Yrittäjä ja saarnamies kertoo taistelleensa alkoholin kanssa 25 vuotta. Sitten taistelu loppui ja korkki meni kiinni. Hän toivoo nykypoliitikkojen ymmärtävän, ettei "viranhaltija voi vetää julkisesti hönössä".
Kauniaisissa asuva yrittäjä Jari Sarasvuo, 57, kertoo olevansa onnellinen elämäänsä absolutistina. Kolme vuotta sitten hän laittoi korkin kiinni – 25 vuotta kestäneen juomisen jälkeen. Juomisesta tuli Sarasvuolle ongelma.
Sarasvuo ymmärsi, että hän on alkoholisti. Nyt hän on toipuva alkoholisti.
– Tässä mennään päivä kerrallaan. Olen ilokseni huomannut, että enää ei vaivaannuta yhtään, jos on tilaisuus, jossa tarjotaan vaikka viiniä. Olen ymmärtänyt, että minusta ei tule mitään kohtuukäyttäjää. Olen alkoholisti, jonka portit avautuvat yhdestäkin annoksesta alkoholia. Sitten on se menoa taas, Sarasvuo sanoo.
Tätä edelsi useampi lyhytaikainen jakso absolutismia. Ne eivät kantaneet kovin pitkälle.
– Pisin ajanjakso oli 19 kuukautta, kunnes ensimmäinen annos vei mennessään. Viimeksi kävi niin, että tajusin että tämä on päätepiste. En halua avata tarkalleen, mitä siinä tapahtui, mutta tajusin vaan että näin se on. Alkoholin käyttö oli pakonomaista, ja omat voimat eivät riittäneet. Kävi hyvä tuuri, että sain ulkopuolelta apua.
Sekoilevista some-viesteistä päästään tämänhetkiseen poliittiseen keskusteluun. Suomessa on keskusteltu kahden ministerin – Mika Lintilän (kesk.) ja Sanna Marinin (sd.) väitetyistä edesottamuksista lasisen laulukirjan parissa.
– Kiinnitin kokemusasiantuntijana huomiota selityksiin. Kun lähtee meemi erikoiseen kellonaikaan, ihan ensimmäisenä alkaa selittely, että afrikkalaiset hakkerit kaappasivat tilin. Tiedän paljon ihmisiä, joilla on tai on ollut alkoholin kanssa ongelma. Siihen kuuluu määrätty todellisuuspako ja asioiden itselleen kaunistelu.
– Lopulta niihin juttuihin alkaa itsekin uskoa täysillä. Tiedän esimerkiksi ihmisen, jolle sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Kerran tyypillä oli vekki otsassa. Selitys oli se, että kimalainen lensi moottoripyörää ajaessa visiirin läpi, Sarasvuo kuvailee.
Sitten hän ihmettelee asiasta noussutta kansalaiskeskustelua.
– Äkkiä sosiaalisessa mediassa on moralistinen ajojahti käynnissä. Sellaisetkin ihmiset, jotka tietävät mistä puhuvat, päästelevät moralistisia kommentteja ja ajatuspoliisihenkistä sisältöä. Elämme sellaista aikaa, että on maailman hienointa viihdettä kytätä ihmisten horjahduksia ja jopa sairastumisia.
Suomalaisille some-kommentaattoreille Sarasvuolla on myös terveisiä.
– Jos tartut yksittäiseen sanaan, ylennät itseäsi tuomitsemalla ihmisen, vaikka et tunne asian taustoja, jota kommentoit, jos vaikka viisaasti pitäisit turpasi kiinni.
Alkoholismia selitetään usein perintötekijöillä ja lähisukulaisten mallilla. Sarasvuo sanoo, että hänen tapauksessaan ei ollut kyse mistään sellaisesta.
– Kun tarpeeksi treenaa, niin viinankin kanssa saa mustan vyön. Jatkuva, progressiivinen tissuttelu ja elämän huipputunteet addiktoivat ihmistä.
Yksi korkeakoulu ongelmia kohti oli 1990-luku, jolloin Jari Sarasvuo tuli kansan tietoisuuteen Hyvät, pahat ja rumat -televisiosarjan juontajana. Ohjelma lähetettiin suorana torstai-iltaisin ja tapoihin kuului, että lähetyksen jälkeen tuotantoryhmä meni vetämään kansankielisesti sanottuna lärvit.
Nuorten miesten pöydät notkuivat ja aitaa kaatui Helsingin yössä. Voittamattomuuden tunne oli yhteinen ja yksilöllinen. Lopullinen lasku seurasi vasta vuosien päästä.
Aika on sellaista, että enää et voi vetää virantoimituksessa kännejä.
Jari Sarasvuo
– Kotiin tultiin viiden aikaan, kun aurinko nousi. Oli sillä ajalla varmasti merkitystä siihen, mitä sen jälkeen tapahtui, Sarasvuo sanoo.
Jossain vaiheessa Sarasvuon juominen meni pakonomaisempaan suuntaan. Hauskuus ja huumori katosi, synkkyys tuli tilalle.
– Olin sillä tavalla onnekas, että ei ikinä tapahtunut mitään sekoiluja. Viinan valta ei johtanut mihinkään sosiaalisen kontrollin menettämiseen. Silti se oli pakonomaista. Ei lähtenyt sekoilevia some-viestejä, mutta samanaikaisesti salarakkaasta tuli vääjäämättä vanginvartija.
Viinahumalan vallan jälkeen piti selättää raittiushumalan valta.
– Puhuimme tästä Jope Ruonansuun kanssa aikoinaan. Jope sanoi että Jari, tässä on nyt kyse raittiushumalasta. Se on pidempikestoista, kohonnutta mielialaa, johon jää koukkuun. Aineenvaihdunta toimii, alkoholin aiheuttama stressikuorma ei paina lysyyn.
– Tuli se vaihe, että olon keveneminen oli kuin olisi ilokaasua saanut. Jope huomautti, että raittiushumalakaan ei kestä, pitää tottua arkeen. Jope oli aivan oikeassa, Sarasvuo sanoo.
Siihen Sarasvuo on tyytyväinen, että alkoholin käytöstä väistämättä aiheutuvat kohut opettavat myös jotain. Ennen kaikkea siitä, että valtaan ja vastuuseen kuuluu myös näkyvyys, joka pitää valokeilassa käytännössä kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
– Keskustan osalta on toki muistettava, että puolueella on ollut kaksi täysin selvää pääministeriä ruodussa. Karjalainen oli aikanaan ilmialkkis, mutta tänä päivänä ei voi mennä julkiseen tilaan kuin vesiselänä, Sarasvuo huomauttaa.
Pääministeri Sanna Marinin osalta Sarasvuo nostaa esille toisen ajalle ominaisen ilmiön, jota hän kertoo vierastavansa. Surullisenkuuluisa bilevideo nousi esille Marinin kaverin sosiaalisen median postauksista. Tämän valinnan seurauksena oli aivan veitsenterällä, olisiko Suomeen tullut uusi pääministeri syksyllä 2022.
– Marin ei tehnyt muuta väärää kuin luotti vääriin ihmisiin. Media olisi tehnyt viisaasti, jos olisi jättänyt asian some-tuomareille.
– Vasikointi, kiss and tell, oman kaverin lokaan vetäminen. Sitä ei ole minun kaveripiirissäni ollut koskaan, se on helvetin outo ilmiö. Tiedän kymmeniä sellaisia juttuja, millä voisi kylpeä lööpeissä viikkotolkulla, mutta ei tulisi mieleenkään.
Siihen Sarasvuo on tyytyväinen, että kohut opettavat myös jotain.
– Aika on sellaista, että enää et voi vetää virantoimituksessa kännejä. Jokaisen pitää ymmärtää se tosiasia, että katseen alla on koko ajan. Se sivistää ja pitää ruodussa. Se on ammatin vaatimus, kamera käy koko ajan, hän huomauttaa.
Sarasvuo arvostaa suomalaisia nykyjohtajia, joista poliitikkojen kannattaisi ottaa mallia.
– Nykyisin on paljon johtavia ihmisiä, jolla elämä on vaan sellaista, että ei vaan käytetä. Ei vaan ole mahdollista.
Sarasvuo on nähnyt asian omassa työssään.
– Ostin lonkeroa ja viiniä aikoinaan valmennuksiin, joihin tuli suomalaisia johtajia hakemaan sparrausta. Nykyään niihin ei kukaan koske, joten en mä niitä enää osta. Nykyjohtajat: vittu, ne eivät suostu siihen alennustilaan.
Sarasvuon mukaan suomalainen juomisen tapa ottaa enemmän oppia Venäjältä kuin Ruotsista.
– Me olemme enemmän slaaveja kuin skandinaaveja, tästä seuraa tiettyjä asioita. Meidän tapamme käyttää päihteitä on rappiokulttuurin tapa käyttää päihteitä. Skandinaavit buustaavat enemmän onnen hetkiä, slaavit vahvistavat negaatiota ja kiukkua.
Hän sanoo kokeneensa asian vahvan omakohtaisesti.
– Alkoholi on masenne. Join ensin helpottaakseni stressiä, mutta lopputuloksena se vain syvensi alakuloa. Se on kansallinen asia. Me olemme Suomessa ihailleet vuosikausia ihmisiä, jotka ovat juoneet itseensä paljon alakuloa ja alavirettä. Viihdetaiteilijoita, jotka ovat kännissä: runoilijoita, taiteilijoita.
Alakulon kierre tekee ihmisestä myös suositun.
– Siinä on jotain suomalaiseen makuun jotain selittämättömän hienoa, että vetää itsensä taantumuksen tilaan. Toki muissakin kulttuureissa käytetään, mutta ethän sä näe kadulla muita kansallisuuksia kännissä kuin suomalaisia ja brittejä. Se kertoo jostain, Sarasvuo huomauttaa.
Maaliskuussa 2023 Jari Sarasvuo postailee Twitteriin kuvia hiihtolenkeiltä, tekee pitkiä työpäiviä, touhuaa lasten kanssa ja keskustelee ihmisten kanssa. Arki on muuten hyvin samanlaista kuin ennenkin – alkoholi vain on siitä poissa.
– Esimerkiksi tänään nousin aamuviiden jälkeen täysin levänneenä. Olen saanut hiihtää ja tehdä töitä. Saatana, se on hienoa.
Alkoholi alkaa kadota jo muistoista asti.
– Nyt menee kuukausia jo niin, että en mieti edes koko ainetta. Olen tajunnut sen, että on parempi että en juo lainkaan.
Usein Sarasvuo palaa itselleen tärkeään muistoon. Takavuosina hän piti tiiviisti yhtä toisen päihdekuntoutujan, Samuli Edelmannin kanssa.
– Samulin kanssa oli aikoinaan kahden tunnin passiolenkkejä. Siinä oli tarkoitus tarjota kunnon shokkia kropalle. Juostiin, tai könyttiin ympäri Helsinkiä. Lenkin päätteeksi mentiin saunaan ja mereen uimaan.
Sarasvuo muistaa hetken, jolloin Edelmann istui löylyissä vissypullo käydessään.
– Samuli sanoi, kuule Jari, näinkin voi elämää rakastaa. Juovan Jarin äärikokemuksia ei ole elämään enää luvassa. Mutta kun käy hiihtämässä, syö ruuan ja käy saunassa, niin jumalauta se on hienoa. Samuli on täysin oikeassa: näinkin voi elämää rakastaa.
42 kuukautta
Tämän verran aikaa on kulunut siitä, kun Jari Sarasvuo joi viimeksi alkoholia.