Porvoon museolla valmistellaan parhaillaan seuraavaa suurta näyttelyä, joka kertoo yrityksestä nimeltä Aktiebolag Iris.
AB Iris mullisti suomalaisen muotoilun ja liitti sen vahvasti kansainväliseen jugendtyyliin. Kesäkuussa avattava näyttely toteutetaan Holmin taloon ja Vanhan raatihuoneen suureen saliin, ja se on esillä kymmenen kuukautta.
Iris-tehdas perustettiin Porvooseen vuonna 1897. Seuraavana vuonna valmistui tehdasta varten Kaivokadulle Porvoon ensimmäinen kolmikerroksinen rakennus. Sen julkisivu oli Porvoon mittakaavassa monumentaalinen. Tehtaan avainhenkilöt olivat taiteilijat Louis Sparre ja A. W. Finch.
Iriksen tarina oli lyhyt, mutta sitäkin merkittävämpi. Se toimi vain viiden vuoden ajan, ja lopetti toimintansa 1902. Museon Ilmiömäinen Iris -näyttely kertoo tehtaan tarinan ja esittelee myös Sparren ja Finchin kuvataidetta.
Porvoon museon Iris-kokoelma on laaja ja sen parissa on tehty tutkimusta 1950-luvulta lähtien. Kokoelman merkitys suomalaisen muotoilun lähteenä on ainutlaatuinen. Kesäkuussa avattava näyttely kertoo laajemmin Iris-tehtaan merkityksestä 1800–1900-lukujen vaihteessa. Iriksen muotokieli on värikäs ja rohkea. Siinä yhdistyivät Arts and Crafts -henkisesti kuvataide, käsityötaito ja laadukkaat materiaalit.
Näyttelyn valmistelut ovat jo täydessä vauhdissa. Keskeisimpiä tehtäviä uuden näyttelyn valmistelussa on näyttelyyn tulevien esineiden ja taideteosten valinta. Tutkija Lillemor Jordas ja museolehtori Margaretha Jämbäck käyvät läpi museokokoelmia.
–On kiehtovaa työtä käydä läpi museon hienoa Iris-kokoelmaa, kuten esimerkiksi A. W. Finchin suunnittelemia kaakeleita, joiden kuvioinneissa yhdistyvät suunnitteluaikaansa nähden modernilla tavalla väri ja muoto, Jämbäck kertoo.
– Iris-kokoelma on museon vanhimpia ja merkityksellisimpiä kokonaisuuksia. Louis Sparre lahjoitti itse ensimmäiset esineet. Porvoon museon Iris-kokoelma on tärkeä avainkokoelma sekä Suomessa että kansainvälisesti. On myös hienoa, että se karttuu edelleen. Kiitos kuuluu ennen kaikkea lahjoittajille, mutta joitakin esineitä on myös ostettu. Konservoinnin avulla meillä on mahdollisuus esitellä esineitä, jotka eivät ole olleet aiemmin olleet näyttelyissä esillä, Jordas jatkaa.
Näyttelyyn valitut esineet tarkistetaan ja puhdistetaan, ja tarvittaessa konservoidaan. Osa teoksista lähetetään taidekonservaattorille, ja myös museossa työskentelevä paperikonservaattori Kaisa Lepistö valmistelee esineitä ja teoksia näyttelyyn.
– Tähän mennessä olen tehnyt tuolien, kaakelien ja keramiikan puhdistusta, neljän Finchin grafiikanlehden upotuspesun ja yhden Sparren luonnoksen kuivapuhdistuksen ja suoristuksen. Konservointitoimenpiteet valitaan aina kohteiden tarpeiden mukaan ja niiden eri elämänvaiheita kunnioittaen, Lepistö kuvailee.