Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Fredrika Runebergin reseptikirja löytyi! – Oli kadoksissa vuosikymmeniä, täynnä itse kirjoitettuja ruoka- ja kodinhoito-ohjeita

Vuosituhannen alussa Runebergin arkistoa ylläpitävässä Svenska Litteratursällskapetissa Helsingissä kuului riemunkiljahduksia: Fredrika Runebergin reseptikirja oli löytynyt sinne luetteloitavaksi kuljetettujen kirjojen ja vihkosten joukosta. Se oli ollut kateissa vuosikymmeniä!

Väärään paikkaan eksyneenä litteä kirjanen oli kotimuseon hyllyissä jäänyt huomaamatta ja nähtävästi sen oli odotettu kadonneen kokonaan. Porvoossakin ilahduttiin ja Fredrika Runebergin muistiinpanot julkaistiinkin pian suomeksi ja ruotsiksi. Siitä on nyt parikymmentä vuotta.

Meidän aikanamme arjen historia on tullut tärkeäksi osaksi historiantutkimusta.

Fredrika Runebergin edistyksellisyys varhaisena sanomalehtitoimittajana ja kirjailijana, yhteiskunnallinen valveutuneisuus ja toisaalta perheenemännän rooli eivät ole toki museon opastuksilla jääneet unohduksiin aiemminkaan. Hänen toimintansa merkitys on kohteessa aina ymmärretty. Nämä yksilölliset elämäntarinat ja arjen kuvaukset, jotka tekevät kodeista museoina niin erityisiä, ovat aina olleet yleisön mielissä iso osa kohteen viehätystä.

Reseptikirja on mitä moninaisin kokonaisuus erilaisia ruoka- ja kodinhoito-ohjeita. Sieltä löytyy ohjeita vaikkapa tahrojen poistoon ja lankojen värjäykseen sekä lukuisiin leivonnaisiin, joukossa kuuluisa Runebergin leivos.

Reseptejä ovat aktiiviset museonhoitajat itse kokeilleet ja tarjoilleet pop up -kahviloissaan, kuten vaikkapa näkkileipää, porkkanahyytelöä ja Lisetten piparkakkuja.

Maria Kovanen on edustanut museota Runebergin leivoksellaan leikkimielisissä kilpailuissa ja kotimuseon työpajassa ovat turistitkin saaneet leipoa tätä herkkua. Kirjanen on museossa ehtymätön inspiraation lähde.

Fredrikalla oli käytössään kaupunkitalonsa rehevä puutarha hyötykasveineen ja maalla Kroksnäsissä kesäasunnon pihapiirin antimet. Hedelmien säilömisestä esimerkkinä voidaan mainita vinkki pitää ne puuvillaan käärittyinä villan sijaan, joka kypsentäisi niitä liikaa.

Runebergin kesäisten kalastusretkien tuomisista sai valmistettua reseptikirjan ohjeen mukaan vaikkapa haukimuhennosta. Ja ruoka oli tehtävä isännän mielen mukaisesti, sillä hän oli tarkka ateriansa maun ja koostumuksen suhteen.

Tämänkaltaisia yksityiskohtia voi lukea reseptikirjaan johdantona julkaistuista tutkijoiden Agneta Rahikaisen ja Marketta Tammisen mielenkiintoisista artikkeleista, jotka koskevat perheen ruokataloutta, kodin keittokirjoja ja tarjontaa paikallisilla toreilla ja puodeissa.

Aikanaan kun tein tutkimusta kotimuseon arkistossa käyden läpi perheen taloudenpidon kuitteja, sain konkreettisen kuvan ajasta, jolloin tavarat eivät olleet kertakäyttökulttuuria.

Esimerkiksi suutarilla oli käyty perheessä erityisen ahkeraan. Kaikki käytettiin loppuun ja kunnostettiin niin kauan kuin se vain oli mahdollista. Vaatteiden kuluneet kankaat käännettiin ja toisinaan värjättiin uudelleen, ja viimeisenä ne toimivat riepuina.

Huonekaluverhoilutkin voitiin uudistaa kääntämällä kulunut kangas. Pula-aikoina sotien jälkeen on toki tehty vastaavaa ja tästä säästeliäisyydestä ja materiaalien jatkohyödyntämisestä on ekokriisin aikakaudella jälleen opittavaa.

Vaatteiden saippuasta, soodasta ja sammuttamattomasta kalkista tehdyn pesuveden käyttö englantilaisittain edustaa kirjasessa äärimmäisyyteen vietyä tehokkuutta: ensin pesuvesi käytettiin hienoimmille vaatteille, sitten karkeammille ja sen jälkeen hopeiden ja muiden metalliesineiden puhdistukseen ja vielä lopuksi lattioiden pesuun.

Aivan kaikkia kirjasen ohjeita ei toki ole syytä kokeilla kotona. Tuhohyönteisiä tuskin kannattaa hävittää puutarhassa kloorikalkilla tai kuumetta hoitaa karvasmantelilla. Erikoinen ohje on myös mustan pitsin, silkin ja sametin pesu olutsivelyllä.

Fredrikalla oli käytössään myös painettuja keittokirjoja sekä erilaisia puutarhan ja huonekasvien hoito-oppaita. Cajsa Wargin vuonna 1755 ensi kerran julkaistun keitto- ja kodinhoitokirjan ohjeita hän oli lukenut jo lapsuudenkodissaan.

Fredrika Runebergin käsin kirjoittama reseptikirja on puolestaan täynnä asioita, joita hän itse aktiivisesti kirjasi. Mistä ohjeet ovat peräisin? Tuttavilta ja sukulaisilta, jokunen varmasti painetusta lähteestä – ihan niin kuin nykyisinkin vastaavissa kotien reseptivihkosissa tai pilvipalveluihin kätketyissä muistiinpanoissa.

Porvoon museon eläkkeellä oleva museonjohtaja Marketta Tamminen on todennut kirjan toimitustyöstä, kuinka valtavan mielenkiintoista se oli. Piti tulkita hyvinkin vapaamuotoisia itselle tarkoitettuja merkintöjä ja vanhoja painomittoja.

Kaikki vanha tieto oli Fredrikan aikaan naisten hyödynnettävä. Heidän oli kokeiltava itse ja sovellettava ja paranneltava ohjeita tarvittaessa – miten suuren painoarvon se asettaakaan naisten työlle. Siihen aikaan verkko piti löytyä omasta hyllystä.

Kirjoittaja on Porvoon museon amanuenssi.