Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Taideopiskelijat inspiroituivat eläimistä, Saparomäen kanat pääsivät viidakkoon

Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston opiskelijat ottivat etäisyyttä ateljeetyöskentelyyn ja matkasivat kolmeksi päiväksi Porvoon Saksalaan eläinten turvakoti Saparomäkeen.

Koska talkootyö on yksi Saparomäen peruskivistä, muokattiin opintokurssi siihen sopivaksi. Jokainen sai jotakin. Aitoja kunnostettiin, kanat saivat viidakon, opiskelijat uutta perspektiiviä ja inspiraatiota tuleviin töihin.

– Kurssin nimi on Special places other species eli tarkoitus on tutustua erityisiin paikkoihin ja toisiin lajeihin, oppia havainnoimaan, kerätä ajatuksia tulevien töiden tueksi ja miettiä, mitä on taitelijana oleminen ja taiteen tekeminen eri paikoissa ja ympäristöissä, kertoo opettaja Inka Nieminen.

Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist iloitsee opiskelijavierailusta. Toiminta pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoiset voivat tulla muutamaksi tunniksi tai useammaksi päiväksi. Yhdessä tehdään erilaisia rakennusprojekteja, keksitään virikkeitä eläimille ja käydään ulkoilemassa niiden kanssa.

– Innostuin valtavasti tästä opiskelijavierailusta, sillä olen aina halunnut, että meidän kanala – tai Kamula, kuten me sitä kutsumme – maalattaisiin viidakoksi. Kanathan polveutuvat alun perin punaisesta viidakkokanasta. Itseltäni puuttuu kaikki taiteellinen taito, ja nyt yhtäkkiä tuli tällainen mahdollisuus, Lundqvist kertoo.

Vierailu toteutettiin eräänlaisena vaihtokauppana. Opiskelijat toivat maalit mukanaan vastineeksi majoittumisestaan.

Eläimet opettavat taitoa elää hetkessä.

– Kaikki voittavat!

Kamulassa asuu kukko Sylvesteri ja sen kauniit kanat, viime kesänä eläinsuojelutapauksina tilalle tulleet Tuuli, Säde ja Tähti, sekä jo aiemmin uuden elämän Saparomäessä saaneet Tuulikki, Helmi ja Sikuriina.

– Sikuriina on transkukko. Se on lopettanut munimisen, kasvattanut kannuskynnet ja suuremman harjaksen. Tällaista tapahtuu joskus, Lundqvist kertoo.

Muut kanat hyväksyvät sen joukkoon, kuten kenet tahansa.

Kanojen lisäksi taideopiskelijat seurasivat lampaiden ja possujen elämää, korjasivat aitoja ja tekivät muita tarpeellisia tilan töitä.

– Kävin possujen kanssa tonkimassa maasta savea. Keräsin sitä mukaankin. Ajatus varmasti jalostuu vielä, mutta olisi hienoa tehdä possujen muotokuvat savesta, missä ne ovat itse kylpeneet, Sanna Nissinen pohtii.

Savikylpy ei ole tänä päivänä mikään jokasian etuoikeus. Lempi ja Lyytikin ovat viisikuisia possuja, joiden elämän oli määrä päätyä juuri näinä päivinä. Ne syntyivät joulukinkuiksi, mutta kohtalo päätti toisin. Ne putosivat kuljetusautosta matkalla jatkokasvattamoon ja päätyivät Saparomäkeen. Ilman kohtalon oikkua ne eivät olisi koskaan saaneet elää sikamaista elämää, tonkia ja rypeä savessa, juosta metsässä ja nukkua paksuissa pehkuissa.

Opiskelijat kertovat eläinten opettavan taitoa elää hetkessä, olla vain tässä ja nyt. Myös ihmisen ja tuotantoeläimen suhde puhutti ja mietitytti kurssipäivien aikana.

– Lampaat varsinkin ovat niin läsnä. Tämä on hyvin inspiroivaa. Tulevat viikot näyttävät, mitä tämä kokemus herättää, Milja Salonen sanoo.

Tuomas Lehtomaa kertoo nauttineensa kanalan maalaamisesta.

– Olemme kuvanveiston opiskelijoita, joten maalaaminen oli hauska haaste. Oli hauskaa tehdä tällaista yhdessä. Kanat olivat hyvin kiinnostuneita siitä, mitä täällä tapahtuu. Kurkkivat ikkunoista koko ajan.

Ajatuksia herätti muun muassa se, että kymmenen neliön kanalassa saisi lain mukaan asua 90 kanaa. Nyt se on seitsemän linnun mukava koti. Kun maalaus kuivuu, levitetään purut lattialle, pehkut pesäkoppeihin ja viritetään orret, oksat ja tepastelulaudat paikoilleen.