Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Talot kertovat: | Tulli toimi Porvoossa lähes 200 vuotta

Vanhojen seinien sisälle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Sarjassa tehdään aikamatka menneisyyteen.

Jokikatu 17:ssä sijaitseva niin sanottu Tullintalo on nähnyt lähes 150-vuotisen historiansa aikana paljon. Nimensä nykyisin asuintalona toimiva rakennus on saanut mistäpä muusta kuin pitkäaikaisesta käyttötarkoituksestaan.

Tullimaksujen kanto alkoi Suomessa jo keskiajalla. 1800-luvun alkuun asti tavaran verotuksesta ja merenkulkumaksujen kannosta vastasivat Ruotsin kruunun valvontaviranomaiset, mutta kun Suomi 1809 liitettiin Venäjään ja siitä tehtiin autonominen suuriruhtinaskunta, haluttiin Suomesta tehdä oma tullialueensa. Suomen tullilaitoksen asema vahvistettiin helmikuussa 1812.

Jo samana vuonna perustettiin ensimmäinen tullikamari Porvooseen.

Tullimies-lehden numero 5 vuodelta 1969 kertoo Porvoon tullikamarin sijainneen lähes sadan vuoden ajan maistraattitalossa torin varrella.

– Ilmeisesti tämä tarkoittaa vanhaa raatihuonetta. Siellähän oli vaakahuone, jossa pystyi punnitsemaan erilaisia tuotteita, museolehtori Hannele Tenhovuori sanoo.

Porvoon tullikamarin arkiston syövereistä voi lukea, että muiden töiden ohella viinan salakuljetus työllisti tullia koko 1800-luvun. Tullimies-lehden artikkelin mukaan esimerkiksi 1815 oli Tukholmassa piilotettu Porvooseen saapuneisiin Alexander, Jonas ja Catharina -laivoihin muun lastin ohella "Rommia, Conjakkia ja Kattunia" arvon mukaan 9053 ruplan ja 75 kopeekan arvosta.

Myös maanteitse tapahtuva salakuljetus oli merkittävää. Pietarin kauttakulkuliikennettä valvottiin tarkasti. Joinakin vuosina takavarikkopäiväkirjan lukemat olivat miltei suurempia, kuin laillisesta tuonnista ja viennistä kannetut tullit.

Vuonna 1862 Porvoon tullikamarin henkilökunnalle myönnettiin 1110 hopearuplan palkkio virkainnosta. Sinä syksynä Porvoon kaupunkitalojen pihamailta oli takavarikoitu hevoskuormittain laitonta spriitä.

Porvoon tullikamari sai modernit tilat Jokikadulta vuonna 1906. Alun perin tullin talo oli rakennettu pakkahuoneeksi, mahdollisesti juuri tullin käyttöön, vuonna 1873. Arkkitehti Theodor Höijerin kertaustyylinen rakennus oli suunniteltu kylmäksi tilaksi. Sen ensimmäiselle tulisijalle haettiin rakennuslupaa vasta vuonna 1899.

Tullikamaria varten taloa ajanmukaistettiin 1905. Silloin sisätiloja muutettiin ja jokaiseen huoneeseen tehtiin tulisija. Porvoossa lukuisiin rakennuksiin kädenjälkensä jättänyt rakennusmestari Johan Kullman suunnitteli talolle uuden ulkoasun. Julkisivut muutettiin jugend-henkisiksi, ikkunajärjestystä ja sisäänkäynnin paikkaa muutettiin. Lisäksi rakennettiin siipirakennus kylmäksi varastotilaksi.

Tämän jälkeen talon ulkoasu onkin kadun puolella säilynyt lähes ennallaan. Seuraava laajempi remontti tehtiin vasta 1967. Silloin uudistus oli seinien sisäpuolella suuri, mutta ulkonäköä kunnioitettiin.

"Ulkonäössään vanha tullikamarirakennus säilyttää monumentaalisia ja kauniita vanhoja rakennuspiirteitä. Ainoastaan väri on uusi ja nykyaikainen", Tullimies-lehti kirjoitti.

Vanhan tullikamarin asemakaavan muutoksen selostuksessa vuodelta 2006 kuvataan rakennuksen muodon säilyneen lähes alkuperäisenä. Myös katon koristeelliset konsolit on säilytetty katujulkisivussa ja rakennuksen päädyissä.

Viinan salakuljetus työllisti Porvoon tullikamaria myös Jokikadun toimipisteessä. Kieltolaki tuli voimaan kesäkuussa 1919. Porvoon edustalla ja muualla itäisen Uudenmaan saaristossa alkoi pirtukuninkaiden kulta-aika. Tullivenepartioilla riitti kiirettä. Tullikamarin oma partiopursi oli kaunis ja sirolinjainen, mutta 1920-luvulla se vaihdettiin moottoriveneeksi.

Valtion alkoholikaupat avasivat seuraavan kerran ovensa vasta 1932. Silloin alkoholia puolestaan verotettiin niin rankalla kädellä, että salakuljetus jatkui toiseen maailmansotaan asti.

Salakuljetuksen valvonta tietysti oli vain pieni osa työtä. Tullikamarin väki suoritti tavarankäsittelyä pakkahuoneella, valvoi laivojen purkausta ja lastausta Haikon redillä sekä jokea pitkin kulkevaa tavarankuljetusta. Pirttisaaressa tarkastettiin ulkomereltä tulevia laivoja. 1874 Porvooseen valmistunut rautatie teetti töitä valtavat määrät.

Työ muuttui ajan saatossa ja väkeä vähennettiin. 1950-luvun lopulla Porvoon tullikamaria kaavailtiin lopetettavaksikin.

– Oli niitä vuosia, jolloin rationalisointi-innostus valtiosektorilla jonkun verran sivuutti reaalitarpeita. Kuume tuli lahden toiselta puolelta, Tullimies-lehti kirjoitti.

Porvoon tulli sai kuin saikin jatkoa. Tarvetta pian olikin. Kilpilahteen rakentui Nesteen jalostamo ja Suomen suurin tavaraliikenteen satama.

Kauko Hedenstam ja Esko Nordlund muistelevat Porvoon tullikamaria lämmöllä.

– Työskentelimme täällä pitkään työparina. Tullin toiminta oli siihen aikaan vielä kovin erilaista, kuin nykyään, Hedenstam kertoo.

Nordlund muistaa, kuinka kaikki Kilpilahteen saapuva tavara tullattiin fyysisesti. Jokainen kaukomailta tuotu öljylitra selvitettiin, samoin merimiesten omat tuomiset.

– Ilmoitusmenettely tuli vasta 1972, eli vasta sen jälkeen tavara saattoi tietyin ehdoin mennä suoraan lähettäjältä vastaanottajalle.

Tarkkana piti silti olla. Salakuljetuskin kukoisti edelleen.

– Kilpilahteen ja Tolkkisiin tuli laivojen mukana paljon varsinkin alkoholia ja tupakkaa, Hedenstam kertoo.

Nordlund aloitti Jokikadun talossa tullivalvojana 1970 ja viipyi 20 vuotta, kunnes siirtyi Savonlinnan kautta Haminaan ja jäi lopulta eläkkeelle tullipäällikön virasta. Hedenstamin tulliura alkoi Porvoossa 1978 ja jatkui täällä vuoteen 2001 asti. Nykyisin Hedenstam toimii tulliylitarkastajana Helsingissä.

– Porvoon tulli oli hyvä koulu. Työ oli valtavan monipuolista. Ennen EU:hun liittymistä kaikki ulkomailta lähetetyt postipaketit tulivat tullikamarille, josta ne tulliselvitettiin eteenpäin. Pakkahuone täyttyi selvitettävästä tavarasta. Suoritimme niin laiva- kuin kumipyöräliikenteen valvontaa, välillä ajoin partiovenettä ja hoidimme jopa kalastuksen valvontaa, Hedenstam kertoo.

"Kumipyöräliikenteen" valvonta aiheuttikin aika ajoin melkoisen härdellin Jokikadulle.

– Tänne tuli isoja rekka-autojakin tullaamaan kuormaansa, niitä oli välillä Jokikadun täydeltä odottamassa. Kuorma-autot peruuttivat millintarkasti sisäpihalle. Se oli välillä aivan ihmeellinen show, että kaikki hoitui! Rekkaliikenne loppui vasta, kun Aleksanterinkadun silta valmistui, Hedenstam kertoo.

Porvoon tullikamarin tullimiehet ajoivat työtehtäviinsä satamiin milloin millaisellakin kulkupelillä.

– Oli Ford Taunuksia, Volga, Ladoja, Saabeja ja yksi mersukin. Tulli valvoi ulkomailta maahan tuotuja verottomia autoja. Aina joskus niiden kohdalla oli erinäisiä ongelmia ja autoja tuomittiin valtiolle. Siihen aikaan katsottiin, että tullilla ei ole varaa ostaa autoja, joten näitä otettiin sitten tullin käyttöön, Nordlund kertoo.

Tullikamari keräsi pitkään myös veneilijöiden satamamaksuja Porvoonjoella.

– Vielä meidän aikanammekin näitä maksuja hoiti monen porvoolaisen tuntema John Lindman. Hän oli jo vanha mies, ja teki töitä enää vain muutaman tunnin päivässä. Hän asui Sikosaaressa ja tuli aina töihin hevoskärryillä. Hevonen odotti parkissa sisäpihalla sen aikaa, kun Lindman oli töissä. Hän oli ollut tullissa jo ennen sotia ja hän kertoili mielellään jännittäviä tarinoita kieltolain ajalta, Nordlund muistelee.

– Lindman oli suuri persoona, ja monelle veneilijälle oli merkityksellistä asioida nimenomaan hänen kanssaan, Hedenstam jatkaa.

Vuosikymmenten saatossa tullikamarin tiloja on käytetty muihinkin tarkoituksiin. Sota-aikana vanha päivystyshuone otettiin sotilasmajoitukseen. 1988 tullin entiseen varastotilaan rakennettiin sauna ja suihkut jokirannan vierasvenesatamaa varten.

Tullin töiden muuttuessa ja sähköisten tulli-ilmoitusten myötä väki ja tilantarve vähenivät.

– Tullikamaria pienennettiin, ja osa talosta vuokrattiin Porvoon kaupungin oikeusaputoimelle, kuluttajaneuvojalle sekä Itä-Uudenmaan vesien- ja ilmansuojeluyhdistykselle, Hedenstam kertoo.

Lopulta kiinteistö jäi tyhjilleen vuoden 2009 alussa. Porvoon ja Loviisan tullit yhdistyivät Itä-Uudenmaan tulliksi ja Porvoon tullikamari muutti Loviisaan. Kaupunki myi rakennuksen 2011, ja nykyisin siinä on yksityisasuntoja.

– Tullin komea 200-vuotinen historia jäi Porvoossa kolmea vuotta vajaaksi, Hedenstam huokaa.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.