Keskisarja kirjoitti kirjan Suomen tunnetuimmasta murhamysteeristä – kirkkoherra Mäki-Panula arvioi: "Pappi oli armoton saalistaja"

Porvoolainen kirkkohistorian emeritusprofessori Simo Heininen ylistää Teemu Keskisarjan kirjaa. Keskisarja on Linnankosken lukion ylioppilas 1990 ja Linnankoski-mitalin saaja 2020. Hän on Suomen historian dosentti. Tutkimusteemat ovat usein seksi ja väkivalta.

Uusimaa-lehden ensimmäinen päätoimittaja 1894 Johannes Linnankoski oli kansanvalistaja. Sitä on nyt Teemu Keskisarja. Hän on saanut ainakin tusinan verran kirjallisuuspalkintoja. Nuorena hän oli shakin pelaaja SM-tasolla.

Kirjat ovat tanakkaa tutkimusta ja luistavaa kieltä. Kyllikki Saari -kirjan alussa hän kiittää avustajia, joita on ollut ylen runsaasti.

Tässä kirjassa on paljon kirkkohistoriaa. Tappamalla tapettu Kyllikki Saari oli kirkkoherranviraston kanslia-apulainen. Epäiltynä oli pitkään Isojoen entinen virkaa tekevä kirkkoherra Kauko Kanervo.

Kyllikki Saari lähti 17.5.1953 Pohjan kruunu -merkkisellä polkupyörällä evankelisen herätysliikkeen hartauskokouksesta. Tytön ruumis löydettiin suohaudasta vasta lokakuussa.

Suomessa 1950-luvulla oli suuria hautajaisia: Mannerheim, Sibelius ja Paasikivi. Isojoen pitäjässä oli vajaa 7 000 asukasta. Kyllikki Saaren hautajaisissa oli lähes 25 000 uteliasta.

Kyllikki Saari oli 164-senttinen, ruskeatukkainen ja sinisilmäinen. Hän oli hillitty, iloinen, ei synkkämielinen. Hänen rippikuvansa on kirjan kannessa: valkoinen pitkä leninki, kukkakimppu ja kädessä virsikirja.

Hänen kuolemansa oli suuri mysteeri. Viitisentuhatta henkilöä kuulusteltiin. Satojen ihmisten liikkeet selvitettiin tunti tunnilta ja kilometri kilometriltä.

Hän kirjoitti runon 19.3.1953: ”Oi saanko ma rauhan sydämeeni, sen polttavat tuskat raukeaako. Sitä tiedä en. Mutta toivon vain, että helpotuksen saada voisin joskus. Kauanko kestää tää eloni tie.” Ruumiinavauksessa selvisi, että alaruumis oli paljas. Housut oli riisuttu. Toinen rinta oli ulkona liiveistä. Tämä kaikki viittaa seksuaaliseen väkivaltaan.

Kyllikki Saarella oli salattu elämä. Hän joutui oman rippipappinsa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi useita kertoja. Papilla oli voimakas saalistusvietti. Papilla oli vaimo ja kolme lasta. Papilla oli pakkomielle neitsyistä ja pakottava tarve. Papilla oli ylipuhumiskyky. Hän halusi kukoksi tunkiolla.

Tämä pappi oli Kauko Voitto Kanervo (1911–1977). Jos Kyllikki Saaren isä oli maanviljelijä, Kanervon isä oli rikas yrittäjä ja vanhasuomalaisten eduskuntavaaliehdokas. Pappi oli sotilasarvoltaan luutnantti ja sodassa palkittu.

Sodan jälkeen hän oli lähetyssaarnaajana Ambomaalla. Siellä hänellä oli haureellinen suhde suomalaisen diakonissan kanssa. Kotimaahan palattuaan Kanervon kaapista löytyi runsaasti luurankoja. Hän ei ollutkaan vain viettelijä ja syrjähyppelijä, vaan armoton saalistaja. Hän oli tottunut armahtamaan omia syntejään.

Kanervo sai elinkautiset potkut papin virasta ja lääninrovastin kirjalliset nuhtelut. Sitten hän alkoi kasvattaa kanoja. Olihan hän tottunut pappina olemaan kukkona tunkiolla.

Kyllikki Saaren murha on mysteeri. Hänet oli tappamalla tapettu. Se oli harkittu ja suunniteltu murha. Sitä selittää haudan taituruus ja polkuyörän kätkeminen. Hautapaikka oli etukäteen harkittu. Isojoen seurakunnalla oli metsää 870 hehtaaria. Pappi varmasti tunsi metsät. Seurakunta oli helpohkohoitoinen.

Teemu Keskisarja sanoo, että Kyllikki Saaren murha on mysteeri. Kaikki epäillyt ovat kuolleet. Kukaan ei tunnustanut murhaa. Kaikkien mysteerien Herra, Jumala Kaikkivaltias tietää. Hän ei tyydytä uteliaisuuttamme.

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia. WSOY 2021, 357s.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut