Harmaa päivä vuonna 1898 kirkastuu hiukan, kun paksu pilviverho vihdoinkin väistyy. Nyt – nyt äkkiä kamera, lasinegatiivit, kaikki tarpeelliset tavarat mukaan ja torille! Onneksi matka Vuorikadun ateljeesta Vanhalle raatihuoneentorille on lyhyt.
Vanha raatihuoneentori on lähes autio ja tyhjä valokuvaaja Natalia Linsénin saapuessa sinne. Muutama henkilö pysähtyy katsomaan mutta se ei haittaa – kunhan pysyvät paikallaan niin että kuvasta tulee mahdollisimman tarkka.
Torin mukulakiveys hiukan viettää, rakennus on suuri ja valmiiksi vinossa. Kameran asettelussa ja kuvauskulman etsimisessä saa siis olla tarkkana. Onneksi aurinko ei häikäise raatihuoneen takaa – silloin tästä kuvauksesta ei tulisi yhtään mitään. 10 vuoden vankka kokemus ammattikuvaajana tuo varmuutta ja kuva onnistuu loistavasti.
Kuva vanhasta raatihuoneesta on osa Vanhaa Porvoota esittävää valokuvasarjaa, joka tilattiin Natalia Linséniltä vuonna 1898 Valtion Historiallisen Museon (nyk. Kansallismuseon) kokoelmiin.
Tilaus saattoi liittyä samanaikaisesti Porvoossa työn alla olleisiin asemakaavan muutossuunnitelmiin, jotka toteutuessaan olisivat vaarantaneet koko vanhan kaupungin olemassaolon.
Kyseiset kaupunkikuvat ovat ensimmäisiä laajempia kaupunkivalokuvauksen sarjoja Porvoosta. Saman vuoden marraskuussa Natalia Linsén mainostaa paikallislehdissä, että kopiota näistä uusista valokuvista on ostettavissa hänen ateljeessaan. Myöhemmin valokuvista painettiin myös postikortteja ja näin kuvat Vanhasta Porvoosta kapeine katuineen ja vanhoine rakennuksineen levisivät ympäri Porvoota ja Suomea.
Maisema on säilynyt hätkähdyttävän samanlaisena.
On syksy 1898. Taiteilija Louis Sparre pysähtyy torille ja katselee vanhaa raatihuonetta, jonka oven yläpuolella lukee ”MUSEUM”. Ovet ovat kiinni sillä museo on auki vain muutaman tunnin päivän valoisimpina hetkinä, hämärissä huoneissa näkyvyys on muulloin liian huono.
Raatihuone on juuri korjattu ja pelastettu kuin pienen ihmeen kaupalla purkutuomiolta. Talo on toiminut vuoden museona ja sen toimintaa ylläpitää Porvoon museoyhdistys, jonka hallituksen jäseneksi hänet on keväällä valittu. Kaupungissa yhä kuumana vellova keskustelu raatihuoneen ja koko vanhan kaupunginosan kohtalosta on kuitenkin huolestuttavaa.
Yksi tärkeä syy Louis Sparren ja hänen perheensä muuttoon Porvooseen oli juuri tämä vanha keskiaikainen kaupunginosa mutta nyt suunnitelmat sen purkamiseksi ja uudelleen rakentamiseksi modernin kaavan mukaisesti uhkaavat tätä ainutlaatuista kokonaisuutta. Vanhan sillan vierestä on jo osa ranta-aitoista purettu, mutta ehkä loput saadaan säästettyä.
Onneksi Louis Sparre ei ole yksin ajatustensa kanssa ja kaupungista löytyy myös muita henkilöitä, jotka jakavat hänen huolensa. Huhtikuussa 1898 pidetty luentotilaisuus Borgå gymnasiumissa oli menestys ja samaisen vuoden syksynä Louis Sparren tilaisuudessa pitämä puhe julkaistaan painettuna vihkona, joka toivon mukaan leviää kulovalkean tavoin. Tiedon levittämisen ja museoyhdistyksen ponnistusten avulla Vanha Porvoo on ehkä vielä pelastettavissa…
Seison Vanhalla raatihuoneentorilla eräänä kesäisenä päivänä vuonna 2022. Käsissäni on kopio Natalia Linsénin ottamasta valokuvasta. 125 vuotta myöhemmin voin vieläkin ihailla valokuvan tarkkuutta ja asettelun taitavuutta – näin laajan torin ja sen korkeiden rakennusten mahduttaminen yhteen kuvaan on vaatinut taitoa.
Maisema on säilynyt hätkähdyttävän samanlaisena. Porvoon keskiaikainen tori seisoo yhä paikallaan aivan samalla tavoin kuin Natalia Linsénin ja Louis Sparren silmien edessä. Torin reunalla seisoo Suomen vanhin raatihuone ylväänä – ja vieläkin vinona – muistona 1700-luvun kaupungin keskustasta yhdessä naapurirakennusten kanssa.
Oven yläpuolella lukee ”MUSEUM” ja ovet museoon ovat auki. Kiitos sähkövalojen museo voi olla avoinna niin aurinkoisina päivinä kuin myös hämärinäkin hetkinä. Mutta pieniä muutoksia on myös havaittavissa: raatihuoneen värisävy on tummempi kuin 1800-luvun lopulla ja oven yläpuolelle on asennettu lyhty.
Raatihuoneen nurkalla sijainnut puhelinpylväs on antanut tilaa penkille, roska-astialle ja liikennemerkille. Viereisten talojen liikekyltit ovat vaihtuneet toisiin, ja ulkoseinien värit ja ikkunamuodot ovat hiukan muuttuneet.
Seisoessani torilla olen samalla keskellä kansallismaisemaa: Porvoonjokilaakso ja Vanha Porvoo valittiin yhdeksi Suomen 27 virallisesta kansallismaisemasta vuonna 1992.
Alueen keskiajalle juontuva kaupunkikaava ja säilynyt vanha rakennuskanta ovat tärkeä osa suomalaista kulttuurimaisemaa – osa kaikkien yhteistä kulttuuriperintöä.
Kirjoittaja on Porvoon museon museolehtori.