Muistokirjoitus: Leena Linnovaara oli kirjastotoiminnan kehittäjä ja Porvoon opaskerhon perustajajäsen

Erikoiskirjastonhoitaja Leena Linnovaara (o.s. Vasama) kuoli Porvoossa 18. huhtikuuta 2022. Hän oli 87-vuotias, syntynyt Helsingissä 2. heinäkuuta 1934.

Leena pääsi ylioppilaaksi 1953 Karjalan yhteiskoulusta, Helsingistä. Leena suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon. Lisäksi hän kävi Yhteiskunnallisen korkeakoulun kirjastokurssin. Myöhemmin Leena suoritti kirjastoalan jatko-opintoja ja kirjoitti tutkielman suomalaisten parantoloiden kirjastotoiminnasta.

Leena oli visionäärinen edelläkävijä kirjastotoiminnan kehittämisessä. Hänelle kirjasto oli enemmän kuin paikka, josta lainataan kirjoja. Ollessaan Porvoon kaupunginkirjaston virkaa tekevänä johtajana Leena aloitti Porvoon kirjastossa lasten satutunnit ja perusti paikkakunnalle sairaalakirjaston.

Paljolti Leenan ansiosta Nikkilän sairaalakirjastosta kehittyi sairaalan kulttuurikeskus konsertteineen, matineoineen ja näyttelyineen. Leena aina korosti, että kirjallisuus antaa uudenlaisia näkemyksiä ja näkökulmia. Hän näki, miten potilaille oli tärkeää, että he lukivat kirjallisuutta. Leena myös piti potilaille kirjallisuuspiiriä. Eläkkeelle hän jäi Töölön kirjastosta.

Kirjallisuus ja kuvataide olivat lapsuudenkodissa tärkeitä. Leena tapasi tulevan puolisonsa kuvataiteilija Juhani Linnovaaran 1957 Viipurilaisen osakunnan kesäjuhlassa Kokonniemen paviljongilla. Tästä alkoi 65-vuotinen yhteinen taival.

Linnovaarat asuivat Porvoossa, sen empirekaupunginosassa. Vuonna 1974 he hankkivat Kråköstä merenrantakiinteistön, johon kuului purkukuntoinen suuri huvila.

Kustannuksia säästämättä he kunnostivat talon ja sen puutarhan. Kråkön talo oli heidän kotinsa 25 vuoden ajan ennen kuin Linnovaarat 2012 muuttivat takaisin Porvoon keskustan kotiinsa.

Lasten ollessa pieniä Leena oli kotiäitinä, mutta koko elämänsä ajan hän osallistui aktiivisesti kodin ulkopuolisen yhteisön sosiaaliseen elämään. Taiteilijapuoliso pystyi keskittymään taiteeseen, kun Leena piti huolen kodista ja hoiti perheen sosiaalisia suhteita. Hänellä oli myös merkittävä rooli Juhanin näyttelyiden valmistelussa ja näyttelyiden vaatimissa monenlaisissa järjestelytöissä.

Leena oli aktiivinen partiolainen. Toiminnastaan partiossa Leenalle myönnettiin nuorten partiolaisten korkein kunniamerkki Mannerheim-solki.Leena toimi kaupunkioppaana Porvoossa, ja hän oli yksi paikallisen opaskerhon perustajajäsenistä.

Hän oli myös mukana perustamassa Porvoon taideyhdistystä vuonna 1966 ja toimi sen ensimmäisenä sihteerinä. Linnovaarat nimettiin 2007 taideyhdistyksen kunniajäseniksi.

Yhteiskunnallisesti Leena oli valveutunut. Hän oli perustajajäsen Suomen Humanistiyhdistyksessä (nykyinen Suomen Humanistiliitto) ja Porvoon vapaa-ajattelijoissa ja toimi pitkään jälkimmäisen yhdistyksen puheenjohtajana. Hän toimi aktiivisesti myös Porvoon seudun Parkinson-kerhossa. Leena painotti vertaistuen merkitystä.

Leena tarttui rohkeasti asioihin, jotka hän koki tärkeiksi, ja hän lähti määrätietoisesti viemään niitä eteenpäin. Leena oli kiinnostunut ihmisistä. Häntä oli helppo lähestyä ja hän osasi kuunnella. Leena oli suvaitsevainen ja ennakkoluuloton.

Perhe oli Leenalle kaikki kaikessa. Hän hoiti omat lapset ja suuressa määrin osallistui lastenlasten hoitamiseen sekä piti huolta omista vanhemmistaan, kun he sitä tarvitsivat elämänsä loppuvaiheessa. Isoäidille lapset ja lastenlapset olivat rakkaita ja tärkeitä. Heissä näkyi elämän ja suvun jatkuminen.

Leenaa jäävät kaipaamaan puoliso Juhani, kaksi lasta ja neljä lastenlasta.

Laura LinnovaaraKirjoittaja on Leena Linnovaaran tytär.Susanna Widjeskogtoinen kirjoittaja on puoliso Juhani Linnovaaran elämänkerran kirjoittaja.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut