Maila Nikula 12.4.1915–2.1.2022
Röntgensairaanhoitaja Maila Nikula kuoli Helsingissä 2.1. 2022. Hän oli syntynyt 12.4.1915 Pornaisten Halkiassa Pietilän talossa. Hän olisi huhtikuussa täyttänyt 107 vuotta.
Maila Kaarina Nikula syntyi Hilma ja Evert Nikulan maanviljelijäperheen kuudenneksi lapseksi. Lapsia oli kaikkiaan kahdeksan, joista poikia oli viisi ja tyttäriä kolme. Suku on pitkäikäistä. Mailan kaksi sisarta eli yli satavuotiaiksi, Irja 105- ja Meeri 102-vuotiaaksi.
Kaikkien maatilojen lasten tapaan Nikulan lapsille työnteko tuli tutuksi jo lapsuudessa.
Maatilojen lapsia ei ollut ennen tapana kouluttaa. Evert Nikula oli kuitenkin edistyksellinen ja arvosti opiskelua. Metsää myymällä hän sai lisätienistiä lasten kouluttamiseksi.
Lähin oppikoulu oli 50 kilometrin päässä Porvoossa, jonne Pietalan lapset siirtyivät koulukortteeriin.
Maila kävi Porvoossa keskikoulun ja valmistui sen jälkeen Helsingissä lastenhoitajaksi. Hän pääsi opiskelemaan sairaanhoitajaksi Viipuriin ja opiskeli siellä lääninsairaalassa 1937–1939 ennen talvisotaa. Hän oli siellä vielä pommitusten alettua. Pommitukset jatkuivat junamatkalla Rovaniemelle, kun Maila oli saanut komennuksen sota-alueelle avattuun Lapin läänin sotasairaalaan.
Maila työskenteli Rovaniemellä jatkosodankin aikana ja avusti myös paljon leikkauksissa. Rovaniemeä pommitettiin ankarasti, varsinkin joen ylittävää siltaa yritettiin saada poikki. Kerran sairaalaan putosi iso kivi, joka on vielä muistona pommituksista. Hän näki ja koki läheltä sodan kauheudet.
Nikulan perhe sai kokea raskaasti sodan. Perheen nuorimmainen Jouko menehtyi talvisodan alussa Karjalankannaksen Muolaassa Leipäsuon taistelussa.
Joukon maalliset jäännökset löydettiin vasta kesällä 2015. Epätietoisuus veljen kohtalosta päättyi vihdoin. Maila oli 102-vuotiaana mukana saattamassa nuorinta veljeään kotiseutunsa Pornaisten multiin.
Sodan jälkeen Maila halusi palata etelään lähemmäksi sukuaan ja aloitti työn vuonna 1948 kirurgisessa sairaalassa Helsingissä. Lastenklinikka sai Meilahdesta uudet tilat, jonne Maila siirtyi röntgenhoitajaksi. Työ oli vaativaa ja Maila oli arvostettu siinä.
Hän työskenteli viimeksi siellä osastonhoitajana, josta virasta pääsi eläkkeelle 1975.
Työhön liittyi myös Mailan rakas harrastus valokuvaus. Hän on ikuistanut lukemattomia suvun merkkitapahtumia. Suku oli hänelle tärkeä, hän oli loppuun saakka selvillä kaikista nuorimmistakin suvun jälkeläisistä ja heidän nimistään.
Maila kutoi kankaita ja vaikka ikkunaverhoja kangaspuilla, mutta oli myös innokas virkkaaja ja nyplääjä. Kaikilla suvun jäsenillä on muistona hänen lahjoittamiaan, rakkaudella tehtyjä sängynpeittoja, verhokappoja, sipulipusseja, isoja pöytäliinoja, mutta myös neulottuja villatakkeja, puseroita, sukkia ja vauvan peittoja. Nypläystä hän harrasti vielä 100-vuotiaana hoivakotiin siirtymiseensä saakka.
Ruumiillinen työ oli tuttua lapsuudesta lähtien, ja hän jatkoi sitä Irja-sisarensa kanssa omistamalla kesämökillä Metsäkylän Nummelassa. Perunatkin nostettiin omasta maasta.
Liikunta oli hänelle tärkeää. Hän oli vielä kesämökillä ilman mukavuuksia 94-vuotiaana ja pyöräili ympäri Halkiaa, pyhäaamuisin, koska silloin oli vähän ajoneuvoja liikkeellä.
Penkkiurheilijanakin hän oli innokas. Hänelle ei kannattanut soittaa, kun televisiosta tuli urheilulähetys. Hän katsoi sitä ja virkkasi samalla.
Maila Nikula oli sodassa palvelleena sairaanhoitajana sotaveteraani, joka on palkittu Tasavallan presidentin myöntämin ansioristein.
Maila Nikulan sukulainen ja ystävä.