"Enhän minäkään voi aina muistaa, että mitä sitä pitikään ottaa ja kuinka usein ja kuinka paljon" – Lompakossa kulkeva ajantasainen lääkelista nopeuttaa potilaan hoitoa ja lisää potilasturvallisuutta

Juha Ainasoja on elämässään käynyt haudassa – kahdesti. Massiivisen aivoinfarktin jälkeen liotushoidossa sydän pysähtyi. Ainasoja muistaa kosteat multaseinät, saven selän alla ja viikatemiehen, joka huitoi muttei osunut. Mutta niin vain Ainasoja nousi ylös. Opetteli kävelemään, kirjoittamaan ja autoakin ajamaan. Vasten kaikkia ennustuksia.

– Paras lääke on huumori, Ainasoja kuvaa toipumistaan.

Nyt, 12 vuotta infarktin jälkeen, Ainasoja tietää, että huumorin lisäksi lääketiede auttaa. Botox-pistoksilla helpotetaan kivuliasta, kättä kouristavaa spastisuutta.

– Kun ei naamaan tarvitse botoxia, niin laitetaan sitten käteen, mies naurahtaa ja jatkaa sitten säännöllisesti syömiensä lääkkeiden listaa:

– Verenkiertopilleri, verenpainelääke ja atorvastatin eli kolesterolia alentava lääke.

Ja kuten moni muukin, myös Ainasoja on ajatellut, että sairaalassa tiedetään täsmälleen, mitä lääkettä, kuinka usein ja miten paljon hänelle on määrätty.

Ja kuten moni muukin, myös hän yllättyy kuullessaan, ettei näin välttämättä ole.

Porvoolainen muistaa kerran, kun selästä löytyi kaksi epäilyttävää luomea ja vaivaa lähdettiin sairaalaan näyttämään. Jorvissa annettiin täynnä lomakkeita täytettäväksi.

– Ajattelin, että Joka paikkaan, mihin menin niin aina oli kuori täynnä lippuja.

– Luulisi, että ne näkisivät sieltä ruudulta, Ainasoja toteaa ja viittaa sairaalan tietojärjestelmiin.

Terveydenhuollossa on käytössä monta alustaa. On Apottia, Maisaa, Kanta-palvelua, Lifecare-potilastietojärjestelmää. Reseptit siirtyvät sähköisesti apteekkiin. Helposti potilas ja asiakas luottavat turvallisuutensa teknologian varaan. Ongelma on, että eri alustat eivät puhu keskenään tai kommunikoivat todella huonosti. Lisäksi lääkärin kanssa saatetaan suullisesti sopia annosmuutoksesta, mikä ei näy järjestelmässä.

– Tuli ohimennen puheeksi hammaslääkärissä, että käytän verenohennuslääkettä, Ainasoja kertoo. – Ja lääkäri totesi, että hyvä kun sanoit tässä vaiheessa!

Lääkelista on fyysinen lomake, paperinen taulukko, johon käyttäjä itse merkitsee lääkitystiedot: Lääke, annos, käyttötarkoitus, myös itsehoitolääkkeet ja ravintolisät. Lääkelistoja on tarjolla sairaaloissa ja apteekeissa A4-kokoisesta mappiversiosta kartonkiseen luottokorttikokoon.

– Ajantasainen lääkelista nopeuttaa potilaan hoitoa ja lisää potilasturvallisuutta, sanoo Porvoon sairaalan päivystyksen ylilääkäri Anna Meuronen.

Meuronen toteaa, että vastaanotolla kuluu huomattava aika, kun selvitetään potilaan käyttämää lääkitystä. Tämä lisää jokaisen odotustilassa istuvan asiointiaikaa.

Ihannetilanteessa ajantasainen lista kulkee mukana, vaikka lompakossa: esimerkiksi verensokerin heilahteluun ja astmaan liittyvissä akuuteissa tilanteissa kuten myös tapaturmissa valveutuinenkaan ihminen ei välttämättä itse pysty tekemään lääkityksestään selkoa.

Ainasoja kutsuu leikillään itsään Porvoon viralliseksi valelääkäriksi. Avoimesti oman tarinansa avaavalta mieheltä kun kysytään useasti neuvoa lääkkeisiin liittyen. Lääkelistan hän nimeää erinomaiseksi keksinnöksi.

– Enhän minäkään voi aina muistaa, että mitä sitä pitikään ottaa ja kuinka usein ja kuinka paljon. Voin vain kuvitella, minkälaista se on lääkärin vastaanotolla dementikolla tai muistisairaan omaisella.