Työ tekijäänsä kiittää, sanotaan vanhassa suomalaisessa sananlaskussa. Kiitos ei kuitenkaan aina tule automaattisesti. Ehkä työ antaa jopa aivan toisenlaista palautetta.
– Työ vaikuttaa itseen ja työhön vaikuttaa itse, sanoo kokenut työnohjaaja Janne Hassinen.
Työnohjaus vakiintui psykoterapiaan ja kirkon työhön jo vuosikymmeniä sitten. Yhdysvalloista 1960-luvulla tuotu työnohjaus on Suomessa nykyään lakisääteistä psykoterapiassa ja sosiaalisektorilla, mutta se on yleisesti käytössä myös terveydenhuollossa, opetustyössä ja ylipäänsä työelämässä.
– Mitä enemmän työtä tekee oman persoonan kautta, sitä tärkeämpää työnohjaus on.
Hassisen mukaan usein virheellisesti ajatellaan, että työnohjaukseen hakeudutaan silloin, kun taustalla on jokin kriisi, jokin työssä ei suju. Nykyisin ymmärretään yhä lisää työn monimutkaisuudesta, että sitä kannattaa keskittyneesti pohtia. Pohdiskelun ja ajattelun seurauksena on mahdollisuus saada oivalluksia ja kehittyä lisää ammatissaan: tunnistaa ja jäsentää havaintojaan, kokemuksiaan ja ilmiöitä.
Niinpä työnohjaukseen hakeutuvat myös niin toimitusjohtajat kuin panimotyöntekijät.
Hassinen kuvailee työnohjausta tekijän ja työn välisen suhteen tutkimiseksi.
Muutoksessa ovat jatkuvasti myös ihminen itse, ympäröivät olosuhteet kuin organisaatio ja työyhteisö, jossa työtä tehdään.
Työnohjaus on työkalu, joka auttaa kehittymään ammatissa. Se on tavoitteellista toimintaa, jossa on tärkeää arvioida, miten tavoitteeseen päästään. Aloite työnohjaukseen hakeutumisesta voi tulla esiin vaikkapa työpaikan kehityskeskusteluissa tai työterveyshuollossa.
Valtakunnallinen työnohjauksen päivä 31.1.
– Se voi vahvistaa työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Työ synnyttää tunteita. Jos niitä ei ole riittävästi mahdollista käsitellä ammatillisesti, vaikutukset heijastuvat yhteistyöhön, työn laatuun ja työhyvinvointiin. Pitkään jatkunut stressi alkaa tuntumaan kehossa, jos palautuminen ei ole riittävää.
Koulutettu työnohjaaja auttaa osaltaan ohjattavaa kehittämään työtään. Vaikeistakin työntekoon liittyvistä tunteista ja kokemuksista voi puhua. Työnohjaajalla on vaitiolovelvollisuus.
Työ saattaa aiheuttaa vaikeitakin tunteita, arvottomuutta ja riittämättömyyttä. Työnohjausprosessissa syntyy oivalluksia ja se tuo esiin alitajuisia kokemuksia .
Työssä työkaluina ovat ammatti-identiteetti ja vaikkapa se, millainen ihminen on vuorovaikutustilanteissa, miten suhtautuu itseensä ja miten yhteistyön tasolla toimii. Näistä piirteistä on mahdollista tulla aiempaa tietoisammaksi ja sitten kehittää niitä.
– Työnohjauksessa on aikaa ajatella yksin tai yhdessä kollegoiden ja esihenkilön kanssa.
Miten sitten päästä oman työnsä "herraksi"? Toimijuuteen kuuluu Hassisen mukaan ensiksi merkityksellisyyden löytäminen, toiseksi autonomia, eli omat vaikutusmahdollisuudet sekä tuki silloin, kun sitä tarvitsee.
– Kun nämä toteutuvat työ sujuu, palautuminen toimii ja tuottavuus kasvaa.
Vaikka työnohjaus ei ole kriisikeskeistä, se luo turvalliset puitteet erilaisten kriisien käsittelyyn.
– Kun kuormitus kasvaa, miten siltä voi suojautua? Työn kehittäminen ja työssä kehittyminen puskuroi työn kuormittavuutta vastaan.
Hassinen huomauttaa, että kaikkia negatiivisia asioita ei työstä aina voi poistaa, mutta tunnistettaviin ongelmiin voi pyrkiä vaikuttamaan yhdessä esihenkilöiden kanssa: raivata aikaa keskittymiselle tai löytää työstä myönteisiä puolia ja lisätä niitä.
Esimerkiksi väkivaltaiset asiakkaat voivat pelottaa. Pelon tunteista voidaan saada työnohjauksessa kiinni ja sitten tarpeen mukaan lisätä turvallisuutta.
– Organisaatiot eivät tunne, mutta ihmiset tuntevat.
Myös esihenkilöinä toimivia työnohjaus auttaa.
Tutkija ja tietokirjailija Marko Kesti Lapin yliopistosta on tutkinut työnohjauksen vaikutuksia ja hyötyjä. Tutkimuksen mukaan esihenkilön osallistuminen tuo 500 eurosta 3 000 euron edestä hyötyä työntekijää kohti. Hyötyä syntyy, kun sairauspoissaolot vähenevät, henkilöstön vaihtuvuus vähenee ja liikevaihtoa tulee lisää.
– Työnohjaajalta saa malleja vuorovaikutukseen ja siihen, miten sietää epätäydellisyyttä.
Osa työnohjaajista keskittyy tietyille toimialoille, osa johdon työnohjaukseen, jotkut kriiseihin.
– Työnohjaajan ei tarvitse tuntea työn substanssia kovin syvällisesti. Osaamisessa tärkeää on ohjauksen menetelmät ja työelämän ilmiöiden tunteminen. Hän voi antaa oman "lisämuistinsa" käyttöön.
Hassinen on tehnyt suurimman osan työurastaan kirkon ulkomaantyössä, muun muassa koordinoinut työnohjausta ulkomailla työskenteleville. Psykoterapian rinnalla hän on toiminut yli 20 vuotta työnohjaajana.