Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lihasiat tippuivat kuljetuksen kyydistä: päätyivät Porvooseen turvakotiin – nyt Lyyti ja Lempi elävät varsinaista possun elämää

Lyytiksi ja Lempiksi nimetyt lihasiat välttyivät joulukinkun kohtalolta, ja saavat elää varsinaista possun elämää.

Olipa kerran kaksi noin kuusiviikkoista possua nimeltä Lyyti ja Lempi. Ne olivat muiden sikojen kanssa Lappeenrannassa matkalla teurastamon lähellä olevaan jatkokasvattamoon, jossa niiden olisi kuulunut kasvaa satakiloisiksi. Sitten ne olisivat puolivuotiaina todennäköisesti päätyneet joulukinkkupöytään.

Matkalla kasvattamoon mutkaisella tiellä kuljetusauton salpa kuitenkin mahdollisesti petti, ja sikoja tippui matkasta yhteensä kahdeksan. Yksi onneton menetti onnettomuudessa henkensä, seitsemän karussa ollutta sikaa etsittiin poliisinkin voimin.

Koska poliisi twiittasi tapauksesta, ihmisten auttamisenhalu heräsi. Pudonneet possut haluttiin pelastaa varmalta teurastukselta, ja kaksi niistä ostettiin pois.

Ja niinpä kaksi niistä, Lyytiksi ja Lempiksi nimetyt porsaat päätyivät Porvooseen eläinten turvakotiin Saparomäelle. Toiset kaksi meni eläinsuojeluyhdistys Kuuran hoiviin.

– Hetken harkitsin asiaa. Meille onneksi vielä mahtui kaksi pikkupossua, toteaa Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist.

Possut pääsivät muuttamaan viime keskiviikkona Saparomäelle. Perjantaina Lundqvist apureineen sai muutamassa tunnissa muutettua tiloja ja aitauksia niin, että possut saivat oman pienen sisä- ja ulkoaitauksen pehkuineen. Muutostöiden vauhti oli niin kova, että Lundqvist sai jopa porakoneesta osuman huuleensa.

– Teurastamon kasvattamoon jäi toki vielä paljon sikoja, mutta ainakin nämä säästyvät joulukinkun kohtalolta, hän sanoo.

Lyyti ja Lempi ottavat vierailijan röhkien vastaan. Toinen possuista tulee tervehtimään ja näykkäisee lempeästi kädestä. Kun kättä ei enää saa, possu alkaa nykiä ja repiä saappaan solkea.

Saparomäen tilalla ne saavat elää hyvin erilaista possun elämää verrattuna tuotantoelämään.

– Ensinnäkin iso juttu on se, että ne pääsevät ulos. Sitten niillä on pehku, kun tavallisissa tuotantotiloissa on vain betonia ja ritilä, johon niiden toivotaan kakkaavan.

Tuotantotiloissa sioilla harvemmin on mitään tongittavaa, mikä on sian ominaiselle käyttäytymiselle hyvin tärkeää.

Possut saavat nyt elää niin kuin sian kuuluukin.

– Possut saavat nyt elää niin kuin sian kuuluukin nauttien mutakylvyistä, pesän rakentamisesta ja juurien tonkimisesta, Lundqvist sanoo.

Myös tilaa on moninkertaisesti enemmän. Eläinsuojelulain määräämä minimivaatimus satakiloisille sioille on 0,65 neliömetriä.

Vaikka heidän nykyinen ulkoaitaus on isompi, mitä lain vaatima minimi, Lundqvist pitää sitäkin hyvin pienenä.

– Nämä ovat nyt puolikaranteenissa. Ne pääsevät kahden hehtaarin laitumelle muutaman viikon päästä, kun ovat todettu terveiksi.

Kun Lyyti ja Lempi ovat kasvaneet isommiksi, ne pääsevät tilalla olevan Paavo-possun aitaukseen.

– Paavo saa sitten kavereita. Paavo on elänyt enemmän ihmisten kuin possujen kanssa, mutta uskon, että se menee hyvin, Lundqvist sanoo.

Nyt Saparomäen tilan possukiintiö on täysi. Lyytin, Lempin ja Paavon lisäksi tilalla asustaa myös valtavan kokoinen musta leikattu karju, Onni.

Sikojen lisäksi tilalla asustelee seitsemän lammasta, yksi koira, neljä kanaa ja viisi kotia etsivää kanaa ja yksi kukko.

Kun eläin pääsee elämään sille luontaisemmassa ympäristössä, myös sen persoonallisuus tulee parhaiten esiin.

– Lyyti on selvästi reippaampi ja päällepäsmärimpi osapuoli. Molemmat ovat hirveän uteliaita, kaikkea pitää maistaa, juoksevat ja peuhaavat.

30-kiloisilla porsailla on vielä kepeät askeleet. Kun ne pääsevät kaksistaan lampaiden isompaan aitaukseen kirmaamaan, pienistä sorkkajaloista lähtee vauhtia.

Tuotantosiat on jalostettu siihen, että ne kasvavat jossain vaiheessa lähes kilon päivässä. Parisataakiloisina niiden vauhti on huomattavasti hitaampi.

Saparomäen tilalla oli sunnuntaina avoimien ovien päivä. Päivässä käy yleensä vajaa 50 henkeä. Lyytin ja Lempin saapuminen on kuitenkin herättänyt huomiota, ja päivä buukattiin lähes täyteen.

– Tämä ei ole sama kuin kotieläinpiha, jossa eläimiä katsotaan aidan takaa. Täällä eläinten aitauksiin pääsee ja me kerromme ihmisille tuotantoeläinten olosuhteista, Eveliina Lundqvist kertoo.

Eläinten turvakoti Saparomäki kyseenalaistaa ihmisen oikeuden käyttää muita lajeja hyväkseen ja muistuttaa siitä, että jokaisen eläimen elämä on ainutkertainen. Turvakoti toimii lahjoitusvaroin.

Saparomäen tila kaipaa lisää vapaaehtoisia.

– Possut tuottavat selvästi eniten työtä. Torstaista sunnuntaihin on talkooleiri menossa. Muuten saisi olla enemmänkin väkeä, Lundqvist toivoo.

Saparomäki kouluttaa vapaaehtoisia eläinten hoitoon.

– Porvoolaisia olisi hyvä saada lisää, että tulisi ihmisiä läheltä. On sellaisia vapaaehtoisia, jotka tulevat vähintään kerran kuukaudessa muutamaksi tunniksi auttamaan ja hoitamaan eläimiä. Toki saa tulla useamminkin, Lundqvist sanoo.

Myös opiskelijaharjoittelijat ovat tervetulleita. Eläinten hoitoa ei tarvitse opiskella, töitä riittää myös esimerkiksi media- ja rakennusalan opiskelijoille, jotka ovat täysi-ikäisiä. Vapaaehtoisten koulutustaustalla ei ole väliä.

Saparomäki on perustettu vuonna 2019 ja ensimmäistä kertaa talon väki sai pidettyä kolme viikkoa lomaa neljän aktiivisen hoitajan voimin.

30

kiloa painavat possut