Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lypsykarja- ja viljatiloilla hiipuu usko tulevaisuuteen – Kohtalon kevät on käsillä niillä velkaisilla maatiloilla, joilla ei hankittu ajoissa lannoitteita, siemenviljaa, rehua ja polttoaineita

Lypsykarja- ja viljatiloilla Porvoossa ja Askolassa koetetaan jaksaa pitää yllä uskoa tulevaisuuteen. Yhä useampi tila voi nyt kaatua, hyvin monella suunnitellaan peltojen jättämistä viljelemättä energiakustannusten vuoksi.

– Ikävintä on, että kun konkursseja alkaa tulla ne alkavat niistä nuorista yrittäjistä, jotka ovat investoineet ja kehittäneet tilojen toimintaa. He ovat ensimmäiseksi vaikeuksissa, eivät ne vanhat isännät, jotka jo jäähdyttelee toimintaansa. Karjatiloille tämä on todella elämän ja kuoleman tilanne, koska täysrehujen hinta on noussut tosi korkealle, mutta maidosta ja lihasta ei saa riittävästi rahaa, toteaa isäntä Pasi Kortejärvi Askolan Onkimaalta.

Viljavarastot ovat tyhjiä myös Itä-Uudellamaalla, ProAgrian asiantuntijan mukaan moni viljelijä jättää nyt peltoja kylvämättä – ”Tulemme näkemään tilojen konkursseja”

Vanhakartanossa tilanne on hyvä. Enemmän isäntää huolestuttaa kasvukausi 2023. Kortejärvellä on viljelyssä noin 200 hehtaarilla vehnää, ruista ja timotein siemeniä siemenviljoiksi.

– Ostettiin lannoitteet viime vuonna heti kun alkoi uusi kausi. Hinnat olivat nousseet 30 prosenttia jo silloin, mutta olivat reilusti halvempia kuin nyt. Tälle kasvukaudelle on lannoitteet ja kasvinsuojeluaineetkin. Niitä jäi viime kesältä, ei tullut hirveästi käytettyä. Polttoaineet tilattiin heti, kun Ukrainan sota alkoi, vaikka öljyn hinnan paniikkireaktio onkin jo tasaantunut.

Kortejärvi ei aio säästellä lannoitteiden käyttöä, kun kerrankin pelloilta saattaisi olla tulossa hyvä tuotto.

– Nyt kannattaa satsata hyvään satoon, jos on tarvikkeet ostettuna. Jos luonto vain antaa normaalin vuoden. En halua edes miettiä sellaista vaihtoehtoa, että jos säästä tulee yhtä huono kuin oli viime vuosi.

Ei tilallinenkaan investoi, jos alalle ei ole myönteisiä tulevaisuuden- näkymiä.

Porvoolaisen Jarmo Nurmen lypsykarjatilalla Vanhamoisiossa koetetaan mennään eteenpäin synkistä näkymistä huolimatta. Grönkullan navetassa märehtii noin 30 lypsävää ja parikymmentä nuorta karjaa. Siemenviljat ennätettiin hankkia vuoden vaihteessa.

– Lehmien leuat ei voi käydä tyhjää. Koetetaan saada kerättyä ylimääräistä rahaa kasaan ja tuottaa rehu niille itse viljelyllä, peltohehtaarit riittävät siihen. Ostorehulla tulisi paljon kalliimmaksi. Lannoitteista jouduttiin jo maksamaan huomattavasti enemmän: maksoivat aiemmin 6 000 ja nyt 14 000 euroa. Meillä voidaan onneksi hyödyntää ainakin viljalohkoilla karjanlantaa keinolannoitteiden lisäksi. Heinäpelloilla on parempi käyttää vain keinolannoitteita.

Grönkullan kaura- ja ohrapeltojen tuotto ei viime vuosina ole riittänyt, joten Nurmi on ostanut viljaa lisää markkinahintaan serkultaan, jolla on kasvinviljelytila. Hinnat ovat nousseet.

– Hänenkin on saatava toimeentulonsa. Ostan myös lehmille kivennäisrehua ja valkuaistiivistettä Hankkijalta. Myös kaikkien hankintojen rahtikustannukset ovat nousseet erittäin paljon. Pienistä puroista syntyy iso maksuerä. Valio sentään korotti kaksi senttiä litralta maidosta maksettavaa hintaa, Nurmi lisää.

Ruokalasku on päättäjien käsissä

Jarmo Nurmi toivoo, että tiloja kohdellaan tasapuolisesti, jos valtio aikoo kompensoida kohonneita tuotantokustannuksia. Julkisuudessa puhutun maatilojen kiinteistöverojen alentamisen tai poistamisen määräajaksi hän näkee hyödyksi ennenkaikkea tiloille, joilla on suuria uusia tuotantorakennuksia.

– Ymmärrän, että on tiloja, jotka ovat laajentaneet ja saaneet siihen valtionavustuksia. Ne ovat lainojensa vuoksi vaikeuksissa, mutta miten kohdellaan meitä, jotka yritämme tulla toimeen omalla osaamisellamme ja toimillamme ja pitää kunnossa vanhat koneet ja tilat?

– Säähän ja maailmanpolitiikkaan en viljelijänä voi vaikuttaa. Siihen voin, että pyrin tekemään oman työni niin hyvin kuin voin.

Nurmi on tyytyväinen siihen, että kansa on laitettu tajuamaan mistä huoltovarmuudessa on kyse käytännössä: omassa maassa pitää voida tuottaa omat peruselintarvikkeet ja ihmisten saada elää omana kansanaan.

Ruoan hinnan nousun kuluttajalle hän ei usko näkyvän tuottajien lompakossa.

– Tuottajahintoja ei saisi nostaa, maataloustukia ei haluta nostaa... Jos näitä joudutaan pitämään alhaalla, mistä ne kohonneet kustannukset sitten katetaan? Olosuhteet on saatava kuntoon ja toiminnalle pitää olla jatkuvuutta. Meidän tulotaso on polkenut paikallaan, on huudeltu vain että laajentakaa. Eihän rekkayrittäjäkään hanki kolmatta autoa, jos ei kahdellekaan ole riittävästi kannattavaa ajoa. Ei tilallinenkaan investoi, jos alalla ei ole myönteisiä tulevaisuudennäkymiä. ’

Tämä Nurmen esiin nostama asia näkyy tilojen määrän rajuna laskuna myös Porvoon seudulla. Porvossa on enää kuusi lypsykarjatilaa. Laajalla maaseudulla Askolassa, Pukkilassa ja Myrskylässä vähän useampi, ja sieltä myös löytyy suurempia navettoja ja laajempia peltoja.

Monelle tilalle ei myöskään ole jatkajaa. Elantonsa voi hankkia helpommalla palkansaajana, mutta käytännön este on monella vanhalla maatilalla usein lainanvakuusjärjestelyt: koti ja tuotantotilat on sidottu yhdeksi paketiksi.

Uudet tuotantotilat pyritään rakentamaan erillisin vakuuksin, mikä mahdollistaa tuotannon myymisen niin sanotusti vieraalle.

– Konkurssissakin säilyy edes koti.

EU-ruokakassien jako loppuu koko Suomessa ja tällainen korttiratkaisu tulee tilalle – "Arvoksi suunniteltu 20 euroa"

Simolan tilalla Askolassa otettiin pari vuotta sitten käyttöön uusi pihattonavetta, jossa neljä robottia hoitaa noin parin sadan lehmän lypsämisen. Viljeltyjä peltoja tilalla on yli 300 hehtaaria.

Vaikka Simolassa lannoitteet hankittiin ajoissa syksyllä, isäntä Pentti Suokannas tuntee karjatilojen vaikean tilanteen, jota kaikkien kustannustekijöiden samanaikainen nopea muutos haastaa. Valion hallituksen varapuheenjohtajana hän seuraa tilannetta näköalapaikalta.

Askolalainen toivoo suotuisaa ensi kesää viljelylle, ja yleisesti kannattavuuden paranemista.

– Osto- tai valkuaisrehujen hankintahinta voi jossain vaiheessa olla niin korkea, että tiloilla on mietittävä saako sille vastetta. Eli tuotostasoa on tarvittaessa laskettava. Esimerkiksi valkuaisaineissa ei kotimainen riitä ja rypsiä on ostettava, mutta siitä aika iso osa tulee sieltä, missä on nyt rauhatonta. Kun käyttöä joutuu rajaamaan, laskee maidontuotanto per eläin.

Broilerista maksettava hinta ei riitä enää edes rehukustannuksiin – Näin paha on tuottajien ahdinko, selviää MTK:n jäsenkyselystä

Sota käy lompakolle – "Ruuan hinnan kasvu ei kohtele kuluttajiakaan tasapuolisesti. Ennen kaikkea tiukimmilla olevissa talouksissa on syytä varautua elinkustannusten merkittävään kasvuun."