Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Kärsimys on merkittävästi suurempi kuin sotavammat" – venäläiset pommittivat ensimmäisen sairaalan, jossa kirurgi Carl Lybäckin oli määrä työskennellä Ukrainassa

Matkan toteutuminen oli jäädä kiinni yhdestä puuttuvasta leimasta tullissa Ukrainan rajalla. Poliisit oli jo kutsuttu paikalle ja 7–8 vuoden vankeusrangaistus oli todellinen uhka.

Sitten kirurgi Carl Lybäck soitti vielä yhden puhelun.

Porvoossa ja Helsingissä työskentelevä Lybäck lähti töihin Ukrainaan kesäkuun alussa. Sitkeästi Venäjän suurhyökkäystä vastaan taistelevasta maasta hän palasi heinäkuun alussa, mutta avustusprojekti ei ole suinkaan päättynyt.

Mutta palataan ensin viime kevääseen. Silloin Lybäckin mitta tuli täyteen.

– Siviileihin kodistuvat rikokset, murhat, se sai todella miettimään, mitä siellä tapahtuu. Vaikutti siltä, että monet iskut on kohdistettu nimenomaan siviilikohteisiin, mikä ei ole mun maailmankatsomuksessa ollenkaan reilua peliä.

Lybäck ei tarkemmin avaa, missä päin Ukrainaa työskenteli.

– Ensimmäinen suunnitelma oli Harkova. Mutta juuri ennen lähtöäni sain viestin, että siellä ei ole enää sairaalaa, jossa voisin työskennellä.

Sairaala oli pommitettu, joten Lybäck otti käyttöön suunnitelma B:n. Hän päätyi suureen traumasairaalaan.

– Ajatuksena oli mennä sinne, missä apua tarvitaan.

Matka oli kuitenkin päättyä jo ennen kuin se edes pääsi alkamaan.

Lybäck oli hankkinut 15 vuotta vanhan farmariauton, jonka pakkasi täyteen lääkintätarvikkeita ja lääkkeitä. Eri kontaktien avulla ja sosiaali- ja terveysministeriöstä hän sai neuvoja, mitä Ukrainassa tarvitaan. Vahvimmat opiaattilääkkeet hän jätti suosiolla pois, vaikka niillekin olisi ollut tarvetta.

– Lupien piti olla kunnossa ja mulla oli vastaanottaja, mutta multa puuttui yksi leima ja lääkäriä, jonka piti ottaa lääkkeet vastaan, en saanut kiinni sinä päivänä.

Lybäck päätyi kiinniotetuksi, mutta ei pidätetyksi, kahdeksaksi tunniksi.

Lopulta tilanne ratkesi siihen, että Lybäckin kontakti, kiovalainen juristi ja upseeri, vastasi lopulta puhelimeen. Hän keskusteli tullipomon kanssa.

– Jälkeenpäin kysyin tältä juristilta, mitä oikein tapahtui. Hän vastasi, että voit viettää tätä päivää kuin uutta syntymäpäivää.

Lybäck sanookin, että Ukrainassa pitää oli monta varasuunnitelmaa. Ja leimojen on syytä olla kunnossa.

– Sen asian opin kantapään kautta.

Sairaalassa Lybäck operoi pääasiassa sotilaita, siviilejä oli vähemmän.

– Suomessa ampumavammat on yleensä aiheuttanut pienempikaliiperinen ase. Ukrainassa vammat ovat paljon pahempia, suurikaliiperisten aseiden aiheuttamia ja räjähdysvammoja.

Pulaa ihan kaikesta.

– Välineet olivat kovin erilaisia. Suomessa saa rautakaupasta parempia poria.

Suomessa Lybäckille on tärkeää käyttää potilaan kannalta parhaimpia välineitä. Ukrainaan lähtiessä hän oli jo varautunut siihen että niin ei määränpäässä pysty tekemään.

Useita satoja terveyskeskuksia ja sairaaloita on pommitettu, valittu kohteiksi tietoisesti.

Lybäck oli varautunut tekemään pitkiä päiviä, mutta niin ei käynyt. Leikkaussaleja ei pystytty pitämään aina auki, koska henkilökuntaa ei ollut tarpeeksi.

Usein jäi hämärän peittoon, mikä potilaan vammat oli tarkalleen aiheuttanut. Oli räjähdys- tai ampumavammoja, mutta sen tarkempaa niistä ei pystynyt sanomaan. Palovammoja oli paljon enemmän, kuin Lybäck oli odottanut.

Lybäck miettii, että Ukraina on vielä pitkään laajan ulkopuolisen avun tarpeessa.

– Kärsimys on merkittävästi suurempi kuin yksittäiset sotavammat. Toivon, etteivät länsimaat unohda käynnissä olevaa sotaa. On tärkeää auttaa altavastaajaa.

Lybäckin kokoama seuraava avustuskuorma lähtee pian kohti Ukrainaa.

– Työ ei ole päättynyt, projekti on vielä kesken.