Talot kertovat: | Joenrannan kauppiastalo tuurasi raatihuonetta

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Jokikatu 55:n suuri puutalo on vartioinut vanhaa siltaa ainakin vuodesta 1760. Jo kauan sitä ennen samalla tontilla on asuttu.

– Tiedetään, että 1700-luvun alussa tällä tontilla oli kauppias Johan Persson Wallermanin talo. Suuren Pohjan sodan aikana, 11. toukokuuta 1708 venäläiset hyökkäsivät kaupunkiin. Wallerman lähti muiden kaupunkilaisten mukaan puolustamaan Porvoota, talossa nykyisin asuva Kaj Rosendahl kertoo.

Kauas Wallerman ei ehtinyt. Kaupunkilaiset ottivat venäläisten kanssa yhteen vanhalla sillalla. Moni vihollisista tippui jokeen ja hukkui. Porvoolaiset kuitenkin jäivät alakynteen. Wallerman kaatui taistelussa miltei kotiovellaan. Vihollinen vyöryi sillan yli, ryösti kaiken minkä irti sai, ja lopuksi poltti kaupungin.

Vuonna 1760 kaupunki paloi uudelleen. Nyt syynä ei ollut vihollinen, vaan kalasopan keitosta karannut kipinä.

– Tuohon aikaan talo oli aivan uusi ja tässä asui kauppias ja raatimies Carl Gustaf Lagus. Tulipalo ei levinnyt tänne asti, mutta kaupungin silloinen raatihuone tuhoutui. Raastuvanoikeus tarvitsi kokoontumispaikan. Lagus tarjosi talonsa istuntoja varten. Tämä talo on siis toiminut vähän aikaa kaupungin raatihuoneena, Rosendahl kertoo.

Säästöpankin pankinjohtajana uransa tehnyt Rosendahl on työskennellyt myös juristina. Siksipä nykyiseen kotitaloon liittyvä tarina onkin hänelle erityisen mieleinen.

– Se on jännä sattuma. On aika hauska ajatus, että tässä meidän kotimme salissa on käyty oikeutta.

Nykyinen Vanha Raatihuone valmistui 1764, jolloin istunnotkin siirtyivät sinne.

Carl Gustaf Lagus (1713–1790) paini kauppiaana samassa sarjassa, kuin tunnetut porvoolaiset kauppamiehet Johan Rahling, Johan Holm ja pormestari Gabriel Hagert. Varsinaiseen sisäpiiriin hän pääsi viimeistään naituaan Johan Holmin Christina-sisaren. Holmit muistetaan yhä Raatihuoneentorin laidalla seisovasta valkoisesta kivitalosta, jossa Porvoon museo nykyisin esittelee 1700-luvun kauppiasperheen elämää.

Jokikatu 55 talo oli kokonaisuudessaan Laguksen perheen käytössä. Tilaa tarvittiin paljon, sillä lapsiakin oli aika liuta. Tuohon aikaan lapsia syntyi paljon, mutta heitä myös kuoli huomattavan paljon. Kuolema ei ollut demokraattinen, sillä Porvoon kaupungin historia II kertoo, että kaupungin varakkailla oli muita paremmat mahdollisuudet nähdä lastensa kasvavan työikäisiksi.

Tilastojen mukaan mahdollisuudet hengissä selviämiseen paranivat huomattavasti, jos onnistui elämään neljävuotiaaksi. Laguksella oli elossa kahdeksan alle 15-vuotiasta lasta.

Porvoon kaupungin historia II kertoo Laguksen olleen myös laivanvarustaja. Talon tontti ulottui joen rantaan asti, ja 1762 hän perusti laivaveistämön tontilleen. Kirjan mukaan siellä tiedetään rakennetun useita aluksia, mutta jo 1770-luvulla Lagus joutui vaikeuksiin. Hän ei pystynyt toimittamaan lupaamiaan parkasseja Suomen linnoitusrakennusvirastolle ja ajautui konkurssiin.

Christina Holm otti Laguksesta eron pelastaakseen omaisuudesta edes jotakin lapsilleen. Tilan konkurssihuutokauppa pidettiin 1776, ja sen lunasti Laguksen poika Karl Georg Lagus.

Laivanvarustustoimintaa ei kaiketi enää jatkettu. Veistämön paikkakin oli ahdas ja joki sen edessä matala. Joen maatuminen oli Porvoon satamassa jatkuva ongelma. Kuviteltiin, että se johtui kaupunkilaisten jokeen heittämistä oksista, oljesta ja muusta jätteestä, vaikka moinen toiminta oli sakon uhalla kielletty. Kaupunkilaiset saivat syyt suotta niskoilleen, sillä tosiasiassa joen maatuminen johtui liettymisestä ja maan kohoamisesta. Sitä ei tuohon aikaan ymmärretty. Olipa Lagus lupaillut hövelinä joen ruoppaamistakin, mutta ilmeisesti se jäi aikeeksi. Porvoon kaupungin historia II:ssa epäillään, ettei tuon ajan laitteistoilla työstä olisi juuri mitään tullutkaan.

Kaj Rosendahl on selvittänyt kaikki tontin ja talon omistajat aikajärjestyksessä historian hämäristä tähän päivään.

– Tässä talossa on ollut lukuisia kauppiaita, jotka pitivät talon toisessa päädyssä siirtomaatavarakauppaa. 1900-luvun alussa tämän omisti kauppias Karl Oskar Westman, joka antoi talolle nimen pitkäksi aikaa. Moni puhui vielä meidän aikanakin Westmanin talosta, Rosendahl kertoo.

Kiinteistöön kuuluu päärakennuksen lisäksi pienempi asuintalo Sillanmäen varrella sekä leivintupa, joka sekin nykyisin on asuinrakennuksena. 1970-luvulla rakennukset olivat päässeet hyvin huonoon kuntoon.

– Porvoon Säästöpankki perusti Vanha Porvoo -säätiön, joka osti tämän kiinteistön 1978. Remontti aloitettiin seuraavana vuonna ja se kesti kolme vuotta, säätiössä mukana ollut Rosendahl kertoo.

Yksi remontin lähtökohdista oli palauttaa talo mahdollisimman alkuperäiseen asuun.

– Tässä on ollut mansardikatto, joka on 1792 muutettu satulakatoksi. Olisimme halunneet palauttaa mansardikaton, mutta siitä nousi hirveä haloo. Museovirasto vastusti voimakkaasti ja vaati, että eri aikakausien kerrostumien pitää jäädä näkyviin. Rakennustaiteen seura valitti Museoviraston päätöksestä Lääninhallitukseen, joka lopulta osoitti asian Valtioneuvostolle. Sen edessä me sitten peräännyimme, Rosendahl kertoo.

Remontin alkaessa talossa oli aistittavissa vielä sotien jälkeinen asuntopula.

– Alun perin tämä oli yhden perheen koti. Kun säätiö osti talon, oli tässä 11 vaatimatonta asuntoa. Täällä oli aika sokkeloista!

Talosta löytyi jännittäviä yksityiskohtia. Rosendahlien salin kattoa reunustaa koristeellinen kattolista, joka on todennäköisesti alkuperäinen. Myös lattia- ja kattolankut ovat alkuperäiset.

– Eräästä vinttihuoneistosta löytyi 1600-luvun barokkiovi. Meillä ei ole tietoa, mistä se on tullut. Se on kuitenkin yhä tallella.

Nykyisin talossa on kuusi asuinhuoneistoa, kahvila Cellar Café sekä yläkerrassa inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta edistävän, maailmanlaajuisen Odd Fellow -veljeskunnan 300-neliöinen kerhotila, josta kertovat myös talon ulkoseinässä olevat punaiset lenkit.

– Vanha Porvoo -säätiöllä oli tarkoitus alkaa vuokraamaan talosta asuntoja, mutta saneeraus tuli niin kalliiksi, ettei säätiö pystynyt hoitamaan lainaansa. Säästöpankki osti kiinteistön 1990, jolloin perustettiin nykyinen Asunto Oy Porvoon Vanha Kauppiastalo, Rosendahl kertoo.

Nykyisin kaikki osakkeet ovat yksityisten omistamia. Rosendahlit ovat asuneet talossa lähes 30 vuotta.

Moni ohikulkija kiinnittää huomiota yläkerran "ikkunoihin", jotka on maalattu julkisivuun. Rosendahlkaan ei tiedä niiden tarinaa.

– Seinä on jostain syystä laitettu siitä kohtaa umpeen. Saneerausvaiheessa meillä oli täysi työ saada joku maalaamaan ne uudelleen samanlaisiksi, kuin ne olivat olleet jo ties kuinka pitkään, Rosendahl kertoo.

Joku muistanee vielä myös taloa koristaneet Tanskan liput. Niille löytyy selitys helposti, toisin kuin yläkerran ikkunoille.

– Minä olin 34 vuotta Tanskan konsulina ja konsulaatti toimi meillä kotona. Tanskalla on aika paljon liputuspäiviä, Rosendahl nauraa.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut