Kesän kolmas ja viimeinen näyttely pyörähti käyntiin Villa Albertissa. Näyttely on esillä lokakuun alkuun saakka.
Läpi kesän Villa Albertissa on ollut huvilateemaisia näyttelyitä. Viimeisen näyttelyn teema on Ajan kultaamat muistot. Vanhoissa huviloissa aika tuntuu pysähtyneen hetkeen, jolloin syksyn myötä muutettiin takaisin kaupunkiin. Seuraavan kesänä tutut esineet löytyisivät jälleen kesäkodista.
Taiteilijat Ilkka Aho, Tiina Suikkanen ja Niclas Warius, Kaj Lindgård, Carin Bengts ja Netta Tiitinen toivat teoksissaan esiin tarinoita ajan kultaamista muistoista.
Ilkka Ahon asetelmamaalauksissa esineet ovat luonnollisesti läsnä. Hänen aiemmat teoksensa istui näyttelyyn jo valmiiksi, tarvitsi vain tuoda teokset paikalle. Yhdessä uudessa teoksessa vinyylilevyjä ja c-kasetteja. Todellisia ajan kultaamia muistoja.
– Itse muistan, kun kuuntelin jotain kirppikseltä haettuja vinyylilevyjä lukioikäisenä. Miten aika onkaan muuttunut helpommaksi, ettei tarvitse käydä levykaupan alelaarista hakemassa ja toivomassa, että siellä on jotain hyviä, Aho kuvailee.
Aholle asetelmat ovat tärkeä osa tekemistä.
– Olen jäänyt asetelmiin kiinni, kun mallit käyttäytyvät niin hyvin, hän vitsailee.
Olen sitä sukupolvea, jolloin ihmiset viettivät kesiä huviloilla.
Hän oli otettu kutsusta Villa Albertiin.
– Kun Hanna Kaarina soitti, ajattelin, että tämän on pakko olla jokin vitsi. Albert Edelfelt on kuitenkin Suomen esittävän taiteen suurin mestari, ja sitten pääsee näin lähelle. Sitä ei oikein voi uskoa vieläkään, hivelee kyllä itsetuntoa, Aho hehkuu.
Taiteilija Carin Bengtsin teokset ovat olleet mukana aiemmissakin kesän huvilateemoissa. Suurissa ja värikylläisissä maalauksissa kesäiset villiintyneet puutarhat rehottavat ja kutsuvat luokseen. Bengts asuu Sipoossa, mutta hänellä on ateljee Porvoossa vanhassa kaupungissa.
– Olen sitä sukupolvea, jolloin ihmiset viettivät kesiä huviloilla. Olen kotoisin Kotkasta, ja siellä oli paljon huvilaelämää, mökkejä ei niin paljoa vielä ollut silloin, hän muistelee.
Se huvilaelämä, jonka Bengts muistaa, on kuin ”Muumilaaksosta”.
Porvoossa varttunut Niclas Warius rakentaa asetelmia erityisissä paikoissa. Hän syventyy paikan henkeen.
– Vanhat rakennukset ja esineistö, jolla on historia, on innoittanut pidempään jo tässä sarjassa. Oli hyvin lähellä sydäntä muutenkin, joten oli hyvin luontevaa osallistua näyttelyyn, hän sanoo.
Warius on käynyt kolme vuotta koulua Hamarissa.
– Muistan siellä puoliautiot merenranta huvilat siihen aikaan 1980-luvulla, kun ei ehkä osattu arvostaa niitä. Osa Hamarin ja Haikkoon välillä on säilynyt ja osa ei, Warius kertoo.
Huvilateema oli innoittava siinäkin mielessä, että hän itse muutti sellaiseen kolmisen vuotta sitten Salon Perniöön. Porvooseen on kuitenkin mukava tulla näyttelyn merkeissä, kun sukulaisia ja ystäviä on edelleen Porvoossa.
– Oli mieluisaa saada kutsu tänne, hän kiittelee.
Villa Albertin edustaja ja säätiön asiamies Hanna Kaarina Syrjäläinen sanoo, että sopivien kutsutaiteilijoiden saaminen on haasteellista.
– Valikoin taiteilijat niin, että ne sopivat Edelfeltin linjaan, sopivat keskenään ja ovat mielenkiintoisia. Mutta kaikki taiteilijat ovat ihania, Syrjäläinen sanoo.