Loviisalainen Marianne Laakso löysi sielunsiskon aikuisena – ystävyys jatkuu 200 kilometrin välimatkasta huolimatta: "Vaikeina aikoina olen pelännyt ystävyyden puolesta"

Ihmissuhteet: Marianne ja Jaana ovat sielunsiskoja 14 vuoden jälkeen.

Marianne Laakso ei olisi uskonut, että löytää niin merkityksellisen ystävyyden kolmekymppisenä. Niin kuitenkin kävi, kun Jaana Nieminen tuli koulunkäynninavustajaksi kouluun vuonna 2008, jossa myös Laakso työskenteli koulunkäynninavustajana tuolloin Salossa.

– Esittelin hänelle paikkoja ja perehdytin häntä työhön. Aika pian oli selvää, että meillä on yhteys, mitä ei pysty sanoiksi pukemaan, Marianne kertoo.

Laakso kuvailee, että heillä vain klikkasi, koska he ovat niin samanlaisia. Myös sama ammatti yhdisti.

– Olemme molemmat puheliaita ja avoimia.

Ystävänpäivää vietetään maanantaina 14. helmikuuta. Pyysimme sosiaalisessa mediassa ystävätarinoita päivän kunniaksi, ja loviisalainen Marianne Laakso halusi kertoa omansa ja jakaa sen myös osoittaakseen ystävälleen, kuinka tärkeä hän on.

Marianne kuvailee, että Jaana on yhtä yllytyshullu kuin hän ja innostuu nopeasti monista asioista. Esimerkiksi Mariannen Apulanta-villitys tarttui myös Jaanaan, ja nyt he odottavat, koska seuraavan kerran pääsisivät bändin keikalle.

Kun annoimme toisillemme heippahalit, kumpikaan ei osannut irrottaa.

Marianne Laakso

– Monet päähän putkahtaneet ideat toteutimme nopeasti. Milloin toteutimme pöhköimpiä ideoita kesäleirillä, milloin löysimme itsemme satojen kilometrien päästä, Marianne kuvailee.

Ystävyys on kestänyt 14 vuoden aikana monenlaisia aaltoja, välimatkaa ja elämäntilanteita. Vielä Salossa asuessaan Marianne sairastui, ja päätyi sairaalaan pidemmäksi aikaa.

– Jaana otti miehensä kanssa erityislapseni heille. Jaanalle luotin rakkaimpani, tietäen että he ovat turvassa, hän sanoo.

Jaana osoitti Mariannelle suurempaa ystävyyttä, mitä hän on ikinä uskaltanut toivoa.

– Teollaan hän osoitti, että seisoo rinnallani. Vastaavasti olen yrittänyt olla tukena ja aina läsnä kun siihen on tarvetta, Marianne kuvailee.

Mariannen ja Jaanan ystävyydestä erityisen tekee äärettömän vahva yhteys ja luotto toiseen. Vertauskuvainnollisesti Marianne kuvailee seisoneensa kuilun partaalla, mutta Jaana otti kädestä kiinni ja sanoi, että hypätään yhdessä.

– Yhdessä selvisimme pudotuksesta ja löysimme takaisin pinnalle. Sellaista yhteyttä ei voi rakentaa, se syntyy kokemuksista.

Jaana ja hänen miehensä ovat nuorimmaisten lasten kummeja. Marianne luottaisi myös nuorimmat lapsensa Jaanan hoiviin, jos jotain kävisi.

Edes erilaiset elämäntilanteet eivät ole haitanneet ystävyyttä. Ystävykset ovat samaa ikäluokkaa, mutta Marianne on ilokseen saanut uudessa parisuhteessaan vielä kolme lasta, joista vanhin on nyt neljä ja nuorin puolitoistavuotias. Vanhimmat lapset edellisestä suhteesta ovat jo pesästä lentäneitä.

Jaana sen sijaan on opiskellut ja jatkokouluttautunut erityisluokanopettajaksi. Silti molemmat ovat tukeneet toisiaan ja elävät vahvasti tunteella mukana toistensa elämissä.

– Se tässä on hienoa, että me luotamme toistemme kykyihin enemmän kuin itse uskomme itseemme. Sen vuoksi on erittäin helppoa valaa uskoa ja rohkeutta toiseen toteuttaakseen unelmiaan, Marianne sanoo.

Ystävysten välille tuli kahdeksan vuotta sitten välimatkaa 200 kilometriä, kun Marianne muutti henkilökohtaisten syiden vuoksi Loviisaan. Hän kaipasi myös maisemanvaihdosta ja ihastui Loviisan pikkukaupungin idylliin. Sille tielleen hän lopulta jäi, kun tapasi Porvoossa työskentelevän Tomaksen ja muuttivat saman katon alle Loviisaan. Välimatka Jaanan ja Mariannen välillä ei kuitenkaan vaikuttanut ystävyyteen, vaan ainoastaan siihen, kuinka usein ystävykset voivat nähdä toisiaan.

– Jaana tuli auttamaan muuttolaatikoiden kanssa, mutta kun annoimme toisillemme heippahalit, kumpikaan ei osannut irrottaa. Muistan, kun itkin puolet matkasta, Marianne sanoo.

Alun perin Turun seudulta kotoisin oleva Marianne jätti kaikki ystävänsä taakseen Varsinais-Suomeen. Loviisasta ei vielä ole löytynyt uusia ystäviä, mutta heippatuttuja on alkanut tulla lasten treffis-kerhojen kautta. Korona-aikana kaikki lasten kerhot ja muut ovat olleet tauolla, ja välillä Marianne on lasten kanssa ulkoillessaan ihmetellyt, missä kaikki äidit ja lapsiperheet ovat.

– En ole ollut töissä vähään aikaan, kun olen ollut lasten kanssa kotona. Myös harrastukseni ovat sen verran yksilökeskeisiä, ettei niissä tutustu helposti uusiin ihmisiin.

Jaanan ja Mariannen ystävyys ei ole kuitenkaan pitkästä välimatkasta huolimatta muuttunut, mutta kyllä ystävykset koko ajan toivovat, että he voisivat asua lähempänä.

– Jos asuisimme edes Porvoosta hieman länteen, se olisi jo melkein sata kilometriä lähempänä.

Jaanan ja Mariannen ystävyys on niin syvä, että myös heidän miestensä on se täytynyt ymmärtää. Mariannen onneksi kummankin miehet tulevat keskenään hyvin juttuun, ja porukalla he monesti näkevätkin toisiaan.

Ystävyys merkitsee Mariannelle paljon.

– Ystävyys on elämän suola. Rinnalla on ihminen, kenen kanssa voit olla juuri sellainen kuin olet. Et muuttaisi siitä ihmisestä mitään, hän on täydellinen juuri sellaisenaan. Ystävyys tekee sinusta vahvemman, hän kuvailee.

Ystävyksillä on myös erimielisyyksiä, mutta Mariannen mielestä on vain hienoa, että omat näkökulmat avartuvat toisen eriävien näkemysten ja mielipiteiden ansiosta.

Marianne viettää ystävänpäivää lähinnä kotona herkuttelemalla.

– Leivomme aina, kun on joku hyvä syy. Muistan ystäviä viesteillä ja joillekin askartelemme lasten kanssa kortin tai muuta vastaavaa.

Marianne kokee, että ystävän tärkeydestä on hyvä kertoa ystävälleen muulloinkin kuin vain ystävänpäivänä.

– Vaikeina aikoina olen pelännyt ystävyyden puolesta, mutta 14 vuoden jälkeen olemme edelleen rakkaita toisillemme, sielunsiskoja, Marianne kuvailee.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut