Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Porvoon museon kivikirveet ovat arvokas kokonaisuus – Tärkeimmät löydöt toi aluksi mysteerimieheksi jäänyt suomea puhuva talonpoika jo yli sata vuotta sitten

Entisaikoina maanviljelijät löysivät silloin tällöin pelloistaan eriskummallisia, muotoiltuja kiviä. Jotkut pitivät kiviä ukonvaajoina eli ukkosen maahan iskeminä aseina, joilla oli yliluonnollisia voimia. Näihin kiviin saatettiin raapustaa taikamerkkejä ja säilyttää taikaesineinä.

Kivet olivat kuitenkin esihistoriallisella ajalla eläneiden ihmisten työkaluja, kivikirveiden teriä.

Porvoon museon kokoelmien ensimmäinen esine (BM1) on tällainen, Kerkkoosta löytynyt vasarakirveen terä. Kirveen löytöpaikasta tai löytäjästä ei ole tarkempia tietoja.

Sittemmin museon kokoelmiin lahjoitetuista kivikirveistä on muodostunut monimuotoinen ja arvokas kokonaisuus. Kokoelmien kirveet ovat muodoltaan ja kivimateriaaliltaan erilaisia ja ne on kiinnitetty varteen vaihtelevilla tavoilla. Kivikirveiden tutkimuksellista arvoa kuitenkin laskee se, että 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella talletettujen muinaisesineiden löytötietoja ei yleensä otettu kovin tarkkaan talteen.

Vuonna 1897 Porvoon museoon saapui ”suomea puhuva talonpoika”, joka jätti museoon löytämänsä pienen kirveenterän.

Esine oli huikean ainutlaatuinen, sillä se oli valmistettu pronssista. Löydön tuonut mies ei jättänyt yhteystietojaan ja häntä etsittiin jopa paikallisen sanomalehden kautta.

Tämä salaperäinen mies, joka osoittautui sahatyömies Nymaniksi, ilmestyi kolme vuotta myöhemmin toisen pronssisen kirveenterän kanssa, jonka hän löytänyt samaiselta paikalta kuin ensimmäisen – kaivaessaan maakellaria Suomenkylässä Mossabackenilla.

Muinaistieteellisen toimikunnan arkeologi Hackman kävi tarkastamassa löytöpaikan, mutta ei löytänyt merkkejä, että kirveenterien lisäksi paikalla olisi ollut jotain muuta vanhaa.

Nymanin mukaan paikalla oli ollut pieni maakumpu, jota hän oli pitänyt vanhana muurahaispesänä ja lapioinut peltoon.

Kirveenterät ovat idästä tullutta tyyppiä ja ajoittuvat pronssikauden loppupuolelle. Porvoon museon kokoelmissa ja näyttelyssä on toinen kirveenteristä. Toinen sijaitsee Kansallismuseon kokoelmissa.

Monet ovat nähneet pelloilla kulkevia metallinetsijöitä, jotka etsivät muinaisesineitä harrastuksenaan. Nykyään muinaisesineitä ei voida enää tallettaa Porvoon museoon, sillä ne tulee lain mukaan toimittaa Museovirastoon. Porvoon museo voi välittää löytöjä ja auttaa niiden tietojen kirjaamisessa

Vuonna 2018 museolle toimitettiin jälleen pronssinen kirveenterä, joka oli löytynyt metallinetsinnässä Saksalasta. Tämä esine on vanhempi kuin Suomenkylästä löytyneet kirveenterät ja ajoittuu pronssikauden alkupuolelle. Se on läntistä, skandinaavista tyyppiä ja siinä on erilainen varren kiinnitystapa kuin Suomenkylän kirveenterissä.

Kirveenterä konservoitiin Museovirastossa ja lainattiin Porvoon museon näyttelyyn.

Yli 100 vuotta vanhoja maalöytöjä voi ilmoittaa Museovirastolle perinteisten tapojen lisäksi Ilppari-palvelun kautta. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/ilmoitus/edit/asp/default.aspx

Palveluun voi ladata kuvia löydöstä ja löytöpaikasta ja paikan voi merkitä myös kartalle. Palvelun avulla pyritään varmistamaan, että maasta löydetyt arvokkaat esineet saadaan asianmukaisesti talletettua ja niistä on käytettävissä riittävästi tietoa.

Löytö-Sampo-portaali https://dev.loytosampo.fi/fi keskittyy arkeologisten löytöjen tietojen tallettamiseen tutkimusta varten.

Porvoon museolla on otettu käyttöön MIP-kulttuuriympäristöjärjestelmä, johon tallennetaan laajemmin kaikenlaista kulttuuriympäristötietoa itäiseltä Uudeltamaalta.

Kirjoittaja on Porvoon museon arkeologi