Kirjallisuuden Runeberg-palkinto myönnetään tänään 5. helmikuuta 36. kerran. Kymmenen ehdokkaan joukosta valinnan on tehnyt kolmihenkinen ammattilaisraati, johon kuuluvat kirjailija Marja-Leena Tiainen, kriitikko Merja Leppälahti ja kirjallisuudentutkija Hanna Lahdenperä.
Lähes 300 kaunokirjallista teosta läpikäynyt valitsijaraati (kirjailija Johanna Hulkko, kriitikko Vesa Rantama ja kirjallisuustoimittaja Camilla Lindberg) nosti joulukuun alussa esiin tämän kymmenikön saatesanoin:
– Raatimme lista on lukijoille painokas suositus: lukekaa ainakin nämä kirjat.
Niillas Holmbergin romaani Halla Helle on raadin mukaan säkenöivä aate- ja kehitysromaani, jossa tehdään syvä, psykologinen matka ihmiseen, Saamenmaahan ja sen kulttuuriin.
– Romaani on valinnut myös opettaa, mitä suomalainen nykykirjallisuus harvoin tietoisesti haluaa.
Anneli Kannon romaani Rottien pyhimys on runsaan bio- ja historiafiktiovuoden kruununjalokivi.
Painokas suositus: lukekaa ainakin nämä kirjat.
– Kirja herättää henkiin menneisyyden, jossa kuolemansynnit olivat totisinta totta ja uskonpuhdistus vasta pilkahdus hussilaisten munkkien silmäkulmassa.
Kaj Korkea-ahon aikalaisromaani Punainen huone on psykologisesti taidokas ja sykkivän vetovoimainen.
– Teksti sivuaa himoon, valtadynamiikkaan, narsismiin, sukupuoliseen ja taiteelliseen itsensä uhraamiseen liittyviä asioita samalla kun eri vähemmistökulttuureille annetaan näkyvyyttä.
Susinukke Kosolan Turkoosi vyöhyke, Tutkielma yksinäisyyden väriopista on komea runoelmamuotoinen dialogi, jossa keskustelu ja hallittu ohipuhuminen kiertyvät toisiinsa.
– Teos on kokonainen ja villi, pursuavuudessaan taidokas tutkielma elämästä.
Martina Moliis-Mellbergin runokokoelma Falk tarjoaa minimalistisessa ulkoisessa ja sisäisessä muodossaan vahvan lukuelämyksen.
– Tässä tarkkuus on valttia, satumainen ja visuaalisesti maalaava kuvaus loihditaan esiin vähin sanoin.
Emma Puikkosen Musta peili on vaikuttava nykyromaani, jossa neljän erilaisen kokijan kertomukset heijastavat mennyttä, todellista ja mahdollista.
– Teos antaa lukijalle lahjan: se pakottaa ajattelemaan.
Kaija Rantakarin runoteos Salit kuljettaa lukijan läpi seitsemän huoneen ja kietoo samalla vaivihkaa intiimiin ja nautinnolliseen tilaansa.
– Kirja tulee sanoneeksi asioita, joille ei aiemmin ole ollut sanoja.
Matias Riikosen romaani Matara kuvaa eräällä opistolla kesiään viettävän poikajoukon hyvin pitkälle vietyä yhteiskuntakokeilua.
– Matara on maailman kärpästenherroja lempeämpi ja huumorintajuisempi ja sanastoltaan äärimmäisen rikas.
Quynh Tranin kasvukuvaus Varjo ja viileys on poikkeuksellisen laadukas esikoisromaani.
– Kirja on maalaileva, tunnelmallinen ja visuaalinen perhekuvaus, jota luonnehtii vahva läsnäolo.
Suvi Vallin esseeteos Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja on assosiatiivisen kirjoittamisen juhlaa.
– Esseissä maailma on avoin mieleenjohtumille, mutta samalla erittäin ruumiillinen – ja kirjallinen.