2
Suomenruotsalainen Ulrika Nielsen on todella iloinen, että hänen runoesseensä Tingen on ehdolla porvoolaisen Runeberg-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Nielsen on kokopäivätoiminen kirjailija ja on asunut Ruotsissa Tukholmassa jo vuodesta 1999 asti. Hänellä on kuitenkin vahvat siteet Suomeen koko ajan.
– Käyn kyllä säännöllisesti Suomessa ja minulla on Vaasassa kirjankustantamo Ellips yhdessä kirjailija Ralf Andtbackan kanssa. Sen lisäksi olen säännöllisesti yhteydessä kollegoihin ja pyrin kyllä pitämään muutenkin paljon yhteyksiä Suomeen. Koko sukuni asuu Suomessa ja kesät vietämme Pohjanmaalla. Niin kyllä side on vahva. Tunnen, että sydän on kahden maan puolella.
Nielsen paitsi, että itse kirjoittaa, niin kustantamo toimittaa julkaisuja.
– Itsekin olen kirjailijoiden kanssa tekemisissä, kun kustannamme erilaisia teoksia. Haluamme tuoda runoutta esille.
Nielsen itse ymmärtää suomen kieltä, mutta ei ole puhunut sitä säännöllisesti useaan vuoteen.
Sain hyvää voimaa.
– Kyllä sen varmasti näkee ja kokee teksteissäni, että juureni ovat Suomessa. Niissä minun teksteissä Pohjanmaan valo kyllä tulee esille. Ehkä teksteissäni näkyy myös pohjanmaalaisia sanoja.
Hänen teoksissaan puheen melodia ja sanavalinnat ovat tärkeitä. Hän kirjoittaa proosan ja runouden välimaastossa.
– Kyllä omat muistot ja kollektiivinen muistaminen tuo esille suomalaista sielunelämää. Kirjallisuus on laaja käsite ja kattaa todella laajan alan. Kirjoitan sen mitä tunnen ja koen koko minun olemuksellani. Elämä ei ole mikään kertomus, vaan haluan tuoda asioita esiin kielellisesti. Jätän paljon lukijalle tilaa miettiä ja ajatella. En halua selitellä asioita vaan tuon tekstin eteen, että lukija löytää erilaisia ulottuvuuksia. Tavalliset lukijat ovat kertoneet, että on helppoa luettavaa ja tuon runouden ehkä helpommin käsiteltäväksi. Musiikkiakaan ei aina selitellä, vaan luodaan omia mielikuvia.
– Tingen on taas erilainen ja siinä kiinnitän huomion, että olemme kasvaneet kiinni materiaan. Olen tympääntynyt, että keräämme tavaroita, joita emme tarvitse. Vain me ihmiset keräämme tavaroita. Se mikä erottaa meidät eläimistä ei ole kieli, vaan olemme sidoksissa materiaan. Identiteettimme tulee siitä, mitä on ympärillemme.
– Kirjailijalle on hyvä näkyä ja on todella mukavaa tulla huomioiduksi. Sain tästä hyvää voimaa, että minun teksteistä pidetään. En kirjoita tarinoita vaan runoja ja kirjoitan usein mitä arjessa tapahtuu.
Nielsen on saanut uudesta kirjasta palautetta monelta lukijalta.
– Moni, joka ei lue runoutta ovat pitäneet kirjasta. Pyrin löytämään koko maailman ja etenen aika lähellä maata. Pidän konkreettisista asioista, mietin filosofiaa ja tuon esiin paljon rikasta kieltä ja kielikuvia. Käytän jopa vanhahtavaa kieltä.
Nielsen myöntää, että osa kirjoista on tullut helposti, mutta on ollut vaikeitakin. Kaksi viimeistä kirjaa ovat syntyneet melkoisen helposti.
– Toki olen kerännyt materiaalia kirjoihin vuosia ja rakentanut ikään kuin huone kerrallaan, johon kerään mietteitä ja asioita joista kirjoitan. Kirja on kuin talo, jossa on useita huoneita täynnä ajatuksia. Kirjoitan tekstiä ja kerääminen kestää aina ja kokonaisuuden hahmottamisessa voi olla isoin työ. Kirjaan aineiston kerääminen kestää sen minkä se kestää, kaikki ovat olleet erilaisia.
– Haluan toki saada lukijoita, mutta ei kirjaa voi kirjoittaa sillä ajatuksella, että kirja myy. En voi miettiä muuta kuin, mikä kiinnostaa minua valtavasti, niin sitä ryhdyn sitten prosessoimaan. Olen iloinen, jos lukijat saavat elämyksiä. Kirjoittamisella on myös fyysinen puoli, eli kirjoitan kehollani ja kirjoittaminen tulee minulle lahjana. Koko elämä kaikessa rikkaudessaan on kätkettynä jokapäiväiseen elämään. Kieli kaivaa esiin elämän ja muuttaa sen.
