssa heitä vastaan Porvoon satamaan, johon oli kertynyt 3000 porvoolaista juhlimaan.

Sittemmin seuran jäsenet ovat tuoneet menestystä ja mitaleja tasaiseen tahtiin niin EM- ja MM-kilpailuista kuin olympialaisistakin. Seuran viimeisin olympiaurheilija on juoksija Sara Kuivisto, joka teki neljä Suomen ennätystä Tokion olympialaisissa kesällä 2021.

Nykyisin seurassa on yli 1500 jäsentä ja lajeja harrastetaan kahdeksassa eri jaostossa.

– Myös talo voi hyvin. Rakennus on peruskorjattu 1957, jolloin myös kamiinat vaihdettiin keskuslämmitykseen. Yläkerta kunnostettiin uudelleen 1970. Ulkolaudoitus uusittiin kesällä 2021, vesikatto vuonna 2020. Talo on suojeltu, joten museovirasto on aina mukana, kun jotain tehdään. Se on tarkkaa puuhaa, Rikberg kertoo.

Akilleen talo, Vänrikinkatu 4

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.