Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Loviisalainen keittiömestari, joka rakentaa ruoat rakkaudella – "Jokainen pieni komponentti ruoassa on tärkeä"

Liikenneasemilla törmää hajuttomiin ja mauttomiin ruoka-annoksiin. Ankkurituulessa tämä ei käy päinsä.

Loviisan rampin kupeessa Neste-liikenneasemalla työskentelevä keittiömestari Tommy ”Canon” Henriksson haluaa, että annokset jäävät mieleen.

Se takaa osaltaan sen, että Loviisaa lähestyvä autoilija tai lounaalle tuleva päättää poiketa kerta toisensa jälkeen.

– Tässä on aika paljon mietittävää, mutta jotain erikoista pitää aina olla mukana, hän naurahtaa.

Liikenneaseman listalla on periaatteessa tavanomaista lounasruokaa, mutta niihin on löydetty aina jotain pientä twistiä joka yllättää iloisesti arkiruokailijan.

– Jokainen pieni komponentti ruoassa on tärkeä. Esimerkiksi se, että pasta on keitetty kanaliemessä jotta se maistuu. Tai että leikkeiden leivitykseen käytetty korppujauho jauhetaan ja sekoitetaan itse, Henriksson sanoo.

Hän kertoo nauttivansa uusien makuelämyksien kehittelemisestä.

– Eihän tätä työtä muuten jaksaisi tehdä päivästä toiseen.

Yksi hänen kehittelemistään on atomileike, jossa varioidaan lappeenrantalaisille tuttua atomi-nimistä lihapiirakkaa. Siihen kuuluu joko kinkku tai kananmuna. Leikkeeseen tulee päälle molemmat.

– Toinen mikä on ollut pitkään mukana on Ankkurituulileike. Siihen tulee béarnaisekastiketta, parsaa ja persikkaa. Nimi on vaihtunut työpaikan mukaan.

– Se on ollut joka paikassa mukana ja aina se myy.

Lounaiden osalta hän pyrkii pitämään huolen siitä, ettei samoja ruokia ilmesty muutaman viikon välein tarjolle.

Se oli mun unelma aikoinaan.

– En pidä kiertävistä lounaslistoista. Minä en ole ikinä tehnyt niitä.

Hän ei osaa tarkalleen sanoa missä vaiheessa ajatus pamahti pääkoppaan siitä, että kokkaamisesta voisi olla ammatiksi.

– Kun olin Porvoon ammattikoulussa, niin eihän se siinä iässä kiinnostanut. Silloin oli muuta.

Tämän jälkeen tie vei Vulcoon töihin ja siellä kaveri kehotti häntä hakemaan ravintolakouluun.

Matka vei alan opintoihin Ahvenanmaalle, jossa ruoanlaitto vei mukanaan. Syynä oli, että opettajat olivat huippuja, jotka olivat nähneet maailmaa.

– Minun piti olla koulusta neljä kuukautta työharjoittelussa ja koska olin Ahvenanmaalla niin pääsin Viking Linelle.

Risteilyaluksen keittiö oli kova koulu. Jos henkilökunnan ruoka ei miellyttänyt niin palaute oli rajua ja joskus jopa raivokasta.

Ehkä sillä selittyy se, että hänen ruoanlaitto filosofiassaan ruokailija on ykkönen ja syömisien pitää olla sen myötä maistuvia.

Kuinka merkittävää on asiakaspalaute?

– Kyllä se on tärkeää olipa se hyvää tai huonoa.

Se auttaa kehittämään itseään.

Canon on paljasjalkainen loviisalainen ja ehtinyt moneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Hän sanoo, että nyt tuntuu siltä, että hän on ollut aina kokki.

– Olin partiossa kokki, armeijassa kokki, Österstjernanilla kokki...

Vuosiin kokinhattu päässä on mahtunut myös yksi toteutunut haave. Grillikioski.

– Se oli mun unelma aikoinaan. Se sijaitsi Porvoon urheilukentän vieressä Akilleen talon läheisyydessä.

Hän sanoo, että pahaksi onneksi juuri tuolloin hampurilaisketjut rynnäköivät Porvooseen ja pistivät grillikulttuurin ahtaalle käsintehtyine burgereineen.

Tässäkään kohtaa sormi ei mennyt suuhun, vaan tuotekehitys käynnistyi pään sisällä.

– Tein pippurihampurilaisen. Keitin kermaisen pippurikastikkeen lisukkeeksi ja tein metsästäjänhampurilaisen. Niitä alkoi sitten mennä. Ihmiset tulivat vielä Porvoosta tänne niitä syömään. Ne ovat vieläkin mukana.

Hän harmittelee grillikulttuurin katoamista, mutta uskoo että se tekee vielä paluun – jossain vaiheessa.

Viimeiseksi on pakko kysyä, mistä lempinimi Canon tulee?

– Se on pitkä tarina. Silloin kun olin ihan pieni, Cannon-ohjelma tuli televisiosta ja tykkäsin siitä. Ja siitä se on jäänyt elämään.

Cannon oli yhdysvaltalaisen CBS:n vuosina 1971–1976 esittämä etsiväsarja ja oli 1970-luvun tv-katsojien suursuosikki.