Suklaata ja vaahtokarkkeja. Niitä toivoivat sunnuntaina virpomiskierrokselle Porvoossa lähteneet Halosen sisarukset Aatos (11), Iiris (9) ja Eeva (3). Pikkusisko oli matkassa ensimmäistä kertaa ja pukeutunut leppäkertuksi, koska miksipäs ei.
Äiti Kirsi-Maria Halonen jakoi virpomisvitsat. Niitä oltiin tehty perjantaina tyttöporukalla Iiriksen luokkakaverin luona. Paikalla oli äitejä ja tyttäriä, tarjolla herkkuja ja mukavaa yhdessäoloa.
– Ihan kivalta tuntuu päästä virpomaan pitkästä aikaa. Viime kerralla taisin olla kahdeksanvuotias, taikuriksi pukeutunut Aatos sanoi.
Ensimmäisenä seurue poikkesi kadun toiselle puolelle naapuriin, missä lapsia osattiin jo odottaa. Oven avasi Elina Hellberg sylissään iso tarjotin herkkuja. Antero Hellberg otti vastaan koristellun pajunoksan.
– Olemme varautuneet, aina on jonkin verran tarjottavia. Osa virpojista tulee ensi viikonloppuna, Elina Hellberg sanoi ja muisteli, miten jännittäviltä pääsiäisperinteet tuntuivat lapsuudessa.
– Tekisi vieläkin mieli mennä!
– Pari vuotta on ollut hiljaista koronan takia. Kivalta tuntuu, kun käy virpojia. Alkaa elämä käymään taas normaalimmaksi, Antero Hellberg sanoi.
Äiti Kirsi-Maria Halonen on 80-luvun lapsi ja muisteli omia virpomisreissujaan.
– Silloin ei paljon kyselty etukäteen, mentiin vain ovelle pimpottelemaan. Asuimme pientaloalueella ja kiersimme kavereiden kanssa naapurustossa virpomassa. Kävimme myös ventovieraiden ovella. Välillä ovea ei avattu tai siellä oli kiukkuisempi vastaanotto. Palkkioksi saimme suklaamunia, karkkia ja joskus myös kolikoita – mikä olikin parasta, sillä pääsi itse kioskille ostoksille.
Tänä päivänä monet käyvät virpomassa tutuilla ja sukulaisilla. Yllättävä ovikellon pimpotus on käynyt harvinaiseksi.
– Melkein varoitamme aina etukäteen, jos olemme tulossa. En osaa sanoa, miksi käytäntö on muuttunut. Ehkä nykyisin halutaan kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä. Ja ettei kellekään tulisi kiusallista tilannetta, jos ei ole varautunut virpojiin.
Halonen muistelee saaneensa lapsena kiertää vapaasti. Toki kaveriporukassa tiedettiin ne aikuiset, jotka aina valittivat lasten leikeistä, eikä heidän ovellaan käyty.
Hornhattulassa oven avasi lasten isoäiti Marita Saarinen. Myös Hannu Saarinen ilmaantui pian oviaukkoon.
– Ihanalta tuntuu, kun lapset käyvät virpomassa. Omat lapset tekivät sitä samaa. Aatos ja Iiris ovat aina panostaneet pukeutumiseen.
Tarjottimella oli myös Eevan suosikkeja – vaahtokarkkeja. Pikkuhiljaa kasvava karkkisaalis sai hymyn huulille.
