Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kun musiikki on taikaa ja toivoa – ukrainalaiset Yuliia ja Oleksandr mukana Porvoon hyväntekeväisyyskonsertissa

Joulukuussa 1986 pohjoisukrainalaisessa Tšernihivin kaupungissa Charkinin perheeseen syntyy poika. Kahdeksan kuukautta aiemmin vain 80 kilometrin päässä sijaitsevassa Tšernobylin kaupungissa on räjähtänyt ydinvoimala ja se on muuttanut elämää myös 300 tuhannen asukkaan Tšernihivissä. Vuodenvaihteen jälkeen poika saa etunimekseen Oleksandr, josta kuitenkin nopeasti tulee Sasha.

Charkineilla musiikki on perheenjäsen ja elämäntapa. Isä soittaa kaikkia soittimia, joita vain tuon ajan Neuvostoliitossa käsiinsä saa. Monesti pieni Sasha kuulee bassobalalaikan äänen huoneistossa. Äiti on taitava pianisti ja toimii soitonopettajana.

Oleksandr pelaa jalkapalloa ja shakkia, mutta pian musiikki imaisee hänetkin syvyyksiin. Pianotunneilla hän tuntee nukahtavansa, mutta lopulta opettaja tarjoaa käsiin klarinetin. Puupuhallin innostaa välittömästi, mutta pojan todellinen ihastus on pasuuna. Soitin, johon hänen kätensä ovat vielä liian lyhyet, mutta joka lumoaa jo pelkällä näyttävällä, kiiltävällä ulkomuodollaan. “Taikaa”, miettii Sasha.

Helmikuun 2022 lopussa Kiovassa Oleksandr pakkaa autoaan. Kenties ensimmäistä kertaa hän harmittelee pasuunan pitkiä putkia. Takapenkille istuvat perheen kolme lasta talvivaatteissaan ja etupenkille vaimo Yuliia eli tuttavallisemmin Julia. Perhe on muuttanut 10 vuotta aiemmin pääkaupunkiin opiskelemaan ja soittaakseen. Oleksandr tutustui pianoa taivaallisesti soittavaan Juliaan jo Tšernihivin musiikkiopistossa ja siitä asti pari on ollut yhtä.

Kiireellä he ovat koonneet tavaroita autoon ja suuntaavat etelään. Sota on alkanut. Julia ja Sasha miettivät ainoastaan, miten saada lapset turvaan.

Elokuussa Porvoossa paistaa aurinko. Taidetehtaan Avanti-salin keinovaloissa väreilee musiikki. Julia Charkinan kädet taikovat koskettimista esiin sävelmiä, kun hän valmistautuu torstain konserttiin.

Viisihenkinen perhe pakeni sotaa ensin Moldovaan, josta jatkoi muutaman päivän päästä Romanian puolelle Bukarestiin. Unkarin jälkeen seurasi pieni pysähdys Wienissä, minkä jälkeen matka kohti pohjoista alkoi. Julian sisko oli asunut Helsingissä vuosia, ja sinne myös Charkinien perhe saapui Travemünden autolautalla maaliskuussa. Pian asunto järjestyi Porvoosta.

– Porvoo on kuin lapsuuteni kotikaupunkini, Oleksandr kuvailee. - Paljon vettä ja marjoja. Mutta paljon enemmän kiviä.

Pariskunta ei ole unohtanut musiikkia. Oleksandr on jo soittanut useimmilla keikoilla, liittynyt mukaan Porvoo Big Bandiin ja esiintynyt Soul Sistersin kanssa ympäri Suomea. Lapset ovat päässeet kouluun ja päiväkotiin. Julia on ehtinyt opettamaan Fredrika-koulussa.

Torstaina Taidetehtaalla on luvassa konsertti, jolla on sekä Julialle että Oleksandrille iso merkitys ja tarkoitus. Leo Kylätaskun ja Mia Makaroffin tuottaman tukikonsertin kaikki tuotto ohjataan Ukrainaan. Jälleenrakentamisen ja jälleenelämisen nimessä konsertti on nimeltään Toivo. Esiintyjiä on lähes 120 - mukana myös pianoa soittava Julia sekä porvoolaisen PLP Brass -trion kanssa esiintyvä pasunisti Oleksandr.

– Siitä tulee todella hauskaa! innostuu Oleksandr. – Soitamme myös ukrainalaisia kansansävelmiä. Ne eivät ole helppoja, mutta onneksi soittajat ovat huippuosaajia.

Mukana on useita kuoroja, tanssijoita ja muusikoita - runsas kattaus paikallista osaamista. Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova lausuu tilaisuuden alkusanat, ja Makaroff on saanut yhteyden myös Kiovan oopperakuoroon, joka lähettää tilaisuuteen videotervehdyksensä. Väliajalla ehtii tutustumaan porvoolaistaiteilijoiden kokoamaan yhteisnäyttelyyn. Tapahtuma huipentuu noin iltayhdeksältä, jolloin koko konsertin joukko - toistasataa esiintyjää - laulaa yhdessä sekä John Lennonin Imaginen että Sibeliuksen Finlandian.

Makaroff kehuu projektin yhteistyötä. Event Factory tarjoaa Avanti-salin ilmaiseksi konsertin käyttöön ja jokainen esiintyjä on mukana omasta halustaan ja yhteisestä toivosta.

– Esiintyjien keskuudesta on välittynyt tunnelma, että ihmiset haluavat tehdä tätä. Taidetehtaan lavalla on nähtävissä hieno kavalkadi osaamista, eri-ikäisiä ryhmiä ja ihmisyyttä, Makaroff iloitsee.

Viihtymisen lisäksi kyse on myös inhimillisestä auttamisesta.

– Me teemme tämän elämän vuoksi. Ukrainassa olevien ihmisten vuoksi me tämän teemme. Maan, jossa ei välttämättä ole enää kotia. Ei ole teitä tai siltoja, Oleksandr sanoo vakavana. – Kun olen lavalla, olen täynnä toivoa. Mutta syvällä sisälläni mietin sotaa. Ja toivon, että se päättyisi pian ja voisimme rakentaa maan uudelleen.

– Jokainen tietää, että hyvän asian puolustaminen antaa paremman mielen. En voisi keksiä parempaa keinoa puolustaa ja auttaa kuin osallistua konserttiin. Toivottavasti mahdollisimman moni tulee paikalle, sillä tästä tulee mahtava tapahtuma!